Kiipeillen ja pyöräillen

20.04.2018 13:27 | Heidi Karnaattu

Ahvenanmaa tunnetaan kesäisenä pyöräilykohteena. Omenatilojen, tuhansien saarien ja maukkaiden pannukakkujen lisäksi Suomen pienimmästä maakunnasta löytyy myös mainioita kiipeilykohteita. | Teksti Heidi Kaarnattu Kuvat Sampsa Sulonen

Ahvenanmaa ja Turun saaristo ovat mainio kohde pyöräily- ja kiipeilylomalle. Kesällä ei tarvitse pakata kovin raskasta leiriytymisvarustusta mukaan, joten kiipeilyvarusteet mahtuvat hyvin pyörän kyytiin.

Ahvenanmaalla on paljon kiivettävää.

Mukaan riittää riippumatto, sille sadekatos, ilmatäytteinen makuualusta ja kevyt makuupussi, tuulen- ja vedenpitävä kuoriasu sekä parit kevyet vaihtovaatteet.

Meillä oli matkassa myös pieni retkikeitin sekä kuivamuonaa, mutta ruokatarjontaa on reitin varrella runsaasti, joten välttämätöntä ei ole edes raahata ruokatarvikkeita mukanaan. Tällöin mukaan mahtuu hyvin yksi 60 metrin köysi, kiipeilykengät ja valjaat. Tilaa säästyy ostamalla kiipeilykypäräksi myös pyöräilyyn soveltuva kypärä.

Matkan voi aloittaa jo omasta kotikaupungista, pyöräilyreittejä kun on runsaasti ympäri Suomea, ja leiriytyminen on helppoa matkan varrella. Mutta muitakin tapoja on, esimerkiksi pyörän voi helposti heittää junan kyytiin, kuten me teimme Helsingissä ja matkasimme ensimmäisen etapin raiteilla Turkuun. Turussa vaihdoimme bussin kyytiin, joka vei meidät Kustaviin.

Tämän välin voi hyvin pyöräilläkin, mutta me halusimme säästää aikaa kiipeilyyn.

Ensimmäinen yö on hyvä viettää Lootholman leirintäalueella Kustavissa, josta löytyvät suihkut, keittokatokset, vuokramökkejäkin sekä tietysti teltta- ja riippumattopaikat.

Kustavissa on useita mainioita valmiiksi merkittyjä kiipeilykallioita, joilla on mukava viettää päivä, parikin.

Suuntasimme iltapäiväksi Hopiavuorelle. Tämä kiipeilykallio on täynnä eritasoisia niin sanottuja traditional-reittejä, joita ei ole valmiiksi pultattu kallioon, vaan kiipeilijä tekee varmistuksia erilaisilla kiiloilla suoraan kallion halkeamiin ja koloihin.

Hopiavuorella kiipeily onnistuu myös yläköydellä eli ylös reitin huipulle tehdään ankkuri, jonka kautta köysi kulkee kiipeilijästä varmistajaan. Tällöin pitää tietysti olla ankkurintekotaidot hallussa, sillä niitä ei ole juurikaan kiinnitetty valmiiksi metallipulteilla kallioon, vaan ankkuri pitää tehdä muutamaa apuköyttä hyödyntäen puihin ja kiviin.

Saaristosta löytyy myös sport-reittejä, joissa sekä yläankkuri että reitti on varustettu valmiilla pulteilla kallioon, joita kiipeilijä sitten hyödyntää suorituksensa aikana matkalla ylös.

Seuraavan aamupäivän vietimme Pohjavuorella. Paikka ei ole yhtä suosittu kuin Hopiavuori, huomasimme osan reiteistä olevan melko sammaloituneita ja hieman vaikeasti löydettävissä. Myös täällä yläköysittely onnistuu ja traditaitoisille on paljon eritasoisia reittejä.

