Lapin hienoimmat vesiputoukset

29.11.2023 | Jouni Laaksonen

Tunnetko Lapin upeimmat vesiputoukset? Moneen könkääseen voi tutustua päiväretkellä, mutta osan tavoittaa vain usean päivän vaelluksella.

Suomi on tuhansien järvien, jokien ja koskien maa. Sen sijaan vesiputouksia meillä ei ole sadoittain, vaan vesiputoukselle saapuessaan retkeilijä kokee tulleensa aivan erityiseen paikkaan.

Totta kai kaikenlaisissa komeimmissa on aina kyse osin makuasioista, eli valikoiman olisi voinut koota toisinkin. Minulle kuitenkin tämä tusina on tarjonnut mahtavimpia elämyksiä.

Käsivarren uloin nipukka on vesiputousbongarin aarreaitta. Se kuuluu Köli-vuoristoon ja siellä ovat kaikki maamme korkeimmat tunturit sekä myös suurimmat korkeuserot.

Hyvin helposti päiväretkellä pääsee [01] Čáhkáljohkan putoukselle, jonne on käveltävää vain kilometrin verran. Vesiputousten sarjan kokonaiskorkeus on 10 metriä ja korkein porras on 3-metrinen. Valkoinen kuohu on näyttävän runsasvetinen ja leveä.

[02] Kitsiputouskin on tavoitettavissa päiväretkellä, mutta matkaa on jo selvästi enemmän. Kitsiputouskin on putousten sarja, mutta täällä korkeuseroa on yhteensä yli sata metriä, aivan tavaton lukema Suomessa. Korkein porras on kolmisenkymmentä metriä.

Parasta on, jos menee laivakyydillä Kilpisjärven yli Koltaluoktaan ja patikoi Kolmen valtakunnan rajapyykin kautta Kitsiputoukselle ja edelleen Kilpisjärventielle. Käveltävää kertyy 15 kilometriä ja polku on osan matkaa kivikkoinen. Vähemmällä pääsee kävelemällä edestakaisin Mallan parkkipaikalta Kitsiputoukselle ja takaisin. Tällöin askelmittarin kertyy 10 kilometriä.

Miksi pitempi vaihtoehto on parempi? Laivamatka on jo itsessään kaunis, Kitsiputouksenkin näkee juuri ja juuri kun osaa katsoa. Kolmen valtakunnan rajapyykki on tietenkin oma nähtävyytensä. Ja jos tunturikasvit hiukankaan kiinnostavat, rajapyykin ja Kitsiputouksen välinen osuus on aivan eri maata kuin Kitsiputouksen ja maantien väli. Länsiosassa reittiä näkee kultarikkoa, kirkiruohoa, punakkoa, tunturitädykettä, tunturiängelmää, tummakallioista ja pohjansinivalvattia, kun taas itäosassa vain karumpaa tunturinummea.

[03] Pitsusköngäs ja [04] Govdajohkan putous ovat vain vaeltajien nähtävyyksiä. Kilpisjärveltä on patikoitavaa edelliselle hieman vajaat ja jälkimmäiselle reilut 40 kilometriä. Pitsusköngäs on Suomen Niagara. Putouskorkeus, 17 metriä, ei ole ennätys, mutta tuon matkan vesipisarat putoavat pystysuorasti, kallioon koskettamatta. Lisäksi Pitsuskönkään virtaama ja leveys ovat näyttävän suuret. Kitsiputouksessa on korkeampi vapaa pudotus, mutta se on selvästi kapeampi suihku.

Govdajohkan putous on vain kolmisen metriä korkea, mutta se on syötävän kaunis. Myös tässä könkäässä vesipisarat putoavat niagaramaisesti suoraan alaspäin.
 

Pitsusköngäs ja Govdajohkan putous ovat vaeltajien nähtävyyksiä.

Muissa Lapin kolkissa vesiputoukset ovat huomattavasti harvinaisempaa herkkua. Monella erämaa-alueella ei ole yhtään tunnettua putousta ja joillakin on vain yksi.

