Itä-länsi

26.02.2025 | Tapani Leppänen

Metroretki yhdistää Itä-Helsingin ja Espoonlahden luistelujäät ja kaiken oleellisen siltä väliltä.

Idea on yksinkertainen. Voit luistella koko matkan myötätuuleen ja ajaa metrolla takaisin.

Itäisessä Helsingissä metroretkillä on aina ollut vakiintunut paikkansa. Niinpä Länsimetron mahdollistamassa täysmatkassa Espoon Kivenlahteen on jo syntyessään kaikki klassikon ainekset.    

Innokkaimmat skrinnarit puhuvat jo metrolinjan jatkamisesta Porkkalaan ja tietenkin Sipooseen. Sitä odotellessa metroretki yhdistää Pääkaupunkiseudun tärkeimmät luistelukohteet Kallahdenselältä Espoonlahdelle. Matkan varrelle osuvat Vanhankaupunginlahti, Seurasaarenselkä, Laajajahti ja paljon muuta.

Maaliskuun alussa avautui olosuhdeikkuna, johon piti tarttua. Retkikutsu kilahti kesken työpäivän, niin kuin ne usein tekevät. Ei kulunut montaa minuuttia, kun ryhmä oli kasassa, ja seuraavan päivän kalenterit raivattu tyhjäksi.

Retkiluistelu on olosuhdepeliä. Jäät tulevat ja menevät. Jokainen merenlahti ja selkä elää talven aikana omaa elämäänsä. Monen asian pitää osua kohdalleen, että koko reitti on luisteltavissa, eikä sellaista tapahdu joka vuosi.

Jäätilanne on syytä tuntea, eivätkä metroretkellä riitä omien kotijäiden havainnot. Sitä varten retkiluistelijat ovat organisoituneet seuraksi, jonka jäsenillä on mahdollisuus jakaa tietoa ja harrastaa turvallisesti.

Tervetuloa Suomen Retkiluistelijoiden lukijamatkalle Vuosaaresta Espoonlahteen ja takaisin!
 

Voit luistella koko matkan myötätuuleen ja ajaa metrolla takaisin.

Heikko tuuli kävi koillisesta, mikä puolsi itä-länsisuuntaista reitinvalintaa. Oli pikkupakkasta ja pilvipoutaa.

Reitistä on muutamia variaatioita. Koska Helsingin niemellä on joka tapuksessa jalkauduttava, luistelimme Vanhankaupunginlahdelle ja otimme Arabiasta raitiovaunun Töölönlahdelle. Toisinaan Eläintarhanlahtea pitkin voi luistella suoraan ytimeen. Silloin ei tarvitse kävellä kuin Hesperiankatua Taivallahteen.

Kantakaupungin lisäksi jouduimme jalkautumaan lyhyesti vain Laajasalon kanavassa, Herttoniemen Kipparlahdella ja Munkkiniemessä. En ainakaan muista, että muualla, jos mukaan ei lasketa Kivinokassa ja Espoon Läntisellä Käärmeluodolla pidettyjä evästaukoja.

Matkamittariin kertyi yli 60 kilometriä. Jäällä kului rattoisasti täysi työpäivä, eikä takaisinkaan tultu ihan hetkessä. Paluumatka Vuosaareen kestää metrollakin 51 minuuttia. Vaunussa oli tunnelmaa kuin lapsuuden luokkaretkellä.

 

Helsingin edustalla vuorottelevat luonto, kulttuuriympäristö ja urbaani metropoli.

Aurinkolahden jälkeen Itä-Helsingin rannat ovat enimmäkseen rakentamattomia aina Tammisaloon saakka. Sen rantaviivaa reunustavat kaupungin hulppeimmat pientalot.

Uusia asuinalueita on rakennettu Herttoniemenrantaan ja Arabiaan vuosituhannen vaihteessa ja viimeisimpänä Kalasatamaan. Nämä alueet vapautuivat rakentamiselle, kun satamatoiminta ja teollisuuden rippeet väistyivät kaupungin parhailta rantatonteilta.

Töölön ja Meilahden rantaviiva on enimmäkseen vanhaa puistomaista kulttuuriympäristöä. Kivikaupungin kainaloihin jäävät idässä Vanhankaupunginlahti ja lännessä Laajalahti. Molemmat ovat rakastettuja virkistysalueita.

Itä-Helsingin ja Espoon saaristossa kaupungista ei ole tietoakaan. Ollaan luontoretkellä talven hiljaisuudessa.

Välillä maisema vaihtuu melkein yllättäen. Tullisaarensalmesta koukattiin Kruunusiltojen työmaalle. Puistomaisen Lapinlahden jälkeen Hanasaaren piiput melkein kaatuivat päälle. Laajalahden kulttuurimaisemasta solahdettiin lasikonttoreiden reunustamalle Keilalahdelle.

Korkeat rakennukset ovat maisemasta erottuvia maamerkkejä. Vuosaaressa on 26-kerroksinen Cirrus, jonka jälkeen horisontin rikkoo Itäkeskuksen maamerkki. Kalasataman torneista korkeimmalle kohoaa 35-kerroksinen Majakka, joka on Suomen korkein asuinrakennus. Keskustan maamerkkejä ovat kirkontornit ja Keilaniemessä Nesteen pääkonttoriksi aikanaan pystytetty ”Raaden hammas”. Kivenlahdessa retki päättyy 22-kerroksisen Meritornin juurelle.
 

Luontokokemuksen lisäksi metroretkeen kuuluu urbaani ulottuvuus.

Töölönlahdella luisteltiin pari kierrosta. Millainen luistinrata se olisikaan, jos jää vain olisi yhtään parempaa. Maisemaa kehystävät Linnunlaulun huvilat, Linnanmäki, Kansallisooppera Finlandia-talo ja Kiasma.

Nyt se oli enemmän kuriositeetti, mutta tärkeä osa kokonaisuutta. Ison osan huomiosta vei petollinen kohva, jonka kanssa joku taisi tehdä lähempääkin tuttavuutta.

Muualla jäät olivat erinomaisia. Kirsikkana kakun päällä kiiltelivät Espoon sileät, joita pitkin kierrettiin vähän ulompaa. Etelän suuntaan avautui rannaton horisontti.

Suvisaariston ja Pentalan välistä sujahdettiin valkoisen puuterin peittämälle Espoonlahdelle.

Kivenlahti, pääteasema. Olkaa hyvät ja nouskaa junaan.

En keksi retkiluistelua parempaa tapaa irtautua kaupungin kiireistä. Muutama potku vie ajatukset paljon kauemmas kaikesta kuin kilometrien perusteella voisi kuvitella.

Luontokokemuksen lisäksi metroretkeen kuuluu urbaani ulottuvuus. Tieto siitä, että ympäröivän metropolialueen miljoona asukasta sukkuloi työpaikkojen, päiväkotien ja ostoskeskusten välillä vain vahvistaa retken terapeuttista puolta.

Kulosaaren ja Lauttasaaren silloilla kaupunkilaisten arki näyttäytyy jatkuvana virtana, mutta tuntuu mereltä katsottuna ihanan kaukaiselta.

Se on osa retriittiä, että voi seurata sivusta, kuinka bussit kulkevat ja nostokurjet tekevät väsymätöntä työtään.

Arki rullaa ilman meitäkin.