08.09.2021 | Tapani Leppänen
Kaikki tahtovat Kaldoaiviin. Tai siltä se tuntuu ainakin omassa retkeilykuplassani. Olipa kysymys soolovaeltajista tai seikkailukilpailuista, siitä on tullut jonkinlainen vaativuuskoe, muotia.
Tosiasiassa Kaldoaiviin menevät edelleen vain harvat. Ja siitähän kysymys tietysti onkin, kokeneista retkeilijöistä, jotka pakenevat ruuhkaisempia retkikohteita. Tämä on maailmalta tuttu ilmiö, mutta on siinä muutakin. Viime vuosina Kaldoaivi on jollain tavalla romantisoitunut.
Kaldoaivin maine viimeisenä erämaana perustuu sen kokoon ja etäiseen sijaintiin. Tämän laajempia tiettömiä taipaleita ei Euroopassa voi taivaltaa.
Tässä numerossa (3/21) lähdemme erämaa-alueen ainoalle, Sevettijärven ja Pulmankijärven väliselle merkitylle reitille. Mukana on myös ensikertalaisia – kokeneempien kulkijoiden seurassa.
Jouni Laaksonen vei Kaldoaiviin perheensä. Paitsi kohteesta, juttu kertoo rinkkavaelluksesta alle kouluikäisen lapsen kanssa.
Sauli Hervan seurue hyppäsi pyörän selkään. Retkeilyryhmien lisäksi Kaldoaivi ”trendaa” selvästi myös maastopyöräilijöiden keskuudessa. Ajatus kiehtoo ja herättää kysymyksiä. Mitä jos kymmenien kilojen painoinen sähköpyörä sanoo sopimuksensa irti keskellä erämaata?
Annetaan Saulin kertoa.
Lue lisää:
Kuusivuotiaan kanssa erämaassa
Suomen rauhallisin perhekohde löytyy Kaldoaivin erämaa-alueelta.
Kaldoaivia tunkkaamassa
Sauli Herva työnsi pyöräänsä halki viimeisen erämaan.
Kommentointi