Lintutieteen Suur-Suomi

28.02.2024 | Pertti Koskimies

Luonnontiede ja luonnonsuojelu ovat osa kulttuuria.

Suomessa kasvaa noin 260 puuta jokaista suomalaista kohti, ja lintujakin piisaa keväisin parikymmentä per kansalainen. Meillä pesii vuosittain noin 240 lajia ja 90–110 miljoonaa yksilöä. Poikas- ja muuttoaikaan lintuja sirkuttaa vielä useammissa puissa.

Suomalaiset lintutieteilijät ovat tilastoineet siipikansaa numeroin siitä pitäen, kun Keravan yhteiskoulun luonnonhistorian lehtori Einari Merikallio laski laululintujen lukumäärät Tervolan Törmävaarassa 1915. Hän käveli Suomen lintutieteen maailmankartalle laskiessaan kehittämällään linjalaskentamenetelmällä maalintuja satoina kesäaamuina 1940–1950-luvuilla Suomenlahdelta Petsamon Heinäsaarille.

Tutkimuksillaan, valokuvillaan ja vuosisadan takaisista lintukirjoista hienoimmalla hän puolusti Pohjolan lintuparatiisien ykköstä. Äyräpäänjärvi – Suomen linturikkain järvi (1929) oli nuoruuteni väkevimpiä lukukokemuksia, joka sääti elämäni suuntaa. Löysin kirjan Lauritsalan sivukirjastosta keskikoulun alaluokkalaisena.

Luonnontiede ja luonnonsuojelu ovat osa kulttuuria.

Äyräpäänjärveä uhkasi kuivatus pelloksi aivan kuin omaksi paratiisikseni ja oikeaksi kodikseni ensiretkelläni toukokuussa 1969 tullutta Parikkalan Siikalahtea.

Vaikka Siikalahti oli tynkä-Suomessa vain korvike Karjalan menetettyyn Äyräpäänjärveen verrattuna, me muutamat koulupojat otimme Merikallion kirjasta mottomme, jonka olen muistanut yli 50 vuotta.

”Olkoon kansamme mielenkiinto tätä järveä kohtaan niin suuri, ettei se välinpitämättömänä salli ajattelemattomuuden, sokean saaliinhimon ja epävarmojen aineellisten etujen tavoittelun tuhota sen ainoalaatuista luontoa.”

Suomi on säilynyt lintutieteen suurvaltana Merikallion jälkeenkin. Missään muualla ei parimääriä ja pesimätiheyksiä tunneta yhtä pitkältä ajalta eikä muutto- ja talvilintuja tilastoida yhtä tarkoin. Kuusisataa rengastajaa on merkinnyt viime aikoina yli 250 000 lintua vuodessa, maailmanennätysluokkaa asukaslukuumme suhteutettuna.

Eikä kyse ole vain linnuista, sillä linnut ovat ekologian keskeinen tutkimuskohde, eikä luontoa voida suojella ilman ekologista tutkimusta.

Tarkimmat, peräti pesäkohtaiset lintutilastot pantiin alulle saaristossa pian Suomen itsenäistyttyä. Saaristoon perustettiin ensimmäiset linnustonsuojelualueetkin.

Saaristosta julkaistiin viime syksynä Merikallion tutkimus- ja kirjaperinnönkin kunniaksi yksi viime vuosien hienoimmista luontokirjoista. Kaikkien aikojen ansiokkaimpiin saaristolintututkijoihin kuuluva, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksessa virkatyönsä tehnyt Martti Hario kokosi Loviisan ulkosaaristossa sijaitsevan saarilintuparatiisin tutkimustulokset ja -historian teokseen Aspskär – 100 vuotta linnustonsuojelua.

Luonnontiede ja luonnonsuojelu ovat osa kulttuuria. Viime syksynä ne saivat ansaitsemaansa arvostusta myös Iida Turpeisen Finlandia-kirjallisuuspalkinnon ehdokkaaksi yltäneessä teoksessa Elolliset.

Myös Martti Hario on ollut monessa aikaansa edellä. Hän aloitti tovereineen viimeisten merikotkien talviruokinnan ja pelastustyön. Hänenkaltaistensa ansiosta ylväs kotka lentää yhä meren yllä.