Kesäretkiä erämaissa

29.05.2024 | Sauli Herva

Reissu jossakin pohjoisessa Lapin perukoiden erämaissa saattaa aika monella lehden lukijallakin olla yksi kesän kohokohdista. Kuvakavalkadissa esittelemme joukon varteen otettavia kohteita ja ympäristöjä.

Tässä tarinassa kesäretkeilyllä ei missään nimessä tarkoiteta pelkästään juhannuksen ja koulujen alkamisen väliseen aikaan sijoittuvaa tyypillistä kesälomakautta. Pikemminkin puhutaan kaikista lumettoman ajan retkireissuista toukokuulta lokakuun loppupuolelle saakka.

Erämailla puolestaan tarkoitetaan virallisten erämaiden lisäksi monilukuista joukkoa kohtuullisen hyvin erämaisen luonteen omaavia joskus pinta-alaltaan verraten pieniäkin kohteita, kohdeympäristöjä, maita ja mantuja sekä erilaisia vesistöjä.

Tunturinummet ja paljakat ovat monilla kesän suosituimpia retkireissukohteita. Monen mielestä kesäloma on peräti pilalla, jos ei pääse vaeltamaan jonnekin avotunturiin edes pariksi päiväksi.

Kulkeminen tunturinummilla on monesti kepeää, helppoa ja vaivatonta.

Lapin perukoiden kesäretkeilyreiteistä valtaosa on linjattu kulkemaan isoksi osaksi avoimia paljakkamaita yleensä aina, kun se on järkevällä tavalla ollut mahdollista. Pajakoilla horisontti siintää kaukana ja maisemat varsinkin tunturien lakimailta avautuvat avarina ja joskus jopa henkeäsalpaavan ilmavina.

Kulkeminen tunturinummilla on monesti kepeää, helppoa ja vaivatonta. Merkittyjen reittien ulkopuolella vain vankka vaelluskokemus opettaa väistämään vaikeampikulkuiset kivikot, louhikot, pehmeiköt ja pusikot.

Paljakkanummien merkityillä poluilla jalkapatikassa taivaltamisen lisäksi usein myös maastopyörällä liikkuminen on mahdollista.

Harjut ja metsäkankaat liittyvät Tunturi-Lapissa usein osaksi paljakkareittejä ja -polkuja, mutta tosi hyviä kohteita ja retkipolkuja on paljon myös Etelä-Lapissa, Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa.

Ympäristöään selvästi korkeammilta harjuilta avautuu usein hienoja maisemia molemmin puolin kulkusuuntaa, mutta toisin kuin avarilta paljakoilta usein enemmän tai vähemmän järeän tai tiheän puuston lomitse.

Mäntyrajan pohjoispuolella näkyväisyys harjuilta on varhain keväällä ja myöhään syksyllä parempi kuin keskikesällä koivun lehtien aikaan.

Jääkauden aikaisina maaperämuodostumina harjut liittyvät usein myös sekä laajoihin metsäkankaisiin että louhikkoisiin kanjoneihin.

Toisin kuin kanjoneissa kulkeminen, on harjuilla ja metsäkankailla liikkuminen helppoa ja kevyttä. Villejä polkuja tai merkittyjä reittejä on yleensä tarjolla niin omilla jaloilla kuin pyörän päällä kulkijoille.

Kurut, kanjonit ja rotkot tunnetaan monesti erityisinä luonnonnähtävyyksinä ja määränpäinä tai retkireissujen kohteina itsessään.

Suomen ja Lapin maankamara on kauttaaltaan enemmän tai vähemmän geologisten prosessien aikojen kuluessa synnyttämien kallioperäruhjeiden murtamaa. Kurut, kanjonit ja rotkot liittyvät usein näihin murroksiin ollen jääkauden aikaisten jäätiköiden sulamisvesien irtoaineksesta puhtaaksi huuhtomia.

Maisemat jylhien kurujen ja kanjonien reunoilta alas rotkoon voivat olla paikoin todella huikeita, mutta toisin kuin harjuilla ja nummilla kulkeminen voi rikkonaisessa ja louhikkoisessa maastossa liikkuminen olla hankalaa ja vaivalloista.

Kevo Utsjoella ja Korouoma Posiolla ovat esimerkkejä tunnetuista kanjoneista. Routasen kuru syrjäisessä Vätsärissä on paljon tuntemattomampi, mutta ehdottomasti tutustumisen arvoinen. Pyhätunturin Isokuru ja Pallastunturien Pyhäkuru ovat mahtikohteita lähellä tunturikeskuksia.
 

Aapasuot ja suoerämaat ovat vahvasti aliarvostettuja retkireissujen kohteina ja ympäristöinä. Osasyynä on tietenkin soiden vaikeakulkuisuus, mutta monella retkeily suoluonnossa ei ole tullut vaihtoehtona edes mieleen. Lintuharrastajat ja marjastajat muodostavat ilahduttavan poikkeuksen valtavirrasta.

Pitkospuilla varustettuja muutamien kilometrien mittaisia merkittyjä retkipolkuja löytyy sieltä täältä mielenkiintoisista suoluontokohteista. Todella pitkälle suoerämaita halkovalle vaellusreitille luulisi myös olevan tilausta ja tarvetta.

Aapasoilla horisontti on kaukana ja maisemat ovat avaria. Yleisilme voi olla tylsä, mutta huomio kannattaa kiinnittää pieniin yksityiskohtiin. Vuorokauden ja vuoden ajan mukaan sama suomaisema voi näyttää uskomattomalla tavalla erilaiselta.

Kesän hallaöiden tai syksyn pakkasten kuuraamat kosteikot voivat aamuauringossa kimallella aivan häikäisevinä.

Erämaajoet ja järvet unohdetaan mahdollisten reissukohteiden joukosta aivan liian usein. Hyviä vesiretkeilykohteita on Lapissa tarjolla kuitenkin yllin kyllin, kuten Suomessa lähes kaikkialla muuallakin.

Pienemmillä järvillä ja puroilla voi seikkailla veneillä, kajakeilla tai kanooteilla päiväseltään, mutta vesierämaiden todellisen sielun tavoittaa vasta pidemmillä useamman päivän kestoisilla joki- ja järviretkillä.

Erämaajokien, maaemon valtimoiden, luonteet avautuvat vasta laskemalla joet yläjuoksulta alajuoksulle saakka. Vähäisen latvapuron voimistuminen mahtavaksi väyläksi ja hiipuminen jokisuistossa virtaa kuin ihmisen elämän kaari syntymästä ikuisuuteen.

Tunturipurojen, erämaajokien ja kirkkaiden järvien perustavan laatuista merkitystä luomakunnan hyvinvoinnille voi olla vaikea ymmärtää tuntematta kokonaisuutta myös pinnan alapuolisessa maailmassa.

Virtavesistöissä elämä kukoistaa villinä ja vapaan. Niin on aina ollut – ja niin tulee olla vastakin.