Kilpisjärven kevät

20.04.2018 13:27 | Sauli Herva

Kilpisjärvi on omituinen kylä ja erikoinen piste Suomen kartalla. Siellä etelän eläjä luulee tulevansa Lapin äärimmäiselle rajaseudulle ja sinne erämaan asuja arvelee menevänsä maali­kylille. Etelässä kevätaskareet alkavat monilla samaan aikaan, kun ­Kilpisjärvellä hiihtokelit ja pilkkikausi ovat parhaimmillaan. | Teksti & kuvat Sauli Herva

Se vain on sillä lailla, että etelässä kaiken ruuhkan ja hälinän keskellä ei osata lukea säätä ja vuodenaikoja oikein, eikä hallita almanakkaa. Tälle asialle pohjoisessa on pyöritelty päätä, laskettu leikkiä sen kustannuksella ja vähän virnuiltukin iät ajat.

Oikealla kalalla Kilpisjärvellä voittaa aina!

Sukupolvi, joka vielä tiesi mitä kannattaa harrastaa, missä ja milloin, ei vaeltele enää nykypolven kanssa samalla sote-alueella.

Onkin varmasti paikallaan kääntää silmät tälle talvelle vielä kertaalleen pohjoiseen ja luoda katsaus Kilpisjärven kevääseen.

Kilpisjärvellä tapahtuu vaikka mitä, jos vain osaa katsoa vähän ympärilleen, eikä heti paikalle saavuttuaan vaivu kylän näennäisen raukeaan uneliaisuuteen.

Maisemat ovat niin avaria ja mannut niin apaattisia, että ensikertalainen voi erehtyä luulemaan kylää peräti kuolleeksi. Pahempaan vipuun ei voisi turisti mennä kuin jatkamalla matkaansa Kilpisjärven ohi hädin tuskin edes kahville pysähtymättä.

Väliin saattaa jäädä silloin niin pilkkiretket aurinkoisille tunturijärville, maastohiihtolenkit upeaan hankitunturiin, koiravaljakkoreissut tunturierämaiden autiuteen, läskipyöräretket maailman parhaisiin talvipyöräilymaastoihin kuin parhaat vapaalaskulinjat vähän tunnetuissa huippupaikoissa.

Paras talviulkoilu- ja hiihtokausi alkaa Kilpisjärvellä oikeastaan vasta pääsiäisenä, kun muualla lapinmiehen etelässä se on jo päättymässä. Vappu on keskellä sesonkia.

Äitienpäivänä ovat hiihtokelit aina lähes varmat ja esimerkiksi viime vuonna Kilpisjärvi oli puoliksi jäässä vielä juhannuksenakin.

Kannattaisiko ruohonleikkurin käynnistystä ja veneilykauden aloitusta sittenkin ehkä lykätä, ja voisiko suksiboksin kuitenkin pakata vielä kertaalleen?

Suomi on siitä hyvä maa, että julkisilla pääsee livakasti Kilpisjärvellekin.

Samoihin aikoihin pilkkijöiden kanssa tienoilla liikkuu intohimoisia tunturihiihtäjiä ja vapaalaskijoita. Suurtunturien maisemat ovat kuitenkin avarat niin, että laskuporukka katoaa valkoiseen erämaahan kuin pieru hiekanruskeaan Saharaan.

Saanan seinää lukuun ottamatta laskupaikat ovat kaukana. Muualle päiväreissut eivät tule oikein edes kysymykseen.

Laskemisen kannalta parhaiden mestojen lähestyminen voi tuottaa vaikeuksia. Tarvitaan sekä navigointitaitoa että kulkuväline.

Periaatteessa on kaksi vaihtoehtoa: joko useamman päivän mittainen ahkiovaellus omilla voimin hiihtäen tai moottorikelkkakuljetus. Ahkiovaellus on useimpien kohdalla teoriaa, kiinnostus, aika tai osaaminen ei riitä. Käytännössä lähestyminen tapahtuu moottorikelkkakuljetuksella ja sitä varten tarvitaan asianmukaiset uraluvat.

Helpointa kuljetus on vuokrata joltakin alueen matkailuyrittäjältä.

Hyviä laskupaikkoja on suurtuntureilla vaikka kuinka paljon. Täytyy kuitenkin muistaa, että alueella liikutaan arvaamattomassa erämaassa ja kontrolloimattomissa vuoristo-olosuhteissa. Tiedot, taidot ja osaaminen pitää olla kunnossa. Pelastusvälineet ja niiden käyttö on hallittava tositilanteessa. Myös paikallisten lumi- ja sääolosuhteiden tuntemus täytyy olla ajan tasaista.

Käsivarren legendaarisia laskulinjoja löytyy esimerkiksi Terbmisvaaralta ja Ridnitsokkalta. Ruotsin ja Norjan puolella rajaa kysymykseen tulevia kohteita on vaikka kuinka paljon.

Hyvällä onnella ja sinnikkyydellä voi tutustua johonkin Käsivarren kuppiloiden uumeniin hautautuneeseen vapaalaskuintoilijaan, jolta voi yrittää kaivaa alueen kohteisiin liittyvää hiljaista tietoa.

Kevätkarkelot käynnistyvät Kilpisjärvellä toden teolla vasta viikko vapun jälkeen. Silloin alkaa sellainen meno ja meininki, että sen rinnalla ylioppilaiden Havis Amandan patsaan lakitukset ja Kaivopuiston ulkoilmabrunssit kalpenevat mennen tullen. ”Vain kaksi kalaa!” on Kilpisjärven legendaarinen pilkkikilpailu.

Lapin monet kevätpilkit ovat vähintään yhtä komeita tapahtumia kuin mitkä tahansa vappuriennot etelän kaupungeissa. Tosiasiassa ne ovat monin verroin hienompia – puhdas ilma, valkoinen hanki, kaunis kevätaurinko, levollinen ja rento tunnelma, hiljaisuus, iloisia ja rehellisiä ihmisiä sekä hyvät palkinnot.

Kilpisjärvellä on jaossa moottorikelkkaa, mönkijää ja vesijettiä monen muun arvoroinan lisäksi.

Tapahtuma on kaksipäiväinen.

Juoni toimii sillä kaavalla, että molempina päivinä on oma kilpailunsa. Arpajaisiin pääsee toki mukaan, vaikkei omaa avantoa aikoisikaan kairata tai edes mennä jäälle. Siitä huolimatta lähes kaikki haluavat ihan oikeasti pilkkiä ja ulkoilla Kilpisjärvelle rajatulla kilpailuareenalla.

Tunnelma on kerrassaan upea. Vappuhaalarit mieleen tuovista karnevaali- ja kisa-asuista huolimatta sellainen mielikuva, että kysymys olisi juopottelusta, on kerrassaan väärä.

Palkinnot jaetaan tai yleensä arvotaan toisen kisapäivän päätteeksi. Onpa joku joskus jotakin ylös ihan oikeasti saanutkin, vaikka läheskään aina jään alta ei ole noussut ensimmäistäkään saaliskalaa.

Yhtenä vuonna voittaja oli jo pokkaamassa valmiiksi pakettiin laitettua peräkärryä ja moottorikelkkaa, kun tuomaristossa hoksattiin, että kyseistä kalalajia ui ehkä Päijänteessä tai Vesijärvessä.

Oikealla kalalla Kilpisjärvellä voittaa aina!