Ja niin joulu joutui…

30.11.2022 | Raija Hentman

Vietin ensimmäisen jouluni Lapissa vuonna 1979. Sen jälkeen olen pyhinä viihtynyt kotinurkissa ehkä viisi kertaa ja muualla lumimaisemissa muutaman kerran. Mikä sinne Lappiin joulun viettoon oikein vetää?

Kesällä -79 olin ystäväni Pirkon kanssa tutustunut Lemmenjoella kullankaivajiin. Esa Kujala oli tarjonnut Pehkosenkurun turvekömmänäänsä käyttöömme jouluksi. Mehän innostuimme, sillä parin kuukauden mittainen kesävaelluksemme oli vain saanut Lapin kuumeemme ponnahtamaan ihan tappiin.

Matkaan pääsyä viivytti vähän vetinen keli, eikä ensimmäinen yöpyminen tunturissa kullankaivaja Heikki Pihlajamäen luona suinkaan ollut hyväuninen. Mutta Pehkosenkuruun päästyämme sää parani ja unet syvenivät.

Miettikääpä sitä, kun kannatte verkkosäkkiin pakattuja valmiita klapeja tupaan.
 

Kipakaksi kohonnut pakkanen pyyhki pilvet kuutamon ja revontulien tieltä, kuorrutti luonnon viimeistä heinänkortta myöten kuuraan ja kovetti hangen. Se ensikokemus piirsi syvät jäljet sieluun. Monina muinakin vuosina liikkumaton ja täysin hiljainen pakkasyön kirkkaus kuun valossa on kutistanut taivaalle tuijottajan kirpun kokoiseksi. Sitä avaruutta ja hiljaisuutta ei voi sanoin kuvata.

Alkuvuosina joulun viettoon vaellettiin uppolumessa rämpien. Toinen jouluni Lemmenjoella jäi myös hyvin mieleen. Oahoaivin (nykyisin Uáhujuuhâ) autiotuvalta hiihdimme Kultahaminan kämpälle. Jos olette katsoneet kartasta, miten jyrkkä onkaan Morgam Viibuksen alarinne, niin ehkä ymmärrätte mitä koimme.

Kun siksakkaamisestakaan ei enää ollut apua, oli sukset riisuttava ja kahlattava haaroja myöten loivempaan rinteeseen. Housunpuntit lunta täynnä rämmimme autiotuvalle, jonka puutelineessä taisi onneksi olla muutama klapi. Polttopuut olivat ylhäällä rinteessä ja aamulla sahaaminen oli aloitettava järeästä tukista, ei edes pöllistä.

Miettikääpä sitä, kun kannatte verkkosäkkiin pakattuja valmiita klapeja tupaan.
 

Viisi kilometriä Morgamin kultalaan Hengenahdistuksen mäkineen oli viedä meiltä uskon perille pääsyyn. Pari sataa metriä ennen kämppää oli pakko kaivaa Trangia esiin ja keittää sokerivettä. Autiotuvan viimeinen käyttäjä oli laittanut kamiinan pellin kiinni lähtiessään – ja kiinni se pysyi. Kesti varmaan pari tuntia pitää tulta kamiinassa ja sulatella peltiä.

Se aika oli vietettävä ulkona, sillä tupa oli tietenkin savua täynnä. Ikimuistoinen joulu siitäkin tuli.
  

Näin dramaattisia käänteitä ei jatkossa ole ollut tarjolla, mutta kaamoksen taika on vienyt vuodesta toiseen Napapiirin paremmalle puolelle. Erikoisin joulu taisi olla se Korvatunturin juurella vuonna 1996 vietetty.

Olin sopinut jutun kirjoittamisesta sanomalehteen, ja jouluaattona suuntasimme vaelluskaverin kanssa vanhalta Vieriharjun porokämpältä (jota ei enää ole) rajavyöhykkeelle. Rajamiehen kelkan reessä meidät vietiin rajavyöhykkeen takarajalta Korvatunturin huipulle, jotta ehtisin päivännäöllä ottamaan kuvia.

Maisemat mykistivät: lumen kuorruttamat puut, taivaan kaamosvärit, valkolakiset Saariselän ja Venäjän puolen tunturit, loputtomilta näyttävät metsäerämaat.
  

