Ihanat naiset pyörillä

13.06.2018 13:41 | Tiina Riikonen

Viisi pyöräilevää naista kertoo, miksi naisen paikka on satulassa.

Kaisa Härkönen, 38, on maastopyöräenduron Suomen mestari ja liikunnan ammattilainen, joka työskentelee kotimaisen Pole-maastopyörämerkin parissa ja kouluttaa harrastuksenaan ohjaajia.

 

Harrastuksen esteeksi saattaa monella naisella nousta edelleen oikeanlaisen kaluston puute.

 

Maastopyöräilijöiden keskuudessa Kaisa on tunnettu vauhtimimmi ja monitoimiosaaja.

”Vuoden 2002 TahkoMTB:ssä meitä oli muistaakseni viisi osallistujaa naisten 60 kilometrin sarjassa, nyt tapahtumaan osallistuu jo pari sataa naista. Naisten intoa maastopyöräilyn pariin on ollut hienoa seurata”, Kaisa kertoo.

Härkönen tekee nykyisin päivätyönsä kotimaisen maastopyörämerkki Polen parissa.

”Aloitin Polen ambassadorina vuona 2014, ja työntekijänä kaksi vuotta sitten. Aluksi tein kasvavan pienyrityksen työtehtäviä laidasta laitaan, kunnes päätehtäväkseni muodostui myynti- ja asiakaspalvelutyö. Lisäksi teen markkinointia ja koeajotapahtumia.”

Maastopyöräilyllä on edelleen maskuliininen klangi, mutta maailma onneksi muuttuu.

”Suomessa taidan olla maastopyöräilijöiden piireissä jo monelle tuttu, mutta ulkomaisissa tapahtumissa nainen näissä kuvioissa herättää enemmän huomiota”, Kaisa kertoo

”Palvelutilanteissa miehet saattavat joskus vaivaantua, mutta rento huumori auttaa aina. Usein katson asioita hieman toisenlaisesta näkökulmasta kuin miehet ja siitä on hyötyä sekä yritykselle että koko alalle.”

Ammattilainen on laittanut myös hyvän kiertämään: hän kouluttaa harrastuksenaan uusia maastopyöräilijöitä. Kaisa on kouluttanut myös suuren osan Suomen Ladun maastopyöräilynohjaajista.

”On mahtavaa nähdä ihmisten oppivan, voittavan pelkojaan, oivaltavan ja innostuvan. Ohjaaminen ulkona ja luonnossa taitaa olla kutsumukseni.”

Maastopyöräilyikoniksi ei tulla yhdessä yössä. Moninkertainen maastopyöräenduron Suomen mestari kertoo, ettei menestys ole tullut ilmaiseksi.

”Menestyminen on vaatinut itseltäni ajallista, rahallista ja henkistä panostusta sekä perheen ja tukijoiden myötävaikutusta. Lapsen saamisen jälkeen palasin kisakuskiksi 2014, ja Polen tiimiin päästyäni kehityskäyrä taipui jyrkkään nousuun”, kertailee Kaisa uraansa.

”Ulkomaisissa tapahtumissa ja kisoissa tärkein tavoitteeni ei ole sijoittuminen, vaan pääroolissa ovat ajotaidon kehittyminen, kokemuksen karttuminen ja verkostoituminen. On mielenkiintoista nähdä, miten saman lajin asioita tehdään muualla”.

”Olen pyöräillyt koko ikäni, mutta reilut 10 vuotta sitten pyöräily vei minut mukanaan yhä vahvemmin”, kertoo Tuija Aali, 53, tamperelaisesta pyöräseura Kaupin Kanuunoista.

Seuratoiminta imaisi mukaansa ja Tuija kouluttautui pyöräilynohjaajaksi.

”Toimin ensin kuusi vuotta seuran sihteerinä. Olin aloittamassa seuran junioritoimintaa ja järjestelin erityisesti naisille suunnattuja maastopyöräilylenkkejä. Nykyisin vedän cyclocross-yhteislenkkejä.”

”Minulle käy usein näin – kun annan harrastukselle pikkusormen, se vie seuraavaksi koko käden”, Tuija naurahtaa.

