Kypärän käyttö sallittu

20.04.2018 12:55 | Tapani Leppänen

Pyöräilyä edistävät tahot vastustavat pakkoa.

Harvasta asiasta vallitsee niin syvää yksimielisyyttä kuin pyöräilykypärän käyttöön liittyvistä järkisyistä. Liikenneturvan teettämän tutkimuksen mukaan vain 4 % kansalaisista suhtautuu kielteisesti itse kypärään.

Debatiksi aihe muuttuu, kun aletaan puhua kypärän käyttöön liittyvästä sääntelystä.

Uuden tieliikennelain valmistelun yhteydessä asia on taas ajankohtainen. Hallituksen esityksessä kypärän käyttösäännöksestä oltaisiin nyt luopumassa. Muut vaihtoehdot ovat käyttöpakko tai nykyisen kaltainen lakiin kirjattu “suositus”.

Lausuntokierroksen perusteella tiukinta linjaa ajavat terveysviranomaiset, nykymuotoa muiden muassa Liikenneturva. Sääntelystä luopumisen kannalla ovat pyöräilyn etujärjestöt.

“Ulkomaisten esimerkkien perusteella tiedetään, että kypäräpakon myötä pyöräily vähenee dramaattisesti, mutta onnettomuusriski kasvaa”, sanoo Pyöräilyliiton toiminnanjohtaja Matti Koistinen.

Esimerkiksi Uudessa-Seelannissa, jossa kypärän käytöstä säädettiin laki 1994, pyöräily väheni 51 %, mutta jäljelle jääneiden riski joutua onnettomuuteen kasvoi 20 %.

Kysymys on kulkutapaosuudesta. Mitä enemmän pyöräilijöitä on, sitä paremmin muut tielläliikkujat ottavat heidät huomioon. Niissä maissa, joissa pyöräillään eniten, tapahtuu suhteellisesti vähiten onnettomuuksia.

Sitten ovat kansanterveydelliset vaikutukset. Puhuttiinpa terveysmenoista tai elinvuosista, pyöräilyn hyödyt ylittävät siihen liittyvät riskit moninkertaisesti.

Nykylain ongelmana on sen epämääräisyys. Moni elää siinä uskossa, että Suomessa on kypäräpakko, josta ei rangaista. Todellisuudessa laki ei velvoita, vaan ainoastaan suosittelee kypärän käyttöä.

Pelko pyöräilyn vähenemisestä oli keskeinen syy siihen, että nyt voimaassa olevan lain säätäjät aikoinaan päätyivät kypäräpakon sijaan suositukseen. Ongelmana on se, että lakikirjan tarkoituksena on lähtökohtaisesti joko määrätä tai sallia, ei suositella.

Epäselvä muotoilu on johtanut virhetulkintoihin. Suosituksesta on alettu puhua velvoitteena – tahattomasti tai jopa tarkoitushakuisesti.

Matti Koistisen mukaan kaupunkinopeuksien alentaminen on osoittautunut ylivoimaisesti tehokkaimmaksi keinoksi parantaa pyöräilyn turvallisuutta.

“Tilastot kertovat, että jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden turvallisuus on parantunut samaa tahtia, vaikka ainoastaan toinen ryhmä käyttää kypärää.”

Tapani Leppänen