Kiilopään kasvillisuudesta

02.08.2019 | Matti Mela

Lapinvuokkokangas on harvinainen tunturikasvi, jota löytyy Kiilopäältä, Saariselän tunturialueelta.

Kun puhutaan Lapin kasveista ja niiden lajirunsaudesta, on syytä erottaa Käsivarren luoteiskolkan nuoremman poimutuksen alue muista Lapin tuntureista. Kilpisjärven alueen tunturit ovat selvästi korkeampia ja kalkkipitoisempia verrattuna vanhoihin poimutuksiin eli muuhun Lappiin.

Mutta kyllä pohjoista lajistoa löytyy kaikilta Lapin tuntureilta. Kasvibongarin kannalta Kiilopää on yksi parhaista Keski-Lapin tuntureista. Lajisto on monipuolinen ja esiintymäalueille on helppo päästä.

Perussyyt Kiilopään lajiston monipuolisuudelle ovat vaihteleva geologia ja monipuolinen pienilmasto. Laajan paljakka-alueen huipuilla tavataan normaalia arktista lajistoa, kuten riekonmarjaa, sielikköä ja uuvanaa. Hieman alempana esiintyvät esimerkiksi lapinkuusio, kurjenkanerva ja sammalvarpio. Muinaisen  jääjärven purkausuomien pohjilla ja rinteillä kasvaa vaivaispajua ja muita lumenviipymien lajistoa.

Eniten Kiilopään kasvillisuuteen kuitenkin vaikuttavat kalkkipitoinen kallioperä ja lukuisat lähteiset purot, joita lirisee ympäri tunturi-aluetta sekä maan alla että päällä.

Eräälle tällaiselle varsin suppealle alueelle on kehittynyt harvinainen luontotyyppi, lapinvuokkokangas. Koko Lapissa niitä esiintyy vain 32  isolla tutkimusruudulla (10 x 10 km), yhteispinta-alaltaan alle kolme neliökilometriä.

Purojen reunoilla tavataan runsaasti myös tavallisempaa pohjoista lajistoa kuten punakkoa, maariankämmekkää, ruohokanukkaa, läätettä, karhunruohoa ja monia muita tunturikasveja.

Onhan Kiilopään kasvistossa vielä yksi erikoisuus. Osa tunturikoivuista kasvaa maanmyötäisesti muodostaen mattomaisen, mutta kuitenkin vankkarunkoisen peiton paljakan alareunaan. Tällainen perinnöllinen sopeutuma auttaa lajia nousemaan ja talvehtimaan normaalia korkeammalla  tunturissa.