Ahvenanmaalla on paljon kiivettävää, erityisesti boulderkiviä löytyy runsaasti. Boulderoinnissa kiivetään ilman köysiä noin 3 metrin korkeuteen. Kiipeilijän turvavaruste on tällöin patja, jota on pyörällä tietysti mahdotonta kuljettaa. Meiltä jäivät siis saariston boulderkivet kokematta.

Kiipeilyjen jälkeen suuntasimme Vuosnaisten satamaan, josta M/S Viggen kuljetti meidät Åvan satamaan Brändön saarelle. Tässä vaiheessa ostetaan lauttalippu, jolla pääsee seilaamaan kaikkien saarten välillä.

Pystytimme leirimme sataman läheisyyteen, kauniille rantakalliolle. Auringonlasku oli mykistävän kaunis ja sitä oli aktiivisen päivän jälkeen rauhoittavaa ihastella riippumatossa loikoillen.

Riippumatto kulkee pyörän kyydissä helposti mukana ja puita riittää hyvin leiriytymiseen. Sadekatokselle heinäkuisella viikon retkellämme tuli tarve vain yhtenä yönä. Silloin se nousikin arvoon arvaamattomaan: ukkosmyrsky nousi mereltä nukkuessamme Kustavissa.

Seuraavana päivänä suuntasimme aamulautalla Jurmon saarelle päiväretki mielessämme. Jurmo on pieni maatilojen täyttämä saari. Kesällä monet tilojen eläimet laiduntavat ulkona. Keskellä saarta on näkötorni, josta avautuu upeat näkymät merelle ja Jurmoon.

Gretas Cafessa kannattaa nauttia lounas tai välipala; täällä tarjoiltiin ainakin meidän mielestämme reissun parhaat pannukakut.

Jurmosta pääsee samana päivänä takaisin Brändön puolelle, joten päiväretki onnistuu mainiosti. Halutessaan voi pyöräillä Torsholman satamaan ja jatkaa vielä samana iltana Kumlingeen.

Me pyöräilimme hitaasti, pysähdellen katsomaan maisemia, joten emme ehtineet enää viimeiseen lauttaan. Nukuimme yön taivasalla rantakallioilla sataman läheisyydessä. Tuuli kuivasi hikiset vaatteet ja tuuditti mukavaan uneen.

Aamun ensimmäinen lautta lähtee kahdeksalta, ja koska nukuimme aivan sataman vieressä, olimme valmiita lähtöön.

Kaikki eivät käytä makuualustaa kesäisin riippumatossa, mutta se kyllä lisää lämpöä tuulisessa saaristossa huomattavasti. Vahva suositus.

Vietimme koko seuraavan päivän Kumlingessa. Viehättävää maaseutumaisemaa, jossa riittää teitä pyöräilyyn.

Ajelimme ristiin rastiin hiekkateitä, söimme eväitä vanhalla lentomajakalla, istuimme jäätelöllä vierassataman kahvilassa. Lentomajakka on kiva paikka, mutta valitettavasti päästetty vähän rapistumaan, eikä siellä ollut mitään toimintaa. Mutta penkit ja pöytä löytyivät, joten lounastaminen onnistui.

Rikastimme kuivamuonaeväitämme kyläkauppojen antimilla. Esimerkiksi lentomajakalla nautittu lounas koostui couscousista, oliiveista ja vierassatamasta ostetusta fetapalasta sekä pikkutomaateista.

Illalla jatkoimme matkaa Vardön saarelle Hummelvikin satamaan. Vardössa valitsimme leiripaikaksi jälleen leirintäalueen, Sandösund Campingin. Täällä on mahdollisuus vuokrata käyttöönsä tunniksi kelluva sauna. Ja sen me teimmekin.

Saunan lämpö rentoutti mukavasti pyöräilyn jälkeen ja sieltä pääsi suoraan mereen pulahtamaan.

