Kommentti: Nyt olisi vesurille töitä

08.09.2021 | Raija Hentman

Retkeilytoimittaja Raija Hentman tutustui Hämeen Ilvesreitistöön. Hieno reitti, mutta jotain huomautettavaakin aina löytyy...

Hämeen järviylängön Ilvesreitistö juontaa juurensa aivan 2000-luvun alkuun. Reitistöä kehitettiin Häjy 011-hankkeessa vuosina 2009–2011, jolloin mm. tehtiin uusia linjauksia, risteysviitat ja nuoliviittoja. Viitoissa kummittelee edelleen Karkkila, vaikka kaupunki jättäytyi reittihankkeesta pois eikä viitoissa esiintyvää luontoonhame.fi-sivustoa enää ole.

Varsinainen polkujen merkintä ja huoltaminen jäi siis kuntien ja kaupunkien vastuulle ja siitä syystä merkintöjen taso vaihteli paljon eri reittiosuuksilla.

Tänä vuonna on meneillään ELY-keskuksen ja Metsähallituksen luontopalveluiden hankerahoituksen turvin muun muassa reittimerkintöjen parantaminen. Heinä-elokuussa tehdyillä kartoitusretkillä oli ilahduttavaa huomata, että kuljetuilla reiteillä reittimerkinnät ovat yleensä hyvät, osittain jopa erinomaiset.

Reittisopimukseen kuuluu oikeus raivata polun paikka kulkukelpoiseksi.

Niin Hämeessä kuin muuallakin retkeilyreitit kohtaavat samoja ongelmia. Reittimerkintöjen repiminen on iso haitta. Esimerkiksi Hämeenlinna panosti muutama vuosi sitten omalla puolellaan Ilvesreitin uudelleen merkintään ja raivaukseen. Pysyvien merkintöjen tueksi puihin solmittiin kaksi kilometriä keltaista muovinauhaa. Myöhemmin tehdyllä tarkastuksella nauhoja löytyi iso nippu irti revittyinä kivenkolosta.  

Harvennus- ja aukkohakkuut ovat toinen ongelma. Metsänomistajalla ei ole velvoitetta, vain suositus huomioida merkinnät ja polun paikka. Menee todella monta vuotta ennen kuin metsä on avohakkuun jälkeen kasvanut siihen mittaan, että on ohitettu vaiheet, joissa korkea heinikko, sananjalkatiheiköt, vadelmapusikot ja/tai koivuvesaikko eivät estä näkyvyyttä ja kulkua.

Puiden istutusta varten tehty mätästys eli koneella rouhaistut kuopat ovat melkoinen vaaratekijä hyvinkin merkityllä polulla, jollei kuoppia näe kasvillisuudelta.   

Reittisopimukseen kuuluu oikeus raivata polun paikka kulkukelpoiseksi. Tuskinpa kunnan tai kaupungin työntekijöillä on kuitenkaan mahdollisuutta käydä kaikkia raivausta kaipaavia kohteita läpi riittävän usein, vähintään vuosittain.

Mutta voisiko siihen saada parannusta budjetoimalla määrärahaa yhdistyksille, jotka ottaisivat vastuulleen määrätyn reitin pätkän raivaamisen joka vuosi? Retkeily- ja kotiseutuyhdistyksillä, urheiluseuroilla ja partiolippukunnilla voisi olla sekä tarvetta lisärahoitukselle että merkityille ja kulkukelpoisille reiteille.

Ilvesreitistön ylläpitoa ja kehittämistä koordinoi Hämeen virkistysalueyhdistys.

Lue Raija Hentmanin vinkit Hämeen Ilvesreitistölle.