Kevon luonnonpuistossa ja Paistunturin erämaa-alueella on erityisen syviä kuruja ja kanjoneita, ja näihin putoilevissa sivujoissa on monia putouksia. Alueen selkeä kuningatar on [05] Fiellun putous. Joki ryöppyää valkoisena seinämänä 26 metriä korkean kalliojyrkänteen yli. Keskivaiheilla putousta on pieni porras. Putouksen laaksossa on yksi Kevon reitin telttailualueista, ja Fiellun kohinassa nukuttu yö jää lähtemättömästi mieleen.

Putous on luonnonpuiston sydämessä raskaan taipaleen takana. Lähteä voi Karigasniemen-tieltä tai Utsjoen-tieltä. Molemmista on yli 30 kilometriä matkaa. Itse koen vaikuttavammaksi lähteä Karigasniemen-tieltä, sillä silloin Kevon kanjoninäkymä pomppaa silmille ykskaks yllättäen.

Lemmenjoella ylivoimaisesti tunnetuin vesiputous on [06] Ravadasköngäs. 10-metrinen putous vyöryy leveänä ja vahvana mäntymetsän keskellä, mikä on selkeä kontrasti edellä esiteltyihin tunturimaaston putouksiin.

Samalla tavalla oman erämaansa ykköseksi voinee julistaa [07] Adolfin kammin putouksen Kaldoaivissa. Tässä kyse on pienestä purosta, mutta se vyöryy kauniiden putousten sarjana noin 13-metrisen kallioharjanteen yli. Alhaalla puro jakaantuu useaan haaraan, jotka kauniisti virtailevat Ylä-Pulmankijärveen.

Kaikki edelliset putoukset ovat sijainneet merkittyjen retkeilyreittien varsilla, mutta Adolfin kammi on kaukana reiteistä. Vähintään on patikoitava yli 30 kilometriä poromiesten mönkijäuraa Mieraslompolosta tai Pulmankijärventieltä, ja lisäksi viitisen kilometriä polutonta taivalta. Ehkä silti palkitsevinta on lähestyä idästä paljakassa suunnistaen.

Myös Vätsärin erämaassa on vain yksi tunnettu vesiputouspaikka, mutta [08] Routasenkuru on sitäkin komeampi nähtävyys. Aivan yläjuoksulla Kalatonjärven pohjoispuolella on spiraalimaisena kalliokuilussa suihkuava 17-metrinen putous ja 137.1-järven pohjoispuolella kalliolle viuhkamaisesti levittäytyvä 12-metrinen putous.

Routasenkuru on kaukana niin teistä kuin poluistakin. Näätämön-tieltä voi patikoida 12 kilometriä reittiä Pakanajoen vuokrakämpälle, josta on suunnistettava vielä kymmenisen kilometriä kivikkoisen umpimetsän halki.

Itä-Lapissa putouksia on varsin harvassa. Koilliskaira on varsinainen vaeltajan Mekka, mutta vesiputouksia siellä on yllättävän vähän. Itse olen kokenut upeimmaksi [09] Paratiisikurun putouksen. Noin 30 metriä korkean kallioseinämän yli pudottelee puronen sarjana putouksia. Puro lähtee kuivasta paljakasta, joten voisi ajatella, että se kuivuisi kesän mittaan. Kuitenkin joka kerta kun olen kurussa käynyt, vettä on putoukseksi asti riittänyt, onpa sitten ollut kesä-, elo- tai syyskuu.

Tämä upea kuru on keskellä Saariselän tunturimaata. Aittajärven parkkipaikalta perille johtaa merkitsemätön, mutta selvä polku. Matkaa kertyy parikymmentä kilometriä yhteen suuntaan. Parhaimmillaan Paratiisikuru kuitenkin on osana pitempää vaellusta, jossa paikalle saavutaan Pirunportin kautta.

Itä-Lapin metsäerämaiden helmi on [10] Kullaojan putous Sallassa. Korkeutta könkäällä on vain kolmisen metriä, mutta paikka on mystisen kaunis ja puhutteleva. Kullaojan parkkipaikalle on pitkä autosuunnistus alati kapenevia hiekkateitä pitkin, mutta käveltävää on vain puoli kilometriä.

