02.12.2019 00:42 | Markus Sirkka
Vuodenvaihteen syvimmän kaamoksen keskellä usealla suositullakin vaellusreitillä on hiljaista. Erämaan jouluvalot tuikkivat tähtinä ja revontulina taivaalla tai kynttilänä autiotuvan pöydällä. Louteella tai teltassa saa takuulla olla omissa oloissaan, mutta autiotuvalla aattoillan seura pysyy yllätyksenä iltaan saakka.
Joulutunnelma ja luonnonrauha löytyy helposti luonnosta, vaikkapa seuraavista kohteista.
Pyhä-Luoston ikivanhaa, vahvaa taikaa henkivää tunturijonoa on pidetty mystisenä niin kauan kuin ihminen on selkosissa liikkunut. Siitä kertovat myös paikannimet, kuten Pyhä- ja Noitatunturi. Näyttävän jääkerroksen talvisin keräävä Pyhänkasteenputous on uudempaa, 1600-luvun perua, kun alueen saamelaisia kastettiin kristinuskoon.
Taikavoimia on myös alueen kallioperässä. Lampivaaran ametistikaivokselle voi sivakoida etsimään itselleen Lapin jalokiveä, ametistia. Kaivos on auki jouluaattoa lukuun ottamatta joka päivä.
Monen keron tykkylumiset puut ovat kuin hiippalakkipäisiä tonttuja.
Kansallispuistoon voi tutustua 30 kilometriä pitkää vaellusreittiä pitkin, mikä hyödyntää myös latuja ja latupohjia. Matkan varrelta voi tehdä lisäpistoja useimmille nähtävyyksille ja vaikkapa alueen pohjoispäähän, Yli-Luoston autiotuvalle. Matkalla on useita päivätupia ja laavuja sekä Huttuloman autiotupa. Huttujärven ja Kuukkelin vuokratuvilla pääsee myös joulusaunaan.
Reitin kummastakin päästä löytyy laskettelukeskus palveluineen, Pyhältä myös luontokeskus.
Sallan korkein tunturi, Sorsatunturi, odottaa joulun viettäjiä Sallan itäreunalla, aivan Venäjän rajan tuntumassa. Itse asiassa osa tunturia sijaitsee rajavyöhykkeellä.
Komeat, paksun tykyn kuorruttamat kynttiläkuuset rajaavat tunturimaisemaa, joka vastaa täydellisesti mielikuvia joulumaasta. Maisema houkuttelee hiihtoretkille tunturien rinteille, ja kivikkoiselta, liki 629 metriä korkealta laelta avautuu maisemia kaikkiin ilmansuuntiin, myös salaperäiseen itään.
Tunturin alarinteestä löytyvä Sorsan kota on kuin pieni, suojainen pesä, mikä sopii hiihtoretkien tukikohdaksi. Lähistöllä on myös Vaarinkehuman ja Takkaselän vuokrakämpät.
Tieltä on vajaan 15 kilometrin hiihto Sorsajokivartta tunturille. Moottorikelkkareittiä voi käyttää hyväksi, mutta jälkeä ei välttämättä vielä joulun aikaan ole, eikä vastaantulijoita. Kuusenlatvassa saattaa päivystää hiiripöllö.
Hetta-Pallas on tunnetusti yksi Suomen suosituimmista vaellusreiteistä, mutta joulunaikaan reitiltä löytää rauhaa ja hiljaisuutta. Jo vuonna 1934 ensi kerran linjattu noin kuuden peninkulman mittainen reitti on loistava valinta jouluvaellukselle: kumpuilevat tunturimaisemat hivelevät silmää ja sielua ja taukopaikkoja on tiheässä.
Joulunaikaan ei ole vielä valmiita latuja, joten edessä on umpihanki tai satunnainen kelkan tai suksen jälki. Jokunen muukin joulunviettäjä saattaa siis kairassa olla, mutta autiotuvissa on suurella todennäköisyydellä tilaa. Jos haluaa varman yösijan, voi varata paikan varaustuvan puolelta.
Hannukurussa pääsee myös saunaan. Autonsiirtopalvelua voi tiedustella alueen yrittäjiltä.
