16.02.2021 | Matti Mela
Inarin alueella kuten muuallakin Pohjois-Euroopassa tapahtui kallioperässä suuria mullistuksia noin 50 miljoonaa vuotta sitten. Mannerlaattojen törmäilyjen heijastumina syntyi lohkoliikuntoja, joissa Inarijärven alue vajosi ja Saariselän tunturit kohosivat horstina.
Tällä lohkojen rajalla sijaitsee pieni ja ylänkömäinen Kuusipään tunturi. Korkeuseroa Inarijärveen on vieläkin lähes 300 metriä huolimatta 50 jääkaudesta ja muusta eroosiosta.
Etelärinteeltä löytyy jopa komea kynttiläkuusikkometsä.
Kaikki Inariin etelästä 4-tietä pitkin tulevat ajavat Kuusipään ohi. Moni pysähtyykin tunturipaljakan reunalla sijaitsevalle suurelle parkkipaikalle, koska maisema on harvinaisen komea. Lapissakaan ei maantie monessa paikassa nouse metsänrajan yläpuolelle.
Harva turisti kuitenkaan lähtee tutustumaan itse tunturiin, jonka erikoisuus on, kuten nimikin sanoo, kuusen esiintyminen pitkin paljakan reunoja. Etelärinteeltä löytyy jopa komea kynttiläkuusikkometsä.
Tien lähellä kulkee erilaisten ajopelien reittejä, mutta jos ne ohittaa, pääsee upeaan harvapuustoiseen lakimetsään ja pienelle paljakka-alueelle. Vaikka Kuusipää on matala (alle 400 mpy), sieltä löytyy myös arktista kasvi- ja eläinlajistoalajistoa. Esimerkiksi kapustarintoja pesii useita pareja ja joinakin vuosina tavataan myös punakuiri.
Itselleni Kuusipää on merkityksellinen, koska siellä pääsin elämäni ensimmäisen kerran koulupoikana bongaamaan tuntureiden lintuja joskus 1960-luvun alkupuoliskolla. Muistan pettymykseni, kun etsiskelyistä huolimatta ei löytynyt kiirunaa kasvattamaan lyhyen puoleista elämänpinnalistaa. Kaksi laulavaa tunturikiurua ei paljon lohduttanut Niitähän näki Savossa joka kevät muuttoaikaan.
Kommentointi