Lappi ei pääty napapiirille. Maakunnan etelärajan lähellä Posiolla ja Rovaniemellä Korouoman ja Auttijoen rotkossa on suuret korkeuserot ja lukuisia näyttäviä vesiputouksia.

[11] Auttiköngäs on peräti 16 metriä korkea komea vesiputous. Auttijokea pitkin uitettiin ennen tukkeja ja könkään vierelle rakennettiin uittoränni, joka on edelleen paikallaan.

Korouoman luoteisosaan laskevan Kurttajoen [12] Koivuköngäs puolestaan syntyi uittoaikakaudella. Tyypillisesti pienempiä puroja ja jokia tulvitettiin keväisin padon eli tammen avulla niin, että suuremmassa vesimäärässä tukit saatiin juoksemaan alajuoksun väljemmille vesille. Kurttajoella tammivahdit nukahtivat eivätkä avanneet patoa tulvan kohotessa vaarallisen korkeaksi. Vesimassat etsivät uuden uoman, ja tähän syntyi Koivuköngäs. Pudotuskorkeutta on neljä metriä, mutta koska köngäs on leveä ja runsasvetinen, se on näyttävä.

Tähtäsin kahteentoista vesiputoukseen, mutta melkoista painia se oli. Olisi tehnyt mieli nostaa kärkitusinaan myös Lemmenjoelta Vaijoen kuruun mutkitellen syöksyvä Nihasanjohkan yli 30-metrinen putoussarja, Paistunturista Erttetvárjohkan suupuolen kaunis kolmimetrinen putous tai Tarvantovaarasta Tarvantojoen saman korkuinen, hieman kapeampi latvaputous. Näillä putouksilla lienee harva käynyt.

Olisin voinut ottaa mukaan Käsivarresta Kalottireitin sillan ali virtaavan Bierfejohkan könkään, jossa valkoinen kuohu törmää turkoosinsiniseen suvantoon. Tai UK-puistosta Maalpurinojan putouksen, jossa on samanlaista kapean puroputouksen henkeä kuin Paratiisikurussa. Tai Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa Varkaankurun putous on samalla tavalla soma kuin esimerkiksi Kullaojan putous. Pyhä-Luoston kansallispuiston Pyhänkasteenputous on paitsi kaunis, myös historialtaan väkevä. Nämä ovat monelle retkeilijälle tuttuja paikkoja.

Mutta mitä olisin sitten jättänyt artikkelista pois?

Vesiputouksia on tietenkin Lapin eteläpuolellakin. Erityisesti Koillismaalla ja Kainuussa on lukuisia Suomen-kuuluja könkäitä, mutta vesiputouksia on kautta maan aivan etelärannikolle asti.

Ja totta kai monia Lapin vesiputouksia en ole vielä nähnyt. Erityisesti korpeaa, kun muutama vuosi sitten kävelin Hammastunturin erämaassa tietämättäni reilun kilometrin päästä ohi Ivalojokeen laskevasta Ritaojan vesiputouksesta. Ihastelin yläjuoksulla smaragdinvihreän kirkasvetisiä latvalampia, mutta alajuoksulla olisi ollut 15-metrinen vesiputous. Korouoman ja Auttijärven rotkossa on lisää vesiputouksia, niitä olisi joskus mukava käydä tutkailemassa. Ylläksen Kuerlinkoillakaan en ole käynyt. Erilaisia kurkkioita haluan myös bongailla joskus.

Mukavaa, että tutkittavaa riittää!

Jussi Laineen ylläpitämä suomenvesiputoukset.fi on mainio tietolähde aiheesta kiinnostuneelle. Sivustolla esitellään kuvin, tekstein ja koordinaatein yli 70 vesiputousta kautta maan. Aivan kaikkia tämän jutun putouksia siellä ei ole, mutta toisaalta sivustolla on paljon putouksia, joilla minä en ole käynyt. Suurin osa putousten korkeuksista on peräisin tuolta sivustolta. Niille putouksille, joita Suomen vesiputoukset -sivu ei vielä tunne, mittasin korkeudet Paikkatietoikkunan (paikkatietoikkuna.fi) maastoprofiili-työkalulla.