Jokamiehenoikeudet mahdollistavat luontotoiminnan

20.03.2023 | Anne Rautiainen

Jokamiehenoikeudet koskevat meitä kaikkia, myös lapsia. Oikeudet tuovat mukanaan myös velvollisuuksia. Tiedätkö sinä, mitä luonnossa liikkuessa saa tai ei saa tehdä?

Jokamiehenoikeudet ovat meidän kaikkien oikeuksia. Oikeutta saa käyttää kuinka paljon vaan, eikä se kulu tai lopu, kun toimii oikein. Ei ole väliä, menetkö metsään itseksesi vai perheen tai lapsiryhmäsi kanssa. Oikeudet ovat ihan samanlaisia seurueesta riippumatta. Sinun ei tarvitse edes tietää, kuka metsän omistaa.

Luontoa tai maanomistajan omaisuutta ei saa kuitenkaan vahingoittaa. Mitä se sitten tarkoittaa? Puilla on omistajalleen rahallinen arvo. Ne ovat myös pitkäikäisiä, ja pienikin taimi on tuleva puu. Laki kieltää taittamasta oksia puista ilman lupaa. Usein vahvaan, vanhaan puuhun voi kiivetä sitä vahingoittamatta, eli kiipeily on ihan sallittua puuhaa. Viljelyksillä ja puutarhoissa tai toisten pihoilla ei tietenkään saa kulkea. Se aiheuttaa helposti haittaa. Jos retki suuntautuu luonnonsuojelualueelle, jokainen vastaa itse siitä, että tietää paikan säännöt.

Eläimiä tai niiden poikasia ei tietenkään saa häiritä.

Jos tarvitset luontotoiminnassa askartelumateriaaleja tai haluat muuten viedä metsää kotiin, jokamiehenoikeudet antavat luvan kerätä maahan pudonneita käpyjä, terhoja, pähkinöitä, kuivia pikkuoksia, keppejä, kaarnan palasia ja kääpiä (paitsi pakurikääpää). Lisäksi saat poimia ruohovartisia rauhoittamattomia kasveja ja kukkia, marjoja (myös pihlajanmarjoja), sieniä, pikkukiviä ja muita vastaavia aarteita.

Eläimiä tai niiden poikasia ei tietenkään saa häiritä. Pensaan alla kyyhöttävä poikanen on harvoin hylätty – usein se odottaa emoaan ja päivän ruoka-annosta piilossa. Eläimiä kannattaa siis tarkkailla hissukseen ja matkan päästä.

Kaikkien käyttöön tarkoitetulla tulipaikalla saat pitää nuotiota vapaasti, mutta kaikkialla muualla tulen tekoon tarvitaan maanomistajan lupa. Metsäpalovaroituksen aikana avotulen teko on kaikilta kielletty. Mutta kun tarvitaan kuumaa vettä tai tehdään ruokaa, retkikeittimiä saa vapaasti käyttää. Jokainen vastaa itse siitä, että keittimiä käytetään oikein eikä niiden käytöstä aiheudu maastopalon vaaraa.

Mitä, jos puun rungolta irtoaa jäkälää, kun sinne kiipeää? Tai sammal menee vähän kasaan kivelle kavutessa? Rahkasammal painuu repun alla ja laho runko risahtaa jalan alla poikki... Vähäiset retken jäljet tai painumat sammalikossa eivät haittaa, ne kuuluvat jokamiehenoikeuteen. Se ei ole vähäistä suurempaa eli kiellettyä haittaa. Roskaaminen on tietysti kiellettyä ihan joka paikassa, samoin maanomistajan omaisuuden vahingoittaminen.

Entä jos aluetta käytetään paljon? 

On selvää, että jos luontotoiminta kohdistuu usein samalle metsäalueelle, pohjakasvillisuus kuluu, vaikka toimisikin oikein ja jokamiehenoikeuksien mukaisesti. Se, että metsään muodostuu polku, ei haittaa. Polku voi olla hyväkin asia, koska silloin kulutus kohdistuu tiettyyn paikkaan ja muu luonto saa olla olojaan.

Jos jokin luontopaikka on teille toiminnallisesti erityisen tärkeä, siitä kannattaa aina sopia maanomistajan kanssa. Silloin ollaan puolin ja toisin tietoisia siitä, kuka maan omistaa ja ketkä siellä toimivat. Myös kunnan omistaman maan käytöstä kannattaa sopia. Se, että kunnantalolla tiedetään alueen olevan muussa toiminnassa tärkeä, saattaa säästää metsän hakkuulta tai vaikka rakentamiselta.

Tallaamisen aiheuttama kuluminen vaikuttaa tietenkin metsän luonteeseen ja on siksi monimutkainen juttu. Metsä ei pysy kovassa kulutuksessa koskemattoman näköisenä, ja sen kenttäkerroksen kasvillisuus köyhtyy. Puiden kasvuun kulutus sen sijaan harvoin vaikuttaa. Jos luontotoiminnan paikkaa voidaan välillä vaihtaa, kuluminen ei kohdistu vain yhdelle alueelle. Luonto ehtii paremmin elpyä. Toki se, että yksi paikka kuluu enemmän, varjelee muiden paikkojen kulumista.

Yhtä oikeaa tapaa toimia luonnon kulumisen kanssa ei ole. Luontotoiminnan järjestäjät tietävät itse, mikä sopii heidän ympäristöönsä, maanomistusoloihin, toiminnalleen ja lapsilleen parhaiten. Kysymys on myös luonnon olosuhteista: kasvillisuudesta, maastosta, etäisyyksistä, saavutettavuudesta ja monesta muusta seikasta. Eikä aina ole varaa valita. Luonto antaa keskusteluun argumenttinsa, joita voi punnita paikallisesti parhaalla mahdollisella tavalla.

Kirjoitus on julkaistu aiemmin Ilo kasvaa ulkona -käsikirjassa.

ilokasvaaulkona.fi