Kevään huipentuma

02.05.2022 | Matti Mela

Toukokuussa pohjoisen suuret suot muuttuvat parin viikon ajaksi retkeilijän paratiisiksi.

Toukokuun jälkimmäisellä puoliskolla mielen valtaa levottomuus, kun lumipeite hupenee, tulvavesi nousee ja lintujen muutto on kiihkeimmillään. Silloin pohjoisen suuret suot muuttuvat parin viikon ajaksi retkeilijän paratiisiksi.

Maan suurin soidensuojelualue, Sammuttijänkä, on lyhyen ajan miellyttävän kulkukelpoinen. Kantavaa jäätä ja routaa löytyy tulvalammikoiden ja rimpivesien alta, sääsket muhivat vielä toukka-asteina, läpi vuorokauden on valoisaa ja ilma riittävän lämmin kevyillä varusteilla yöpymiseen.

Kantava routa voi sulaa lämpimänä keväänä ja leudon talven jälkeen nopeasti.

Eniten ongelmia aiheuttavat lukuiset joet ja purot, jotka tuovat vesiä Kaldoaivin tunturiylängön kutistuvilta hangilta kohti Inarijärveä tai Näätämöjokea. Varsinkin Vaijoki ja sen lukuisat latvahaarat voivat kierrättää kulkijaa kauaksikin etsimään ylityspaikkaa.

Sammuttijängän soidensuojelualue on lounais-koillisuunnassa noin 50 km pitkä, ja se koostuu useista isoista eri nimisistä soista, joita koivusaarekkeet erottavat toisistaan. Kaikki alueen suot ovat keskenään erilaisia ja persoonallisen näköisiä.

Niihin tutustuminen syvällisemmin yhden kevään aikana on mahdottomuus. Koillisosasta löytyy lukuisia palsasoita ja luonto on lounaisosaa arktisempaa. Koivikot ovat usein tiheäkasvuisia moreeniselänteitä, jotka ovat toukokuun lehdettömässä maisemassa vaatimattoman näköisiä verrattuna kesän vihreisiin viidakoihin.

Kevätsoilla retkeilijän kannattaa muuttaa vuorokausirytminsä yöaktiiviseksi alueen lintujen tavoin. Lämpimät päivät ovat sopivia lepäilyyn jossakin koivusaarekkeessa. Valokuvaajalle yövalo dramatisoi maisemia, jotka keväällä ovat vielä ruskean harmaita ja vähän vaisuja.

Kantava routa voi sulaa lämpimänä keväänä ja leudon talven jälkeen nopeasti. Retkeilijä tuntee sen kyllä jaloissaan niin vakuuttavasti, että ymmärtää suunnata silloin reittinsä kuivemmille moreeniselänteille tai tunturiylängölle.

Seuraa kirjoittajaa Facebookissa: Matti Mela.