Kesälukemista

01.06.2020 | Raija Hentman

Esittelyssä mielenkiintoista kesälukemista niin kevytretkeilystä kuin luonnon ihmeistä.

Kevytretkeilijän opas

Puheet kevytretkeilijöiden katkaistuista hammasharjoista ja teepussien lipukkeiden poistamisesta painon keventämiseksi ovat saaneet perinteisemmät rinkan kantajat kohottelemaan kulmiaan. Ossi Määtän kirjoittama opas avaa aihetta perusteellisesti ja perustellusti. Tekstissä keskitytään pääasiassa sulan maan aikaan ja retkeilyyn Suomen olosuhteissa.

Kantamuksen painon keventämiseksi annetaan vinkkejä paitsi tarvikkeiden karsimiseen, myös laajasti tietoa materiaaleista ja vertailuja tuotemerkeistä tuoteryhmittäin. Painavimmat perusvarusteet ovat teltta, rinkka sekä makuupussi ja -alusta. Noista kolmesta majoitteiden eri vaihtoehtojen esittelyyn, pystyttämiseen ja leiriytymiseen on käytetty eniten sivuja. Suurin osa esitellyistä erityyppisistä majoitteista painaa alle kilon, kevyimmät alle 400 grammaa. Kevennetyt ja karsitut varusteet saa pakattua myös pienempään rinkkaan tai reppuun, joista annetaan vinkkejä. Kevyet makuukamppeet perustellaan hyvin.

Pukeutumisen osa-alueet käydään tarkoin läpi materiaalitietoineen ja perusteluineen. Samoin keittimet, ruokailuvälineet, ruoat, suunnistus-, turvallisuus-, korjaus-, kalastus- ja ensiapuvälineet ruoditaan. Talvivaelluksen varustuksia käsitellään lyhyesti. Lisänä ovat muutamien pitkien vaellusten harrastajien kommentit.

Kirjoittaja, Ossi Määttä, pitää Kevyesti kairassa -ulkoilublogia. Sekä diplomi-insinöörin että luonto- ja eräoppaan koulutukset, kuin myös vaellusharrastus, luovat pohjan kirjan huolella mietitylle kokonaisuudelle. Siitä itsekukin voi poimia omaan retkeilyharrastukseensa sopivia osia, vaikkei hurahtaisikaan äärimmäiseen kevytretkeilyyn. Omatkin vaellusvarusteet kaipaavat päivitystä, joten nyt on runsaasti itsellenikin uutta tietoa tarjolla.

Ossi Määttä | Kevytretkeilijän opas | 240 sivua | Sh. 25 €
kirjat.finlit.fi

Uhkia & isommuksia.

Toimittaja Veikko Väänänen on kirjoittanut lukuisia artikkeleita kullankaivun tiimoilta ja seurannut alan kehitystä vuosikymmeniä. Uhkia & isommuksia penkoo perin pohjin kultamiesten ja viranomaisten kädenvääntöä kullankaivun tulevaisuudesta, ja sen keskiössä on Lemmenjoen konekaivu.

Niin yhdistyksen kuin yksittäisten konekaivajien ja valtion eri tahojen virkamiesten sekä oikeuslaitoksen välisestä toiminnasta jää sellainen kuva, että kullankaivajien kannalta kielteisten päätösten tekemisessä on turhan usein kyse arvovallasta, perusteluiden huomiotta jättämisestä ja politiikoilla sanansa pettämisestä. Myös se kummastuttaa, että silloinkaan, kun kullankaivajien kanta on voittanut, ei häviäjä joudu maksamaan voittajan oikeudenkäyntikuluja. Vastakkainhan ovat yksityinen henkilö ja virasto, jonka valmistelut tekevät virkamiehet.

Teksti on perusteellista ja puuduttavaakin, mutta tallettaa tarkoin tämän uuvutustaistelun vaiheet tuleville polville, jotka ehkä vain edellisten sukupolvien muistelmista kuulevat kultamiehistä, kullankaivusta ja tästä elämäntavasta, joka on historiansa aikana kietonut satoja ihmisiä pauloihinsa.

Uhkia & isommuksia. Lapin Kullankaivajain Liitto ry 70 vuotta | Veikko Väänänen | 200 sivua | Lapin Kullankaivajain Liitto ry 2019 | Sh. 30 €.
kullankaivajat.fi

Suuri suomalainen muurahaiskirja

Suomessa elää noin 60 maailman noin 15 000 nimetystä muurahaislajista. Muurahaisten yksilömäärä ja biomassa ovat hyönteismaailman suurimmat.

Muurahaistutkijat Katja Bargum ja HeikkiHelanterä esittelevät yleisimmät suomalaiset muurahaiset, kuten rakennuksiin tunkeutuvat mauriaiset, puuta kovertavat hevosmuurahaiset, kipeästi pistävät viholaiset, niihin usein sekoitettavat keltiäiset ja metsien kekojen rakentajat kekomuurahaiset. Myös muun maailman muurahaisia sivutaan useaan otteeseen.

