17.09.2018 10:00 | Tapani Leppänen
Ympäristökeskusteluun näyttäisi mahtuvan vain yksi asia kerrallaan. Viime aikoina otsikoissa on ollut muovi.
Jos ja kun muovi ei katoa, se pitäisi pystyä käyttämään uudestaan.
Huomiota ovat saaneet niin valtamerien jätemuovilautat kuin ravintoketjuun päätyvät mikromuovit. Asian tiimoilta ollaan kieltämässä muovikasseja, milloin mehupillejä tai vanupuikkoja.
Ongelmat ovat todellisia. Valtaosa muovista on kertakäyttöistä, mikä on ironista, sillä kaikista materiaaleista juuri muovi on ikuista.
Toisaalta muoviroskan kertyminen mereen ei ole materiaalin ominaisuus, vaan ihmisen välinpitämättömyyttä.
Eri arvioiden mukaan alle 10 % muovista kierrätetään.
Muovi on kuuma puheenaihe myös retkeilyvälineteollisuudessa, sillä parhaimmillaan se on nerokas materiaali, josta valmistetaan huipputeknisiä urheilu- ja ulkoiluvaatteita.
Muovin käyttöön liittyviä ongelmia on pyritty ratkaisemaan kahdella tavalla: kierrättämällä ja kehittämällä korvaavia materiaaleja.
Perinteisten luonnonkuitujen lisäksi tuloaan tekevät erilaiset muuntokuidut. Korvaavien materiaalien ongelmana on kuitenkin usein se, että niiden valmistukseen kuluu huomattavasti enemmän resursseja. Kun tarkastellaan tuotteen elinkaarta, synteettinen kuitu alkaakin näyttää ekologiselta.
On vain se yksi ongelma.
Jos ja kun muovi ei katoa, se pitäisi pystyä käyttämään uudestaan.
Amerikkalainen Patagonia valmisti ensimmäiset fleecepuseronsa käytetyistä virvoitusjuomapulloista jo vuonna 1993. Paljon on virrannut muovia maailman joissa sen jälkeen, mutta niin vain kierrätyspolyesteristä on vähitellen tullut arkipäivää.
Kertakäyttöisestä muovipullosta on tullut kierrätyksen symboli, mutta mistään kuriositeetista ei ole kysymys. Pakkaukset ovat muovin suurin käyttökohde ja sitä niiden osuus on myös valtameriin päätyvästä muovijätteestä.
Joka minuutti maailmassa myydään miljoona muovipulloa. Jos kahdesta pullosta voidaan valmistaa kaulahuivi tai kymmenestä fleece-pusero, raaka-aineesta ei pitäisi olla pulaa. Kysymys on siitä, kuinka sen kerääminen ja käsittely organisoidaan.
Muovijätteiden lisäksi me hukumme vaatteisiin. Elämme maailmassa, jossa kukaan ei enää tarvitse käytettyjä vaatteitamme. Kuitenkin vain murto-osa hylätyistä vaatteista päätyy uudestaan raaka-aineeksi.
Polyesterin etuna on kierrätettävyys. Toisin kuin vaikkapa puuvillasta, polyesteristä pystytään valmistamaan kierrätyskuitua ilman, että sen laatu kärsii.
Tuotteiden valmistuksessa polyesterin ja muiden synteettisten kuitujen etuna on muunneltavuus. Niiden ominaisuuksiin voidaan vaikuttaa käyttötarkoituksen mukaan.
Samasta raaka-aineesta voidaan valmistaa muovipullo tai pörröinen fleecepusero.
Kommentointi