Korvikkeesta terveysjuomaksi

02.12.2019 00:41 | Pauliina Toivanen

Suomessa kasvaa yli 200 kääpää, joista osaa käytetään myös lääkinnällisiin tarkoituksiin. Yksi tunnetuimmista on pakurikääpä.

Pakurikääpä on lahottajasieni, joka muodostaa lehtipuiden ja erityisesti koivujen ulkopuolelle kuoreltaan hiilenmustaa ja röpelöpintaista kasvannaista. Tuota kasvannaista kutsutaan pakuriksi.

Pakuriteen maku on pehmeä, makea ja aavistuksen sienimäinen.

Pakuri ilmestyy puuhun ennen sen kuolemaa. Sieni lahottaa ensin sydänpuuta kymmeniä vuosia, ja ajan saatossa puu lahoaa kokonaan.

Pakurikasvannaista käytettiin Suomessa sota-aikaan perinteisesti kahvin- ja teenkorvikkeena, tikkateenä. Pakuria on käytetty myös kansanlääkinnässä muun muassa suolistovaivoihin ja yleiskunnon vahvistamiseen, etenkin Venäjällä ja Itä-Aasiassa.

Superruokabuumi toi pakurin takaisin teehetkiin ja ravintolisäksi luontaistuotekauppoihin kymmenisen vuotta sitten. Nykyisin pakurin kysyntä on jo niin valtavaa, että sitä koitetaan kasvattaa myös keinotekoisesti istuttamalla koivuihin niin sanottuja pakuriymppejä.

Murumaista ja epäsymmetristä pakurikasvannaista voi kerätä itse omalta maalta tai maanomistajan luvalla. Pakurikäävän kerääminen ei siis ole jokamiehenoikeus.

Pakuri irrotetaan koivun rungosta varovasti esimerkiksi pienellä kirveellä, minkä jälkeen saalis pilkotaan pienempiin paloihin ja kuivataan esimerkiksi kasvikuivurissa tai saunan jälkilämmössä. Pakuria voi löytää koivun lisäksi myös muista elävistä ja kuolleista lehtipuista, mutta lääkinnällisiin tarkoituksiin sekä tutkimuskäyttöön hyödynnetään yleensä vain koivun pakurikasvannaisia.

Kun pakurin palaset ovat täysin kuivat ja korkkimaisen kevyet, niistä voi valmistaa teetä. Muutama pieni palanen riittää pannullisen tai kattilallisen valmistamiseen.

Keittoaika voi olla miedolla lämmöllä 20 minuutista useaan tuntiin: pakuriteen väri tummenee ja maku voimistuu, mitä pidempään sitä keitetään. Palasia voi käyttää uudestaan tai niin monta kertaa, kun niistä irtoaa väriä ja makua. Kuivat palaset voi myös jauhaa.

Pakuriteen maku on pehmeä, makea ja aavistuksen sienimäinen. Kuivattu pakuri säilyy kuivassa, huoneenlämmössä ja valolta suojattuna kuukausia ja jopa vuosia. Teen lisäksi pakurista valmistetaan tinktuuroita uuttamalla sitä alkoholiin.

Lisäksi siitä voi valmistaa erilaisia juomia, ravintolisiä, kotikosmetiikkaa ja jopa jäätelöä.

Pakurin käytön mahdollisia terveysvaikutuksia ja pakurin sisältämiä erilaisista terveyteen vaikuttavia yhdisteitä tutkitaan ahkerasti ympäri maailmaa.

Ravintoasiantuntija Jaakko Halmetojan Pakurikääpä – opas lääkinnällisten sienten maailmaan -teoksessa kerrotaan, että pakurista on tunnistettu yli 200 bioaktiivista yhdistettä, joista merkittävimpiä ovat erilaiset polysakkaridit, sterolit, mineraalit ja fenoliset yhdisteet. Pakurista löydetään myös jatkuvasti myös uusia aktiivisia ainesosia.

Toistaiseksi pakurin oletetut terveysvaikutukset perustuvat pitkälti koe-eläimillä ja soluviljelyissä tehtyihin tutkimuksiin, perimätietoon ja käyttäjien omakohtaisiin kokemuksiin.

Vaikka riittävän kattavia kliinisiä tutkimuksia ei ole ihmisillä vielä tehty, pakuri sisältää huomattavan määrän terveydelle edullisia antioksidantteja. Juuri antioksidanttipitoisuutensa vuoksi pakuriteetä ja -tinktuuroita käytetään muun muassa flunssan nujertamiseen ja vastustuskyvyn ylläpitoon.

Luontaistuotekaupoista saa myös vatsaystävällisiksi otaksuttuja pakurikahveja.