Kiehisiä Kiilopäältä

07.12.2021 | Panu Könönen

Liikuntaneuvos Tuomo Jantusen uutuuskirja johdattaa Saariselän tunturialueille, Kiilopään maisemiin.

Alussa oli Kiilopää, tunturikeskus ja Suomen Latu, niiden parissa työskenteli toiminnanjohtajana 30 vuotta liikuntaneuvos Tuomo Jantunen. Kolmessa vuosikymmenessä sattuu ja tapahtuu, joten Jantusen reppuun oli jäänyt tarina, jos toinenkin.

Tuomo lähestyi jo useampi vuosi sitten allekirjoittanutta idealla, että hän kirjoittaisi muistiin Kiilopään historian tarinoiden kautta. Fyysinen kirja ei tuntunut silloin parhaalta mahdolliselta ajatukselta, joten julkaisimme Kiilopään kiehiset blogina vuosina 2017–2019. Uusi tarina ilmestyi aina kerran viikossa ja tarinat herättivät paljon kiinnostusta, erityisesti kirjoitukset Dominick Arduin traagiseen katoamiseen liittyen aiheuttivat ”somepöhinää”.  

Blogeilla on oma elinkaarensa, joten on hienoa, että tarinat on saatu nyt viimein kirjoihin kansiin.

Uusi tarina ilmestyi aina kerran viikossa ja tarinat herättivät paljon kiinnostusta...

Prosessi on ollut pitkä. Tuomo Jantunen kävi blogikirjoituksensa läpi uudestaan, kirjoitti lisää ja sai kirjattua ylös sata tarinaa Kiilopään maisemista.

Mistä kirja sitten oikeastaan kertoo?

Kiilopään kiehisiä on ensisijaisesti rapsodinen tarina Suomen Ladun omistaman tunturikeskuksen rakentamisesta, tapahtumista, liiketoiminnan onnistumisista ja vaikeuksistakin.

Kyseessä ei ole mikään virallinen tai tylsä järjestön historiikki, vaan elävästi kerrottu, ”näin minä sen koin” -tyyppinen muistelmateos, pussillinen mieleen jääneitä tai sielua koskettaneita tarinoita.

Eikä kyseessä ole vain Jantusen tarinta, vaan monen muunkin Kiilopäällä työskennelleen ja vierailleen tarina. Jantunen on koonnut kirjaansa useita hulvattomiakin muistoja ihmisistä, jotka ovat osaltaan vaikuttaneet Kiilopään historiaan. Luku viisi kertoo esimerkiksi monitoimimies Aslak Peltosesta, joka oli Kiilopään ensimmäinen isäntä:

Aslak on tunnettu uskomattomista keksinnöistään ja monipuolisuudestaan. Kun hän jo nuorukaisena joutui tekemään johtajan, puusepän, talonmiehen, oppaan, kouluttajan ja kirjanpitäjän sekä jopa emännän työt, siinä piti hommia rationalisoida: ”Perunat pesin padon alla saavissa Kiilo-ojan vesiputouksessa. Yleensä kaikki sujui hyvin, mutta kerran paine oli liian suuri: saavi kaatui ja kaikki perunat pyörivät kivikkoiseen ojaan. Paikalla oli silloin käymässä Immu, joka sitten omatekoisen harppuunan avulla kalasteli perunoita alajuoksulla.”

Mitä tahansa Kiilopäällä on tapahtunut, sen ytimessä ovat olleet Jantusen mukaan ihmiset ja luonto. Itsekin lukuisia kertoja Kiilopäällä vierailleena en voi olla yhtymättä tähän viestiin. Kiilopää on ainutlaatuinen kohde maailmassa, joten se on tarinansa ja kirjansa ansainnut.

vaylakirjat.fi/kiilopaa

Kirjoittaja on Latu&Polku-lehden päätoimittaja.