Kauneimmillaan kasvavana

02.06.2021 | Pertti Koskimies

Kasvu, lisääntyminen ja levittäytyminen on kasvin elämän tarkoitus, ja sitä kevätkukkijatkin toteuttavat omalla tavallaan.

Kun olin poikanen, poimi äitinä vapun aikoihin lähimetsästä muutamia suuri- ja valkokukkaisia, kauniita kukkia. Asuimme Lappeella Salpausselän kyljessä, ja nuo kaunottaret olivat kangasvuokkoja. Ihana kukka on muisto jääkauden jälkeisiltä aroilta, joiden kasvuoloja muistuttavia paahteisia hiekkamaita löytyy enää Salpausselkien ja harjujen valoisista männiköistä.

Paljon runsaampia ja tutumpia kevätkukkia ovat multavien lehti- ja sekametsien sini- ja valkovuokko. Vuokot, kevätesikko, kevätlinnunherne, näsiä, käenrieskat, kiurunkannukset ja kylmänkukat kylpevät alkukeväällä ylettömässä auringonvalossa, joka kiihdyttää yhteyttämistä, kasvua ja ravintovarastojen keruuta.

Keväällä lehdonpohja on metsänkamarista valoisin mutta kesällä pimein.

Kevätkukat ovat kauneimmillaan kasvavina, kotimetsissään ja -niityillään.

Eivätkä kevätkukat viivyttele. Käenrieskat ja kiurunkannukset alkavat kasvaa heti pintamaan sulettua, mutta vain 2–3 viikoksi. Siementen kypsyttyä versot kuihtuvat ja vain sipuli odottaa uutta kevättä maan povessa. Toisaalta imikän lehdet yhteyttävät vararavintoa juurakkoon läpi kesän, ja sinivuokon lehdet säilyvät vihreinä talvellakin.

Kukat puhkeavat nopeasti päivän pidetessä ja lämmön kasvaessa, koska kukintojen aiheet kehittyivät jo edelliskesänä. Varhaiset, värikkäät kukat ovat oiva houkute kimalaisille, kukkakärpäsille ja muille pölyttäjille.

Myös raita ja moni muu pajulaji kukkii jo alkukeväällä ennen lehtien puhkeamista, ja esimerkiksi kimalaisille ja pikkulinnuille hyönteisiä houkuttelevat pajut ovat ääriarvokkaita. Vaikka leppien ja pähkinäpensaan siitepölyä levittää tuuli, eivät nekään aikaile. Talviurvuista kehittyy jo huhtikuun alussa pehmeitä hedenorkkoja, joita lehdettömien oksien läpi virtaileva tuuli tehokkaimmin heiluttelee.

Kasvu, lisääntyminen ja levittäytyminen on kasvin elämän tarkoitus, ja sitä kevätkukkijatkin toteuttavat omalla tavallaan.

Kevätkukat ovat kauneimmillaan kasvavina, kotimetsissään ja -niityillään. Maljakossa ne lakastuvat, eivätkä siirtoyritykset puutarhoihinkaan yleensä onnistu. Poiminnan estämiseksi moni laji on rauhoitettu, kangasvuokkokin jo vuodesta 1952. Äitinikin sen tiesi, mutta hänen kauneudenkaipuunsa pitkän talven jälkeen kävi ylivoimaiseksi. Kunnes vartuin, opin kasvien uhanalaisuudesta ja sain hänet ihailemaan vuokkoja vain kasvupaikoillaan.

Toisaalta poimintaa paljon pahempi uhka kevätkukille ja kaikille kasveille on kasvupaikkojen tuhoutuminen metsänhakkuiden, rakentamisen, pellonraivausten ja kaikenlaisen maanmylläyksen vuoksi. Kansalainen ei saa nyppäistä kangasvuokosta terälehteäkään, mutta metsätyökone saa tuhota sen kasvupaikan kuuta muistuttavaksi maisemaksi.

Yhtä räikeä kaksinaismoraali rehottaa suhtautumisessa eläimiin. Lintuemoja ei saa häiritä, saati ottaa munaa tai poikasta pesästä, mistä koituu rikossyyte ja tuomion lisäksi korvausvelvollisuus jokaisen rauhoitetun lajin elävän yksilön arvon mukaisesti. Sen sijaan kesähakkuissa saa laillisesti murskata ainakin satatuhatta linnunmunaa tai -poikasta joka kesä.