Karkkipäivä

31.05.2023 | Tapani Leppänen

Kilpailupäivä on kestävyysurheilijan karkkipäivä.

Aloitetaan opinkappaleella.

Matalalla sykkeellä elimistö käyttää polttoaineenaan pääsääntöisesti rasvaa. Kun liikunnan intensiteetti nousee, hiilihydraattien osuus ja merkitys energianlähteenä kasvaa. Siinä missä kehon rasvavarastot ovat käytännössä ehtymättömät, hiilihydraatteja riittää parhaimmillaankin vain 1,5–2 tunnin tarpeisiin. Tätä pidemmän suorituksen aikana niitä on saatava lisää.

Urheilujuoma on hyvä vaihtoehto, mutta läheskään aina tarvittavan energiamäärän kantaminen ei ole nestemäisessä muodossa järkevää tai edes mahdollista. Liian vahva neste aiheuttaa helposti haasteita. Moni kokee, että energiageelit ja vesi ovat paremmin imeytyvä yhdistelmä. Toiset yksinkertaisesti kaipaavat myös kiinteämpää energiaa.

Matkan edetessä tankkaaminen muuttuu ylipäätään vaikeammaksi. Kun geelitkin alkavat tökkiä, eikä mikään tahdo maistua, kannattaa syödä sitä mistä eniten tykkää. Esimerkiksi karkkia.

Fazerin [01] Vihreät kuulat elävät jonkinlaista renessanssia, mutta suoranaiseen kulttisuosioon ne ovat nousseet polkujuoksijoiden keskuudessa.

Pallo on kookas, mutta helposti pureskeltava ja nieltävä. Ainesosalista on joukon lyhyin ja sisältää pöytäsokerin lisäksi lähinnä väri- ja aromiaineita. Niitäkään ei sovi vähätellä, sillä osa vaikutuksista tapahtuu korvien välissä. Sokerin maku stimuloi aivoja ja nostaa tutkitusti vireystilaa. Jos pidät vihreistä kuulista, voit hyvällä omallatunnolla syödä niitä.

Toinen klassikko, [02] Siripiri, on energiakarkkien esi-isä ja tuulahdus menneiltä vuosikymmeniltä. Glukoosipastillit eivät hätyyttele makutestin kärkisijoja, mutta tarjoavat nopeaa ja luotettavaa energiaa.

Pastilli on pureskeltava, mutta liukenee suussa helposti. Oikeastaan sen ainesosat vastaavat oman aikakautensa urheilujuomia, tosin tässä, kuten Fazerin marmeladissakaan, ei ole suolaa.

Perinteisten makeisten vaihtoehdoksi on syntynyt energiakarkkien ryhmä. Urheilutuotteiden koostumusta on pyritty optimoimaan ja niihin on lisätty suolaa ja kivennäisaineita, siis elektrolyyttejä, joita elimistö menettää hikoilun myötä.

Suolalla on toinenkin tärkeä tehtävä, sillä nesteet vaativat imeytyäkseen osmolaalista voimaa. Mahalaukkuun jäädessään ne ovat omiaan aiheuttamaan vatsavaivoja. Sokereista glukoosi siirtyy suolikanavasta kudoksiin nimenomaan natriumin avulla.

Monissa energiakarkeissa suolan määrä on tästäkin huolimatta maltillinen. Rohkeimmin sitä on lisätty Noshtin [03] Jollos-vauhtikarkkeihin. Suolan ohella myös tuotteen hiilihydraattiprofiilia on säädetty urheiluun sopivaksi. Koska glukoosi ja fruktoosi siirtyvät elimistöön eri mekanismien avulla, niiden optimaalisella yhdistelmällä (2:1) elimistöön saadaan imeytymään maksimimäärä hiilihydraatteja.

Suutuntumaltaan Jollos edustaa marmeladikategoriaa. Kaksi kuulaa vastaa yhtä perinteistä energiageeliä, ja koko pakkaus kahta.

Noshtin maku ja ideologia perustuvat luonnonmukaisiin ainesosiin, siis marja- ja mehupohjaan ilman keinotekoisia maku- ja väriaineita. Mansikan maku on mieto, ja suola erottuu selvästi. Kotimainen valmistaja tarjoaa myös kansan rakastamaa salmiakkia.

Tšekeistä tuleva [04] Chimpanzee on toinen luonnonmukaisten ainesosien nimeen vannova tuote. Suutuntumaltaan se asettuu marmeladien ja viinikumien välimaastoon. Marjan maku on aito ja epävirallisessa vertailussa tämän testin paras. Suolan saannista on kuitenkin huolehdittava erikseen, sillä sitä ei ole käytännössä lainkaan.

Ravintosisällöltään energiakarkit ovat usein lähellä saman valmistajan geelejä. Ravintolisähyllyn tuotteita vierastavalle kuntoilijalle ne voivat kuitenkin olla helpommin lähestyttäviä taskueväitä.

[05] High5 Energy Gummies ja [06] GU Energy Chews ovat tällaisia isojen urheiluravintolisävalmistajien tuotteita. Niiden ainesosalistat ovat pisimpiä, mikä voi olla lopputuloksen kannalta sekä hyvä että huono asia. Urheilusuorituksen aikana erilaisten tiivisteiden ja happojen siedettävyys muodostaa aina kysymysmerkin. Sen vuoksi karkkien kuten muidenkin energialisien testaaminen on tärkeää ennen varsinaista suoritusta.

Koostumukseltaan molemmat puhuttelevat viinikumien ystäviä. High5 erottuu hieman kirpeänä ja siinä on hampaille selvästi eniten työstettävää. GU on helpommin syötävä ja makuvariantista riippumatta melko neutraali.

Ainesosiltaan GU:ta voisi kutsua tämän joukon kunnianhimoisimmaksi. Kilpailijoista poiketen siinä on käytetty eri pituisia sokereita.

Pöytäsokerina tunnettu glukoosin ja fruktoosin ketju on rakenteeltaan lyhyt, mistä syystä elimistö pilkkoo sen nopeammin energiaksi. Pidempiketjuinen sokeri, tässä tapauksessa maltodekstriini, tarjoaa nopean energiapiikin sijaan pidempikestoista energiaa, ja näiden kahden yhdistelmällä tavoitellaan siis molempia. Maltodekstriini hajoaa elimistössä glukoosiksi, mutta imeytyy paremmin ja on sitä kautta vatsaystävällisempi.

Mitä pidempiketjuinen sokeri, sitä vähemmän se maistu makealta. Tämä voi olla yksi syy GU:n miedolle maulle. Kilpailijoista poiketen tuotteesta löytyy myös lihasten suorana energianlähteenä toimivia BCAA-aminohappoja.

Entäpä hampaat? On totta, että energiakarkit kuluttavat hampaita siinä missä muutkin makeiset, eivätkä urheilujuomat ja geelit muuta asiaa paljon paremmaksi. Pahimmillaan säännöllisesti nautittu energialisä ylläpitää happohyökkäystä koko suorituksen ajan.

Karkkia tai happamia juomia ei kannata ottaa osaksi päivittäistä harjoittelua. Pitkät lenkit ja kisapäivät ovat kestävyysurheilijan karkkipäiviä.