Kirjasta selviää esimerkiksi että tupsukekomuurahaisten ja kaljukekomuurahaisten yhteiskunta saattaa muodostua kymmenistä tai jopa sadoista pesistä. Muurahaiset osaavat rakentaa kunkin lajin ympäristöön sopivia pesiä. Toisilla lajeilla on erikseen kesämökit ja talviasunnot. Pesän moninaiset käytävät ja kammiot tuulettuvat hyvin, keon sisällä on lämmintä, pimeää ja äänetöntä. Muurahaiset huolehtivat hygieniastaan, ja jotta pesään ei tule taudinaiheuttajia, myös pesä pidetään siistinä ja jätteet viedään erillisen kaatopaikalle – joiden hoitajilla ei ole pääsyä pesään.

Maanalaisesta elämästä huolimatta muurahaiset tietävät mitä ympärillä on, mitä pitää tehdä, minne mennä, missä vaanii vaara ja onko vastaantuleva muurahainen ”omaa väkeä”. Tieto välittyy hajujen kautta, joita muurahaiset tuottavat myös itse kymmenien hajurauhasten avulla. Hajut ohjaavat myös parhaille ruoka-apajille ja kaikki nämä viestit ”nähdään” tuntosarvilla.

Muurahaisissa löytyy kuningattaria, koiraita ja työläisiä, mutta myös sotilaita, kannibaaleja ja poliiseja.

Suuri suomalainen muurahaiskirja avaa oven kiehtovaan muurahaisten elämään ja myös tutkijoiden käyttämiin kekseliäisiin menetelmiin selvittää jotain määrättyä ominaisuutta. Vinkkejä saa myös epämieluisien muurahaisvieraiden torjuntaan. Kirjan luettuaan muurahaispolun elämää seuraa entistä suuremmalla mielenkiinnolla.

Suuri suomalainen muurahaiskirja | Katja Bargum, Heikki Helanterä | Minerva Kustannus Oy, 2019 | 215 sivua 
minervakustannus.fi

Kasvien salainen elämä

Kirjan kuvaava nimi vinkkaa kaikista niistä ihmeellisistä asioista, joita tutkimuksen nykymenetelmin kasveista on saatu selville. Tekijät, Riitta Angervuo ja Aarre Leskinen, ovat luontovalokuvaajia ja toimittajia. Molemmat ovat myös intohimoisia kasviharrastajia.

Toisin kuin eläinkunnalla, kasveilla ei ole aistielimiä, mutta siitä huolimatta kasvit kuulevat, maistavat, haistavat, viestivät keskenään, tuntevat ja muistavat. Evoluutio on vain luonut erilaiset keinot kaikkeen tähän. Teos kertoo myös tieteen keinoista tutkia kasveja – ja mitä ei vielä ole saatu selville.

Paljon tutkittu lituruoho esimerkiksi käynnistää myrkyllisten kemikaalien tuotannon, kun sille soitetaan toukan ääntä. Mehiläisen lentoäänen soittaminen taas saa kasvin lisäämään medentuotantoa. Kasvin pinnalla olevat reseptorit aistivat akustisia signaaleita kuten vaikkapa madot ja kalat.

Yhteisten valon aallonpituuksien lisäksi kasvit havaitsevat lyhyempiä ultravioletteja ja pidempiä infrapunaisia aallonpituuksia, joten ne osaavat mitata valon määrän ja laadun. Valoa aistivia reseptoreita on tehtävän mukaan erityyppisiä. Lituruohon yksitoista reseptoria ohjaavat muun muassa itämistä, kukkimista, valoisuuden havainnointia ja ajan tarkkailua.

Tuoksuilla kasvit houkuttelevat pölyttäjiä, mutta myös apujoukkoja tuholaisten hyökätessä. Esimerkiksi mittaritoukkien hyökätessä tunturikoivu puolustautuu fenolipitoisuuksien muutoksilla. Tunturikoivun erittämät kemikaalit houkuttelevat loispistiäisiä, jotka munivat mittarin toukkiin, ja lintuja, jotka napsivat toukkia ravinnoksi. Kasvien kaasumaisten yhdisteiden tuoksu vaihtelee eri tuholaisten mukaan.

Kasvit aistivat painovoimaa juuren tai verson kärjessä, muuten ne eivät tietäisi mihin suuntaa kasvaa. Useimmilla kasveilla juuristo vastaa ravinnon hankinnasta, ja siksi niille on kehittynyt erittäin tarkka kemiallinen aisti. Juuristo säätelee veden mukana kasviin lähetettävien mineraalien määrää tarpeen mukaan. Kuivuuden vallitessa juuriston kasvu kiihtyy ja juuristo osaa aistia veden etäältäkin.

Laadukas kuvitus tukee hienosti tekstiä. Kirjan luettuaan kasveihin melkein pakosta suhtautuu eri tavalla.

Kasvien salainen elämä | Riitta Angervuo, Aarre Leskinen | Minerva Kustannus Oy, 2019. | 226 sivua
minervakustannus.fi