Kauhun kiikkulauta

01.03.2019 16:26 | Pertti Koskimies

Hippiäisellä on talven taittamiseen vain kaksi yhtä huonoa vaihtoehtoa – ja siksi molemmat säilyvät.

Ensimmäinen lapsemme syntyi joulun alla 1986. Synnytyssalin ikkunasta näkyi sakea pyry. Sinä päivänä saimme vauvan ja talven.

Yhtä kauan hippiäisten on keinuttava kauhun kiikkulaudalla. 29

Yhtenä aamuna kävellessäni Helsingin bussiasemalta työpaikalleni Eläinmuseoon pisteli viima pahemmin kuin koskaan. Iltauutisista kuulin, että oli vuosisadan kylmin päivä. Poikasena itärajalla ja aikamiehenä Lapissa olen hiihtänyt yli 40 asteen pakkasissa, mutta Siperian kuiva henki on ystävällinen merivinkkaan verrattuna.

Pikkuneiti parkui neljän kuukauden koliikissaan, mutta metsä kävi kuolemanhiljaiseksi. Eipä siellä roskatalvinakaan asu kuin hömö- ja töyhtötiaiset, teeret, metsot ja pyyt, pöllöt, korpit, tikat, hippiäiset ja puukiipijät, hiljaista kansaa.

Suomessa on laskettu talvilintuja sadoilla peninkulman reiteillä joulunajasta 1956. Reitit on kierretty lopputalvestakin vuodesta 1966 ja marraskuun alussa vuodesta 1975. Siksi tiedämme, paljonko lintuja jää talveksi, ja moniko niistä on kevään korvalla elossa.

Luonnonvalinta on karsinut taigan talvilinnuista kylmänarimmat aikaa sitten. Mutta tappotalven 1987 pakkaset hiljensivät metsän pienimpiä enemmän kuin yksikään talvennapa sitten sotavuosien. On ihme, että talven yli voi ylipäänsä sinnitellä lintujemme lilliputti, vain viisigrammainen hippiäinen. Muutaman millin paksuisen höyhentakin sisäpuolella voi olla 80 astetta lämpimämpää kuin ulkopuolella.

Tiaisjoukossa häärivän havunvihreän höyhenpalleron on noukittava talvehtivia hyönteisiä ja hämähäkkejä neulasten lomasta muutaman sekunnin välein. Yöllä kääpiölinnut kykkivät oksilla kylki kyljessä ja vaipuvat tosikylmällä hypotermiaan.

Hippiäisistä paleltuu 30–80 prosenttia ennen kevättä, talvella 1987 ennätysmäiset 93 yksilöä sadasta. Kalma kouraisi viidestä seitsemään miljoonaa hippiäistä niinä 10 viikkona, kun me iloitsimme vauvastamme.

Mutta joku jää aina henkiin, valtaa parhaat pesäkuuset, kasvattaa kaksi kymmenpäistä katrasta, ja jo elokuussa joka toinen kuusenlatva soittaa iloista tiititystä. Koska kovinkaan pakkanen ei tapa talvihippiäisiä yhdettömiin, on keskimäärin puolella kannasta säilynyt perimä, joka pitää yksilön Suomessa.

Keskimäärin joka toisen hippiäisen kohtalona on muuttogeeni, joka sanelee lintuparan talvikeinoksi tuhansien kilometrien vaarallisen räpistelyn Länsi- ja Keski-Eurooppaan, yli myrskyisten merien haukkoja vilisevällä taivaalla.

Niin kauan kuin syksyllä ei voi tietää, tappaako talvi hippiäisiä täällä enemmän kuin etelässä, punnitsee sattuman puntari jäämisen ja lähtemisen etuja ja haittoja. Yhtä kauan hippiäisten on keinuttava kauhun kiikkulaudalla.