Kahden tunturin välissä

07.09.2022 | Matti Mela

Suoruska värittää maisemaa lumen tuloon saakka.

Vierekkäisten tuntureiden ja vaarojen väliin muodostuneet laaksot ovat monella tapaa mielenkiintoisia luonto- ja retkikohteita. Usein jopa kiinnostavampia kuin itse tunturit.

Inarin kunnan kaakkoisosassa löytyy näitä laaksoja varmaan toista sataa, kun mukaan lasketaan kunkin vaaran kaikkien huippujen väliset kurut.

Tällaiseen laaksoon valuvat vedet molemmin puolin kahdelta rinteeltä. Runsas vedentulo muodostaa laakson pohjaan puroja tai kapeiden lampien ketjuja. Niitä ympäröivät monesti pienet suojuotit. Lopputulos riippuu laakson pohjan tasaisuudesta ja putouskorkeudesta.

Jos mannerjää on rouhinut kallioita ja kuljettanut lohkareita pitkin laaksoa, seurauksena on hyvin hankalakulkuinen kivikkokuru.

Toista ääripäätä edustavat ne pituussuunnassa tasaiset laaksot, joissa veden virtaama on niin pieni, että tunturirinteiden väliin on kehittynyt puuton nevasuo.  Tämä voi kulkea parinkymmenen metrin levyisenä nauhana korkeuskäyrän suuntaisesti joskus yli kilometrinkin.

Sulamisvesien ja tunturipurojen lisäksi laaksoon tulee ylempää myös pohjavettä, joka purkautuu lähteinä maan pintaan rinteen alaosassa tai laakson reunassa. Niiden tuoma ravinteisuus näkyy monipuolisena kasvillisuutena.

Syyskuun loppupuolella, kun tunturipaljakoiden ja rinnemetsien ruska on hiipumassa ja maisema on muuttumassa yksitoikkoisen ruskeanvihreäksi, suoruska alkaa vasta päästä vauhtiin. Huomiota herättävän punaisena, paikoin jopa violettina, kiemurtelee kapea suojuotti laakson pohjaa.

Paikka on täydellinen istua levähtämään, hörppäisemään lähteestä vettä ja nauttimaan syksystä ja elämästä, ennen kuin lähtee nousemaan seuraavaan ylämäkeen. 

Kirjoittaja on Inarissa asuva biologi ja valokuvaaja, joka havainnoi tällä palstalla Lapin luonnon vuodenkiertoa.