Jalopuujättiläisten juurella kukkameri – Vaisakko on ihana alkukesän retkikohde

14.05.2021 | Jonna Saari

Vaisakon-retken pituudeksi kertyy kaikkiaan noin 4,5 kilometriä, joista pari kilometriä on varsinaista luontopolkua. Päiväkävijä saa nähdä kevään ja alkukesän kukat kukkeina, aamun tai illan saapuja voi nauttia jalopuulehdon mystisestä rauhasta täyttä kurkkua konsertoivine lintuineen.

Meren rannalla Salossa levittäytyvä Vaisakon luonnonsuojelualue on loistava kohde pienelle päiväretkelle. Paras aika vierailla siellä on juuri näin keväällä ja alkukesällä kevätkukkien kukkiessa. Mukaan retkelle kannattaa napata joko opaskirja tai sitten kasveja, lintuja ja pörriäisiä hyvin tunteva ystävä, sillä tunnistettavaa riittää viljalti. Alueen sääntöjen mukaan polulta ei saa poiketa eikä puissa kiipeillä, ja se käy järkeen – upeaa luontoa tulee varjella, ei talloa.

Perille
Salosta ajetaan 110-tietä kohti Turkua kunnes käännytään vasemmalle (Kokkilantie) seuraten Angelniemen viittaa. Vajaan kilometrin jälkeen käännytään jälleen vasemmalle Lehtiniementielle, joka on päällystämätön. Reilun kilometrin jälkeen jälleen käännös vasemmalle, Palttatielle. Tämän jälkeen Y-risteyksestä vielä vasemmalle, jolloin tullaan Vaisakon pysäköintialueelle.

Reittimerkinnät
Polku on merkitty maastoon eikä eksymisen vaaraa ole. Alkupätkä reitistä on sorastettu ja reitti on osittain myös pitkostettu.

Palvelut
Pysäköintialueen ja reitin lisäksi ei Vaisakossa ole retkeilijän palveluita. Otathan siis mukaan hetivalmiit eväät ja viet kaikki roskasi mennessäsi. Alueella on tulentekokielto. 

Nähtävyydet
Paksukaarnaisten, sammalten kirjomien jalopuiden koko hämmästyttää Vaisakon luonnonsuojelualueella. Kauneimmista puista iso osa löytyy kierroksen eteläkaarteesta. Vaisakon luonto kaikkineen on hyvin kuvauksellista, ja kuvaaminen onnistuu hyvin myös säännöistä lipsumatta – eli polulla pysytellen. Kukkien lisäksi alueen viidakkomainen vehreys lumoaa etenkin kesällä, ja huomiota kannattaa kiinnittää pieniinkin kasveihin, jäkäliin ja sammaliin. Polun varrelta on näköalaa myös Halikonlahdelle, jonka veteen Vaisakon rantakalliot pudottautuvat korkeina.

Höristä korvia ja tarkenna katsetta
Rastaiden lurittelu kevätkesäisessä Vaisakossa on lähes tauotonta ja tuo oman satumaisen silauksensa metsään. Meren yltä kantautuu lehtoon myös nauru- ja kalalokkien huutoja sekä sorsien jutustelua. Tarkkasilmäinen voi bongata maassa lehtien seassa rapistelevan punakylkirastaan tai lehtipuiden oksistossa päivätorkuilla olevan lehtopöllön. Anivarhain aamulla tai myöhään illalla Vaisakkoon saapuva saa kokea paikan hyvin toisenlaisena kuin mitä päiväkävijä sen näkee.