Pystytimme laavun tunturin juurelle, kynttiläkuusien ympäröimälle aukealle. Täysikuu oli kavunnut taivaalle ja kirkkaassa kuunvalossa puiden varjot näyttivät mustilta. Rajamiesten tuomat pöllit eivät ehkä olleet täysin kuivia, sillä isona roihuavasta nuotiosta nousi sankka höyry- ja savupilvi kohti tähtiä.

Kinkkuviipaleet ja laatikot sai lämmitettyä, mutta muovipulloon pakatun punaviinin temperoimisessa oli vaikeuksia. Jouluaamuna rajamiehet hakivat partiokämpälle juttua kirjoittamaan, ja päivän hämärryttyä ottivat käsin tekstatun jutun mukaansa faksattavaksi, kun me suuntasimme takaisin Vieriharjuun.

Olen viettänyt myös kaksi joulua Morgamin Kultalan vuokratuvassa Lemmenjoella. Sinne kulkiessa on matkan varrella Searitnivan päivätupa, Härkäkosken vuokratupa sekä Ravadasjärven ja Kultasataman autiotuvat, joiden ohi poromiesten käyttämä huoltoreitti vie, joten vaeltaminenkin perille onnistuu hyvin.

Vuokratuvan varausta hoitaa Ahkun tupa Njurkulahdessa, ja sieltä kannattaa kysyä kelkkajäljestäkin.

Morgamin Kultalan miljöö vie Lemmenjoen kultakuumeen alkuvuosikymmenille, sillä pihapiirissä sijaitsevat kultamiesten vanha aitta ja sauna. Kurun pohjalla solisevasta purosta noudetaan vesi niin tupaan kuin saunaan, joka on vuokratuvan asukkaiden käytössä.
 

Viime kerralla, kun joulurauhan julistus oli kuunneltu radiosta ja riisipuuro syöty, alkoi saunan lämmitys. Lauteilla kiukaalta kihahtavat löylyt lämmittivät kehoa ja mieltä. Täällä ne legendaariset kullankaivajatkin ovat istuneet. Hankeen jäi lumienkeli. Sinisessä hämärässä asteltiin tupaan, katettiin pöytä, lämmitettiin ruoat ja asetuttiin kynttilän valossa jouluaterialle.

Sen kummempia puitteita ei joulutunnelmaan kaivattu.

Monet joulut olen viettänyt autiotupien lisäksi varaustuvissa, vuokrakämpissä ja useamman joulun myös Tunturiladun ja muiden yhdistysten kämpissä eri puolilla Lappia. Tietä lähinnä olevat kämpät ovat valikoituneet usein kohteiksi. Sauna on toivelistalla, muttei sähkövalo. Kynttilänvalo ja otsalamppu riittävät hyvin.

En enää sido villalangalla kuusenkynttilöitä jouluoksaan, vaan patterikäyttöinen pienten jouluvalojen sarja korvaa ne. Onhan se jo paloturvallisempaa. Mutta kruunukynttilöitä on varattava viikoksi jättipaketti sekä lisäksi omat kynttilänjalat. Vain kruunukynttilät valaisevat kunnolla, ja kämpissä ei yleensä ole niille sopivia kynttilänjalkoja.

Tuikut tuottavat vain roskaa, ei valoa.

Kamiinan lämpö, hyvä ruoka, pieni radio, pelikortit ja kirjat ovat monena jouluna olleet seuralaiseni ja viihdykkeeni, mutta kaverin kanssa on rattoisampaa. Taajamien häly ja hoppu eivät tavoita näitä jouluja. Ei säntäilyä lahjaostoksilla ruuhkaisissa kaupoissa, sillä elämyslahjoja voi hankkia lippupalveluista tai tarjota itse. Ei perusteellista imurointia, kuuraamista ja järjestämistä. Joulusiivous on tehty, kun lattia on lakaistu, pöytä pyyhitty, jouluservetit aseteltu pöytäliinaksi, jouluoksa koristeltu ja teline täynnä polttopuita.
 

Joulun perinteet ovat vahvoja, ja vaikka moni haaveilisikin joulusta Lapissa, perinteistä poikkeaminen on vaikeaa. Itselläni ei ole lapsia ja omat vanhempani menetin jo yli 50 vuotta sitten. Ei siis ole ollut perinteisiä joulutapojakaan. Niiden tilalla ovat joulut Lapissa. No mutta, nehän ovat jo traditio.