Kevätyönä jängän laidalla

27.04.2020 | Matti Mela

Vuoden kohokohtia on nojata kynsitulilla kilpikaarnaiseen männyn runkoon ja kuunnella jänkäkurpan kopinaa taivaan kannella.

Keväinen suo on parasta retkiympäristöä, mitä suomalainen luonto voi tarjota omaa rauhaa etsivälle luonnonystävälle. Illasta aamuun kestävä loiva valo tekee suolammen ja sitä reunustavan metsän värit kauniiksi, voimakkaiksi ja salaperäisiksi. Jängän routainen sammalpinta  kantaa kulkijaa ja kesäiset sääskiparvet uivat rimpilammikoissa vielä harmittomissa esiasteissa. 

Kaksi suoretkeilyn pahinta painajaista puuttuu. 

Suon ja sitä ympäröivän metsän lintulajisto aktivoituu illan myötä. Silloin on aika tehdä tulet metsän laitaan ja keskittyä tunnistamaan kevätyön ääniä. 

Kaksi suoretkeilyn pahinta painajaista puuttuu. 

Suoalueilla näyttää esiintyvän ilahduttavan paljon lajeja, joiden äänet kuuluvat kauaksi ja ovat helposti tunnistettavia. Sopiva retkikohde siis meille huonomuistisille ja -kuuloisillekin varttuneemmille kulkijoille. 

Vähänkin isommalle suolle voi toukokuussa ilmestyä arktisia lintulajeja, jotka jatkavat pian matkaansa kohti tuntureita, Jäämerta ja Huippuvuoria. Kevätyö houkuttelee myös nisäkkäitä soiden laidoille. Kettu, hirvi ja porot ovat luonnollisesti jokaöisiä vieraita, mutta nykyisin karhukin liikkuu jo useimmilla suoalueilla.

Keväinen suoretki on itselleni niin merkittävä tapahtuma, että huolimatta saadusta sinnikkäästä terveysvalistuksesta, makkarat on kuitenkin aina paistettava. Vuoden kohokohtia on nojata kynsitulilla kilpikaarnaiseen männyn runkoon, kuunnella jänkäkurpan kopinaa taivaan kannella ja nautiskella sellaisesta rasvaisesta, suolaisesta ja vähän nokeentuneesta lihapitoisesta makkarasta.  

Vastapainoksi voi sitten poimia talven aikana kypsyneitä karpaloita, jotka peittävät tummanpunaisina laikkuina viereisten mättäiden sammalpintaa.