Jäätävää!

20.04.2018 13:23 | SYSTEM

Puhtaat jäät houkuttelevat luistelemaan. Lumipeitteen tultua on hiihtäjien ja pyöräilijöiden vuoro. | Teksti Jouni Hakola

Jo parin viikon pakkaskausi tekee hyvää jääulkoilijoiden suorituspaikoille, lampien, järvien ja merenlahtien jäille.

Tänä talvena vedet jäätyivät myöhään, siksikään jäälle ei kannata koskaan sännätä suin päin. Jään kantavuus eli sen paksuus ja laatu on tunnettava. Laajalla alueella liikkuvilla ulkoilijoilla on paljon suurempi todennäköisyys kohdata heikkoja paikkoja kuin esimerkiksi kalastajilla.

Ulkoilijan on erityisen tärkeää hallita turvallisen jäällä liikkumisen periaatteet.

Kuljettavan reitin jään kantavuus tulee varmistaa jääsauvalla piikkaamalla aina kun jääkentässä näkyy pienikin muutosta.

Jääsauvana ei kelpaa hiihtosauvasta versioitu sauvomissauva, vaan sen täytyy olla kova, iskua kestävä metallisauva. Sauvalla tulee kyetä lyödä reikä 6–7 cm paksuun jäähän. Lisäksi jäätä voi lukea kirkkaan jään halkeamia seuraamalla ja vaaranpaikkoja tunnistamalla.

Valistunut retkiluistelija ja kelkkailija tekee näin jatkuvasti.

Kerran tutkittua reittiä voi talven kehittyessä käyttää aikansa varsin turvallisesti. Jää kuitenkin heikkenee veden virtaamien ansiosta altapäin pitkin talvea sekä päivän pidetessä auringon säteilyn ansiosta.

Esimerkiksi purojen suut vaikuttavat hyvinkin laajalle alueella jäätä ohentavasti. Siksi jäällä ei saa koskaan liikkua varautumatta pahimpaan. Perusturvavälineitä ovat jääsauvan lisäksi naskalit ja heittoköysi.

Parhaatkaan taidot tai turvavälineet eivät aina auta, jos ihminen joutuu veden varaan keskellä heikon jään aluetta, loukkaa itsensä tai saa kylmäshokin. Näissä tilanteissa ainoastaan kaveri voi pelastaa hengen – Harrasta siis jääliikuntaa vain kavereiden kanssa.

Kirjoittaja on Suomen Retki­luistelijoiden turvallisuus­toimikunnan puheenjohtaja.