Onnistuneen plutaustreenin jälkeen on luottavainen mieli. Omat varusteet ja taidot on hetkeksi testattu ja puutteet korjattu. Ajatus kääntyy väkisin muihin jäällä liikkujiin. Siihenkin erääseen naskaleiden kanssa kovassa pakkasessa kulkijaan. Oliko ajatellut, miten selviäisi lisävarusteitta lämpimään, jos jää pettäisi? Kuvat: Terhi Ilosaari

Niin treenissä kuin tositilanteessakin, on parasta ensin hengitellä hetki ja ajatella: tuttua juttuahan tässä ollaan tekemässä. Sitten katse suuntaan, mistä tultiin, koska siellä on testatusti kantavaa jäätä. Kuvaa katsellessa ymmärtää, miksi retkiluistelijat pitävät naskaleita telineessä lähellä leukaa tai vaihtoehtoisesti repun olkahihnassa kiinni. Taskussa kulkevia tai navan korkeudella roikkuvia naskaleita on hankala, jos ei peräti mahdonta, kaivaa vedeen varaan jouduttuaan käsille.

Avannosta noustessa sauvoja ei tarvita, siksipä ne heitetään turvaan ihan ensimmäisenä.

Toinen käsi tukee luistelijaa jään reunaan naskalin avulla toisen käden tarttuessa heittoliinaan. Valvottu pulahdus tarjoaa mainion tilaisuuden testata oman heittoköyden toimivuutta. Kestääkö kiinnitys? Nostaako köysi luistelijan oikeassa kulmassa ylös? Repun yläosasta tukipisteen hakeva heittoliina ohjaa vahinkouimarin yläosa edellä takaisin jäälle. Liian alas kiinnitetty köysi voi nostaa lantion ylös ja työntää samalla jalat hankalasti jään alle.

Avantoon päätynyt heittää reppuunsa kiinnitetyn heittoliinan avustajille. Tuurilla ja taidolla voi heitto onnistua myös avustajilta luistelijalle, mutta konkareiden tilastot kertovat: moiseen heittelyyn on turha käyttää aikaa ja voimia.

Kun selässä on kelluttava reppu ja repun sisällä vaihtovarusteet kuivapusseissa, pysyy luistelija vaivatta veden pinnalla.

Kelluttava reppu auttaa puoleen matkaan, mutta lopun hoitaa luistelija. Jaloilla potkitaan pyrkien saamaan jalat taakse ja veden pinnan tuntumaan. Edelleen vauhtia potkien, vetää luistelija itsensä jään reunan yli naskaleiden avulla.

Luistelijan liitäessä terien päällä, voi jopa kolmen senttimetrin paksuinen jää kantaa. Näin ohuen jään reuna ei kuitenkaan kestä vedestä nousua. Avannosta noustaankin jäätä pitkin naskaleiden avulla ryömien, kunnes jää varmasti kantaa.

Plutaustreeneissä kannattaa monot jättää rannalle, ettei hyviä talviurheilupäiviä tuhlaudu monoja kuivatellessa. Jokaisen jäällä liikkujan on kuitenkin syytä pohtia, miten omat jalkineet toimivat uintireissun jälkeen. Saako märät vetoketjut, narut ja soljet kiinni kovallakin pakkasella? Onko mukana riittävästi muovipusseja sukkien päälle estämään jalkojen uudelleen kastumisen? Mono kuin mono imee itseensä hämmästyttävän paljon vettä.

Plutaajalle etsitään ensin repusta istuinalusta jalkojen alle. Kohtelias vahinkouimari on varannut reppuunsa kumihanskoja avustajilleen. Vaikka vaatteista kierretään plutauspaikalla enimmät vedet pois, voi reppuun kertyä veden myötä jopa kolme kiloa lisäpainoa. Kuivat vaatteet löytyvät nopeasti, kun ylä- ja alaosalle on omat kuivapussinsa. Retken jälkeen on edessä kuivausurakka. Pyykkinarulle vaatteiden viereen pääsee myös heittoliina.