Kuuretkiä

02.03.2020 | Markus Sirkka

Kuunpimennys on näyttävä luonnonilmiö ja hyvä syy lähteä etsimään pilvetöntä taivasta. Kahdesta viimeisimmästä täydellisestä kuunpimennyksestä muodostui mieleen painuvat retket Suomen ääripäihin: merimelontaretki Suomenlahdelle ja hiihtovaellus pakkasen kurittamaan Muotkatunturin erämaahan.

Långören, Porvoo, Suomenlahti 27.–28.7.2018

”Hopeinen kuu luo merelle siltaa”, Olavi Virta maalaa maisemaa kuuluisassa tangossa. Sanat muuttuvat todeksi Långörenillä, Porvoon edustalla kohoavalla harjusaarella, mutta se ero kuitenkin on, että horisontin takaa esiin nouseva kuu ei ole hopeinen, vaan maagisen ruosteenpunainen, verikuu.

Punainen väri johtuu täydellisestä kuunpimennyksestä. Silloin maan varjossa kärvistelevää kuuta pääsevät valaisemaan vain valon maan ilmakehässä taittuvat punaiset aallonpituudet.

Meloin Emäsalon eteläpuolella sijaitsevalle saarelle hyvästä syystä, sillä sieltä on esteetön näkymä kaakkoon ja lounaaseen, kuun kulkemalle reitille. Edessä on vain jokunen luoto ja avomeren rannaton ulappa.

Ilta hämärtyy, meri pauhaa.

Pitkulainen harjusaari on luonnonsuojelualuetta ja kuuluu Söderskärin ja Långörenin saariston Natura 2000 -alueeseen. Saarella ja sen rantojen läheisyydessä liikkuminen on kiellettyä heinäkuun 15. päivään saakka, sillä saarella viihtyville linnuille on syytä antaa pesintärauha.

Kuunpimennyksen aikaan, heinäkuun lopulla 2018, kielto ei ollut enää voimassa. Saarella näkyi käyneen muitakin, meren tuoman roskan lisäksi somerikon joukossa lojui muun muassa haulikon hylsyjä. Luonnonsuojelualueella saa syksyisin metsästää rauhoittamattomia vesilintuja.

Keskellä kukkeinta kesää hyönteisparvi pyörii pihlajan latvassa kuin musta pilvi. Muutamaa pensasmaista pihlajaa kummempia puita ei saarella olekaan. Maassa lojuu merikotkan siipisulka, se ei ole nykyisin ollenkaan tavaton löytö saaristossa.

Heinäkuun yö on kirjaimellisesti trooppisen lämmin, Inkoossa mitattiin trooppisen yön, yli 20°C, ylittävä lämpötila, ja samalla kesäyön lämpöennätys 23,4°C.

Rakkolevä ja meri tuoksuvat, kun pystytän telttani rakkolevälautan päälle aivan rannan tuntumaan ja jään odottamaan. Leväpatja on pehmeä ja tasainen. Ilman makuupussia tarkenee mainiosti.

Ilta hämärtyy, meri pauhaa. Horisontissa itään matkaavat rahtilaivat tuikkivat yössä kuin kiiltomadot heinikossa. Kuu nousee kaakosta vähän ennen iltakymmentä ja kiiruhtaa hitaasti etelätaivaalla päinvastaiseen suuntaan. Ihailen ilmiötä kaikessa rauhassa, pilvet eivät ehdi tielle ennen pimennyksen syvimmän vaiheen päättymistä.

Pimennys alkoi jo horisontin alapuolella, näkymättömissä, ja syvin vaihe jatkuu yli puolenyön, liki tunnin ja kolme varttia. Kello 02:29 päättynyt pimennys oli vuosisadan toiseksi pisin.

Aamulla tuuli riepottelee telttaa ja pärskii merivettä kivien kyljistä vielä melko lempeästi, tuulta on kymmenkunta metriä sekunnissa.  Aamupäivälle ennuste lupaa kovempaa tuulta, joten pakkaan tavarani jo aamuviideltä ja työnnän kajakin paluumatkalle.

Aallon pohjalta toisen harjalle keinuessa olo on hetkittäin kuin Linnanmäellä.
 

Muotkatunturin erämaa, Utsjoki 21.1.2019

Suomenlahden kesästä hypätään toiseen todellisuuteen, Muotkatunturin erämaahan ja tammikuun 2019 kireisiin pakkasiin. Talven kuutamoretket ovat erityisen vaikuttavia, kun kuu valaisee hohtavan hangen peittämät maisemat laajemmin kuin tuhat otsalamppua. Tunturissa näkee hyvin hiihtää vaikka keskellä yötä.

Hiihdämme kuutamon valossa Karigasniemen tieltä vaelluksen ensimmäiseksi yöksi Riekonpyytäjän kammina tunnetulle turpeella vuoratulle asumukselle. Ympärillä kohoavat komeat tunturit toimivat tällä kertaa kuunpimennyksen näyttämönä.

Haluan kammiinkin sävyjä, joten aivan lyhyt valotusaika ei riitä.

Kun asetan kännykän kellon herättämään ennen makuupussiin kömpimistä, kuu jää loistamaan korkealle taivaalle. Pimennyksen syvin vaihe alkaisi ennen aamuseitsemää.

Aamulla survaisen kameran jalustan paksuun hankeen keskelle tunturikoivikkoa ja ryhdyn sommittelemaan edessä avautuvaa näkymää kameran etsimen läpi: kammi etualalle ja taivaalla kiiruhtava tummanpunainen kuu sen yläpuolelle.

Vaikka Kuun vauhti ei näytä silmin nähden hurjalta, ehtii se jo muutaman kymmenen sekunnin valotuksen aikana liikkua sen verran, että kuvassa se on epäterävä, venynyt. Ei auta kuin säätää ISO-arvoa ja objektiivin aukkoa suuremmalle, että valoa pääsee kennolle enemmän ja valotusajasta tulee lyhyempi.

Haluan kammiinkin sävyjä, joten aivan lyhyt valotusaika ei riitä.

Kameratekniikka ei ole kuutamokuvauksen suurin haaste, vaan sää, sillä tammikuu on pilvistä aikaa. Tähtitieteellisen yhdistys URSA:n mukaan todennäköisyys sille, että pimennys on pilvisyydeltä ylipäätään nähtävissä, on noin 40 prosenttia.

Onnittelimme itseämme hyvästä tuurista, kun kuu mollottaa pilvettömällä taivaalla: sen todennäköisyys on vain 20 prosenttia. Osansa onnistumisessa on myös Ilmatieteenlaitoksen ja Forecan meteorologeilla, joiden ennusteiden perusteella retkikohteet kartalta valittiin.

Ursan tiedotteista löytyi pimennyksen ajankohdan lisäksi myös tieto, missä osassa maata pimennys on kokonaan nähtävissä, esimerkiksi heinäkuinen pimennys näkyi kokonaan vain eteläisessä Suomessa ja tammikuun pimennys kokonaan vain pohjoisessa.