Kaamosvaloja

02.12.2021 | Matti Mela

Pohjoisessa kaamoksen aikaan pimeää on suunnilleen 20 tuntia vuorokaudessa. Silloin kuutamo on merkittävä lisävalo.

Kun aurinko on jatkuvasti horisontin alapuolella ja ulkona on pimeää suunnilleen 20 tuntia vuorokaudessa, pienetkin valoilmiöt saavat suuren merkityksen.

Käytännön elämisen kannalta ainoa merkittävä luonnon lisävalo on kuutamo. Siitä on hyötyä poroerotuksissa, retkeilyssä ja yleensä kaikessa ulkona touhuamisessa. Kuutamoyönä lumisessa maastossa liikkuminen on edelleenkin hämmentävä kokemus. Se tuntuu vain jääneen kaikenlaisten keinovalojen ja revontulivillityksen varjoon. ,

Vähän harmaaltahan maailma näyttää, mutta yöliikkumisen se kuitenkin mahdollistaa vähintään viikon ajaksi. 

Öisten valojen lisäksi horisontin alapuolella olevan auringon säteilyn aiheuttamat värit pilvissä ovat parhaimmillaan vaikuttavia. Inarin korkeudella niitä näkyy eniten kaamoksen alkaessa joulukuussa ja uudelleen kaamoksen loppuessa tammikuussa

Pitkäaaltoinen punainen valo värjäilee eri muotoisia pilviä keskipäivän kahta puolen – eikä koskaan kahta kertaa samalla tavoin.

Huomattavasti harvinaisempia valoilmiötä ovat helmiäispilvet. Ne muodostuvat 15–30 kilometrin korkeudessa kostean ilmamassan kohdatessa vuoriston, kuten Skandit, ja joutuessa ilmavirtausten mukana stratosfääriin, -80 asteen lämpötilaan. Aurinko värjää horisontin alapuolelta korkealle muodostuneet jääkiteet, typpihapon ja rikkihapon pastellimaisilla väreillä. 

Kun nykyään keskitalvet ovat aika leutoja, voi käydä niin, että jatkuva pilvisyys pilaa hyvät kaamosvalojen seurantasuunnitelmat. Pohjoisen kaamoksen aikana on kuitenkin vähintään yksi kuutamo. Se tietää sitä, että pilvisinäkin öinä erottuvat metsäiset alueet avonaisista soista, järvistä ja tuntureista.

Vähän harmaaltahan maailma näyttää, mutta yöliikkumisen se kuitenkin mahdollistaa vähintään viikon ajaksi.