Käsivarren tunnelmia

02.03.2020 | Eeva Mäkinen

Kevätauringon lämmittäessä kasvoja mieli lähtee vaeltamaan erämaahan. Kelit ovat pian parhaimmillaan liikkumiselle avotunturissa ahkion ja kameran kanssa. Talven kiireiden jälkeen ajatus lumen päällä lipuvasta tunturisuksesta tuo hymyn retkeä suunnittelevan kasvoille.

Sääennusteita on seurattu taukoamatta kolmatta viikkoa putkeen. Lähtö kauan odotetulle hiihtovaellukselle Käsivarren erämaahan on pian alkamassa, ja nyt tehdään viimeisiä päätöksiä vaelluksen kestosta ja siitä, mihin kellonaikoihin maastossa kannattaa liikkua.

Alue on tunnetusti sääolosuhteiltaan haastava, ja sään muutokset voivat olla rajuja, joten on hyvä varautua suunnitelmien muutoksiin.

Retken tarkoitus on ensisijaisesti nauttia luonnosta ja valokuvata alati muuttuvaa maisemaa. Kamera on tällä kertaa kuitenkin mukana hieman rennommin, sillä kevät on jo pitkällä ja yöt ovat suhteellisen valoisia revontulten kuvaamista ajatellen. Lisäksi on täysikuu, joten suunnitelmat yötaivaan kuvaamisesta on lähes unohdettu.

Tällä retkellä nukutaan paljon ja syödään hyvin!

Kultainen ja kevään tulosta kertova.

Tukikohdaksi retkelle valikoituu Termisjärven autiotupa. Tupa on sopivan etäisyyden päässä Kilpisjärveltä ja reitti on selvä. Tulevien päivien sää vaikuttaa myrskyiseltä, joten päätös helpohkosta kohteesta tuntuu nyt lähtöä tehdessä todella hyvältä.

Myrskytuulet tietävät pöllyävää lunta ja vaikeita olosuhteita, myös näkyvyyden kannalta. Retkeä päätetään lyhentää päivällä rajujen tuulien vuoksi, ja seuraavan aamun lähtöä siirretään myöhemmäksi muutamalla tunnilla, jotta edellinen myrsky ehtisi laantua.

Lähtöpäivänä auringonvalo on hurmaava. Kultainen ja kevään tulosta kertova. Myrskyistä ei ole tietoakaan ja ahkion vetäminen tuntuu kevyeltä, kunnes ensimmäinen ylämäki koittaa.

Jyrkässä rinteessä vilahtaa jokin oranssi eläin. Se pysähtyy hetkeksi katsomaan hiihtäjiä ja paljastuu ketuksi. Punakettuja elää nykyään Tunturi-Lapissa ja niiden arvellaan syrjäyttäneen naalin.

Kettu on varmaan etsimässä riekkoa lounaaksi.

Ylämäen tuottamat hikipisarat valuvat kasvoilla ja sumentavat välillä silmätkin. Sivusilmä kuitenkin näkee jonkin valkoisen pallon livahtavan ohi. Olikohan se ketun lounaaksi etsimä riekko?

Ylämäkeen hiihtäminen jää kesken ja kamerat kaivetaan nopeasti ahkiosta esiin. Onneksi pidemmän polttovälin linssi on tullut mukaan, jotta voi tarkemmin katsoa, mikä lumen päällä liikkui.

Havainto tunnistetaan riekoksi, joka on melko kesy, mutta kuitenkin varovainen. Riekko jää tarkkailemaan hiihtäjien linssejä ja tepastelee tyypilliseen tapaansa lumen päällä seuraten samalla tarkkaavaisesti ihmisten toimintaa.

Hiihtomatka jatkuu järven poikki kohti pitkää ja osin jyrkkääkin ylämäkeä. Ylämäki tuntuu loputtomalta ja taukoja on pidettävä usein. Onneksi päivän pituus Kilpisjärvellä on maaliskuun lopussa lähes 14 tuntia, joten päivänvaloa riittää mukavasti, ja on mahtavaa hiihtää ilman kiireen tuntua.

Illan siniset sävyt ovat tunnelmalliset. Sisällä palaa kynttilä ja tupa lämpenee kamiinan avulla. Päivällisen jälkeen uni tulee hetkessä.

Mukavuudenhalu haluaisi voittaa mielen sopukoissa käytävän kamppailun.

Yöllä seurue herää kolinaan, osa suksista on kaatunut. Jokin köysi hakkaa ulkona ikkunaan, ja hurjalta kuulostavat tuulenpuuskat tuiskuttavat lunta. Takaisin nukkumaan, sisällä on hyvä olla.

Aamulla tuuli tuntuu vain yltyvän. Seurue lykkää päiväretkelle lähtöään ja odottaa pahimman myrskyn menemistä ohi. Jopa ulkohuussissa käyminen tuottaa ongelmia, sillä muutaman kymmenen metrin päässä olevaa huussia ei näe ja sinne on suunnistettava silmiä lähes kiinni pitäen.

Onneksi mukana sattuu olemaan laskettelulasit: niitä käytetään apuna huussin näkemiseksi tuiskussa.

Kovasta myrskystä huolimatta pilvet rakoilevat ja auringonvalo alkaa hohtaa maagisesti tuntureiden välistä. Kameran kanssa ulos meneminen tuntuu vähintäänkin vastemieliseltä ajatukselta: ei tällaisessa kelissä tule hyviä kuvia, ulos on aivan turha mennä.

Mukavuudenhalu haluaisi voittaa mielen sopukoissa käytävän kamppailun.

Valo näyttää kuitenkin hetki hetkeltä upeammalta, ja seurue rohkaistuu ulos kameroidensa kanssa. Kuvissa valo näyttäytyy juuri oikeanlaisena ja kuvaa tunnelman täydellisesti, mutta tuo maaginen hetki päättyy liian nopeasti ja valo häviää.

Illalla, päivällistä nauttiessaan, yksi seurueesta huomaa tuntureiden yllä vihertäviä viivoja.

Revontulten näkymisen ei pitänyt olla mahdollista liian kirkkaan kevätyön ja täysikuun vuoksi, mutta siellä ne vain kasvavat ulkona. Lyhyt, mutta sitäkin voimakkaampi näytös taivaalla jää kevään viimeiseksi, ja siitä on ihana nauttia keskellä tuntureita, mielen ollessa jo tietynlaisessa lepotilassa talven jälkeen.

Retken jälkeen kuvia katsellessa huomaa, kuinka upeita valoja ja hetkiä tunturit tarjosivat, mutta paikan päällä ollessa sitä ei ymmärtänyt. Retkeen oli asennoitunut rentouttavana hiihtovaelluksena, jossa voi hieman kuvata.

Myöhemmin kuitenkin muistaa, kuinka paljon vaivaa kuvien huolellinen ottaminen vaatikaan.

TALVIRETKI TERMISJÄRVELLE

• Termisjärven autio- ja varaustuvalle on matkaa Kilpisjärven luontokeskukselta 15 km.
• Moottorikelkkareitti menee merkattuna tuvalle saakka.
• Kamerakalusto: laajakulmaobjektiivi, pidempi teleobjektiivi ja normaalin polttovälin peruslinssi. Mukana myös päiväreppu kamerakalustolle ja jalusta yökuvia varten.
• Tunturissa on upea valo silloin, kun kuu valaisee tuntureita, eli noin puolen kuun ja täysikuun välissä.
• Uuden kuun aikaan on puolestaan upea tähtitaivas.
• Suomen alueella revontulia näkyy eniten Kilpisjärven leveyspiirin tuntumassa.