Vuorossa oli pyöräilyn täyteinen päivä, ajoimme Maarianhaminaan, josta jatkoimme pitsalounaan jälkeen vielä Föglöhön. Tämä oli retkemme pisin pyöräily, yhteensä 50 kilometriä. Matkan varrella on toki majoitusta, joten halutessaan matkan voi jakaa usealle päivälle.

Degerbyn satama Föglössä on verrattain elävä, sieltä löytyy ravintola ja kahvila sekä majoitusta.

Leiriydyimme uimarannan läheisyyteen, mukavaan niemennokkaan ihailemaan jälleen kaunista auringonlaskua.

Aamulla nautimme maistuvat pullakahvit Degerbyn kahvilassa ennen pyöräilyä Överöhön. Sieltä jatkoimme lautalla Sottungan saarelle, joka kannattaa käydä katsomassa. Ihan jo senkin takia, että se on mahdollisesti koko Euroopan pienin kunta. Saarella on kaunis puukirkko ja mukavaa maalaismaisemaa.

Sottungasta jatkoimme samana päivänä lautalla Kökariin. Siellä valitsimme majoitukseksi pikkuisen mökin Havspaviljongista.

Paikassa on myös illallisravintola, joten retkikeitin sai ansaitun vapaaillan. Maisemat ravintolan pöydästä sekä mökin ikkunasta ovat vertaansa vailla.

Aamulla pyöräilimme aamiaiselle Aplagårdin omenatilalle. Tänne kannattaa mennä tyhjin vatsoin, sillä omenapiirakan lisäksi on oikeastaan pakko syödä vielä pannarit. Myymälässä on maukkaita hilloja myynnissä myös mukaan.

Aamiaisen jälkeen lähdimme retkelle Källskärin saarelle.

Retki on maksullinen, mutta hintansa väärti. Saari on tunnettu kreivi Göran Äkerhielmin kesäasunnosta sekä Källskärin Kannusta, jääkauden kannun muotoon muovaamasta kivestä. Kreivi Åkerhielm rakensi paikkaan oman paratiisinsa, jonka halusi ilahduttavan muitakin hänen jälkeensä.

Nykyisin saari on Ahvenanmaan maakunnan omistuksessa ja avoin yleisölle. Opastettu retki tänne kannattaa, jotta kuulee koko tarinan jännittävästä rakennusprojektista ja kreivin elämästä. Tove Jansson kuului kreivin ystäväpiiriin ja saarella on saanut alkunsa muutama Muumi-tarinakin.

Retken jälkeen nautimme lounaan Skärgårdbröd-kahvilassa, jonka perunasalaatti oli todella maukas, samoin saaristolaisleipä, jota voi ostaa mukaankin.

Lounaan jälkeen vuorossa oli Korppoon lautta. Tavoitteenamme oli päästä yöksi Nauvoon. Osittain Korppoossa nautittujen herkullisten ribsien tuomalla energialla.

Nauvossa ripustimme riippumattomme jälleen sataman läheisyyteen, aamulla oli aikainen herätys seuraavaan lauttaan.

Seilin saarelle vievä lautta oli ainoa, joka maksoi erikseen. Menimme aamulautalla saarelle, jossa on toiminut niin spitaalihoitola kuin mielisairaalakin. Nykyisin saarella toimii muun muassa Saaristomeren tutkimuslaitos, joten moniinkaan rakennuksiin ei harmittavasti pääse sisälle.

Mutta saarella on mahtava puukirkko, rakennettu vuonna 1733, johon pääsee aukioloaikoina sisälle pientä maksua vastaan. Saarella toimii myös pieni kesäkioski.

Saarella on traaginen historia, eikä rannassa voi välttyä ajatukselta, “miltä tuntuisi astua laivasta mukanaan pelkät arkkulaudat, eikä enää paluuta mantereelle”. Ehdottomasti vierailun arvoinen kohde.

Seiliin pääsee aamu- sekä iltapäivälautalla, me jatkoimme tällä iltapäivälautalla Hankaan, josta oli jäljellä viimeinen etappimme Rymättylän kautta takaisin Turkuun.