20.04.2018 12:20 | Tapani Leppänen
Kopravaarassa käy kuhina, kun bussilastillinen etelän hiihtäjiä valmistautuu ladulle. Mutkatonta huonemajoitusta tarjoava Koli Freetime on toiminut pääkaupunkiseudun latuporukoiden tukikohtana jo vuosia aina Ahmanhiihdon aikaan.
Nousumetrit palkitaan vauhdikkailla laskuilla.
Maaliskuun alkupuolella järjestettävä Ahmanhiihto on niitä laturetkiä, joihin kelpaa tulla kauempaakin. Sitä kun on syystäkin kutsuttu Suomen kauneimmaksi.
Vaativaksikin Ahmanhiihtoa on sanottu, sillä vaarojen lakimaita kiertelevällä reitillä liikutaan 80–280 korkeusmetrin välillä. Nousumetrejä kertyy, mutta ne palkitaan maisemilla ja vauhdikkailla laskuilla.
Kovin nousu tehdään Räsävaaralle kiipeävällä osuudella ja erityisesti sen viimeisillä kilometreillä. Kun nostaa katseensa ylös suksenkärjistä, huomaa kuinka puiden kantama lumikuorma kasvaa. Latu kiemurtelee tykkylumisessa taikametsässä, kunnes reitin hienoimmat maisemat avautuvat alas Pieliselle.
Tauon jälkeen mäki maksaa velkansa, kuten yksi reitin varrelle pystytetyistä mietelauseista nousun vaikeimmilla hetkillä muistuttaa. Alamäessä vauhti kiihtyy lähes huomaamatta 60 kilometriin tunnissa, mutta loistokunnossa olevaan latuun on jo oppinut luottamaan.
Ahmanhiihdon voi aloittaa liukuvasti valitsemaltaan huoltopisteeltä. Matkaa kierrokselle kertyy 53 kilometriä, mutta lyhyempiäkin variaatioita löytyy.
Jos Ahman kaltaisesta laturetkestä puuttuukin yhteislähdön ja maaliintulon tuomaa urheilujuhlan tuntua, sen korvaa taukotulilla aistittava tunnelma. Juuri tästä, ahman hengestä, kerta toisensa jälkeen mukaan lähtevät neuvokset ja vaarojen valtiaat niin mielellään puhuvat.
Tapani Leppänen
Kommentointi