Mikäpä olisi sopivampi jouluretken kohde kuin joulupukin kotitunturi, Korvatunturi? Urho Kekkosen kansallispuiston kaakkoiskulmalla kohoava salaperäinen tunturi on tiedetty joulupukin kotipaikaksi jo vuodesta 1927 lähtien, silloin Markus-setä paljasti radiossa pukin salaisuuden.
Matkailuyrittäjän järjestämällä rekiretkellä Korvatunturin visiitti onnistuu päiväseltään, mutta vaeltaja valitsee tietysti sukset.
Rajavyöhyke varjelee Joulupukin koti- ja työrauhaa, joten vierailulupa pitää hankkia etukäteen. Hyvä lähtöpaikka omatoimiretkelle on Kemihaaran entinen rajavartioasema, mistä löytyy parkkipaikka. Matkalla voi yöpyä Vieriharjun autiotuvalla tai uudella Rakitsanojan kammilla.
Kaamosaikaankin melko suositulla tuvalla voi olla myös muita joulunviettäjiä, mutta ruuhkaa ei ole. Vieriharjussa on myös sauna, mutta ainakin kovalla pakkasella sen lämmittäminen on pitkä ja paljon puuta kuluttava urakka.
luontoon.fi/urhokekkosenkansallispuisto
Lemmenjoki kuulostaa nimeään myöten sopivalta jouluvaelluksen kohteelta, onhan joulu lähimmäisten muistamisen aikaa, vaikka alkuperäinen saamenkielinen nimi todellisuudessa tarkoittaakin lämmintä jokea.
Jos luonto suo kunnon jäät, on Njurgulahdesta helppo hiihtää jokea pitkin kansallispuiston sydämeen ja nousta Hengenahdistuksen mäkeä ylös Morgamojan Kultalaan joulun viettoon.
Suomen suurimmasta kansallispuistosta on tilaa vaeltaa, mutta leppoisempaa retkeä suunnitteleva jää Njurgulahden matkailuyrittäjien hoteisiin. Kylästä on hyvä tehdä päiväretkiä ympäristön tuntureille, joista Joenkielinen tarjoaa mainiot maisemat Lemmenjokilaaksoon.
Avotunturien jylhyys löytyy parhaiten Käsivarren erämaasta. Hiljaista on Haltillakin, mutta varmimmin joulurauha löytyy hieman etelämpää, loivapiirteisimmiltä välituntureilta, siellä saattaa nähdä riekon tai poromiehen, mutta tuskin toista vaeltajaa.
Lähes puuton tunturiseutu on haastava, mutta antoisa vaelluskohde, etenkin kaamoksen syvän sinen ja pehmeiden hankien aikaan – oikeat tarujen tunturit. Useat autiotuvat tarjoavat suojaa keskitalven ankarissa oloissa.
Mahtavan Inarijärven takana sijaitsee kivinen ja karu kiveliö, Vätsärin erämaa. Siellä, jos missä joulurauha on taattu, siitä pitää huolen alueen syrjäinen sijainti tiettömien taipaleiden takana ja vähät kämpät ja muut retkeilyrakenteet. Rakenteiden sijaan laajojen erämaiden viettelemä vaeltaja löytää kaipaamaansa haastetta ja rauhaa. Majoitteen ja tulistelupaikan voi valita vapaasti.
Joulun tunnelman tavoittaa myös suurkaupungin kupeesta. Lunta ei Nuuksiossa välttämättä jouluna ole, mutta kulkijoitakin syrjäseutuja huomattavasti enemmän. Rauhaa löytää, kun siirtyy suosituimpien reittien ulkopuolelle.
Nuuksiossa on myös kaksi vuokratupaa saunoineen, jotka soveltuvat mainiosti joulunviettoon. Kamiinaan kiehisiä vuollessa ja lammesta saunavesiä kantaessa mieli rauhoittuu ja olo on kuin suuremmassakin erämaassa, vaikka pääkaupungin vilske on vain kivenheiton päässä.
Jos pitempään retkeen ei ole mahdollisuutta, on retki kansallispuistoon hyvä vaihtoehto vaikkapa tapaninpäiväksi. Nuotion loimusta voi nauttia jollakin kansallispuiston tulipaikalla muiden kulkijoiden kanssa rupatellen.
Lumettomana talvena eteneminen onnistuu patikoinnin lisäksi vaikkapa läskipyörällä tai retkiluistimilla.
Kommentointi