Tuija kannustaa muitakin naisia osallistumaan seuratoimintaan – eikä aina tarvitse tähdätä kilpailuihin:

”Pyöräily on helppo tapa ulkoilla, liikkua laajemmaltikin ja pyörälenkille on helppo saada seuraa.”

Harrastuksen esteeksi saattaa monella naisella nousta edelleen oikeanlaisen kaluston puute.

”Tai siis se, että pitäisi ottaa selvää pyöristä ja niiden ominaisuuksista”, Tuija arvelee.

”Omaan kalustooni kuuluu nyt useampi pyörä. Kaikkein mieluiten ja eniten ajan kuitenkin cyclocross-pyörälläni. Siinä on maantiepyörää tehokkaammat jarrut ja karkeammat renkaat.”

Minni Leppänen, 21, aloitti pyöräilyn 2-vuotiaana, ja jo neljä vuotta myöhemmin hän oli ajamassa ensimmäisissä maastopyöräkisoissaan.

”Isäni innostamana kiersin kohta myös maantie-, rata- ja cyclocross -kisoja. Teininä vauhti vei kokeilemaan BMX-racingiä, ja siitä tulikin pian päälajini.”

Minnillä on taskussaan jo useampi BMX:n SM-kulta niin junioreissa kuin naisissakin. BMX on vienyt Minnin myös ulkomaille, ensin kisoihin ja nyt opiskelemaan ja harjoittelemaan Espanjan Alicanteen.

”Lajissa viehättää vauhdikkuus ja extreme-henkisyys. Pidän lajeista, jotka vaativat hiukan rohkeutta ja joissa adrenaliini nousee helposti!” Minni innostuu.

”BMX:ssä on eri tasoisille ajajille omat haasteensa. Mielenkiinto pysyy yllä, kun on monia eri osa-alueita, joissa voi kehittyä. BMX:n vastapainoksi käyn joskus ajamassa alamäkiajoa. Harrastan myös kiipeilyä ja sen eri muotoja.”

Suomessa BMX-racing on vielä melko miesvaltainen laji.

”Ehkä kilpa-ajaminen näyttää useimmista naisista melko hurjalta, kun pyörä on pieni, rata on nopeatempoinen ja radalla monta kuskia ajaa samanaikaisesti toisiaan vastaan. Kilpailen myös maailmalla, ja siellä naiskuskeja on paljon enemmän.”

Lajissa ei ole pakko kilpailla ja se sopiikin vaikka perheen yhteiseksi tavaksi pitää hauskaa.

”Tytöt ja naiset, kokeilemaan vaan ja koukkuunkin kannattaa jäädä: BMX on tutkimuksissa todettu erityisen tehokkaaksi liikuntamuodoksi”, Minni kannustaa.

Pyöräsuunnistaja Marika Hara, 31, on saavuttanut kymmenessä vuodessa 11 MM-kultaa, seitsemän EM-kultaa ja 16 muuta arvokisamitalia.

Se on huikea määrä, mutta aika vähän sillä on ylitetty uutisotsikoita.

Vaikuttaako uutispimentoon se, että laji on suurelle yleisölle tuntematon vaiko urheilijan sukupuoli? Suomalaiset ja erityisesti Marika Hara ovat pyöräsuunnistuksessa kuitenkin maailman kärkeä.

”Hiihdon harrastajana ja kilpailijana tutustuin suunnistukseen aluksi hiihtäjien kesätreenimuotona. Sitten mukaan tuli hiihtosuunnistus. Sen mukana seurasi pyöräsuunnistus, jonka aloitin 15-vuotiaana SM-kisoissa. Lajin edellyttämät vauhti ja nopea kartanluku kiehtoivat ja pyöräsuunnistuksesta tulikin vähitellen rakkain lajini”, Marika taustoittaa.

Pyöräsuunnistuksessa enemmistö harrastajista on vielä miehiä, mutta vuodesta toiseen naiset ja tytöt ovat tuoneet arvokisamitaleja tasaisesti.

”Pyörä teknisenä laitteena ei välttämättä houkuttele naisia pyöräilyn pariin samalla lailla kuin miehiä, mutta pyörien teknistä osaamista ei kannata pelätä.”

”Pyöräsuunnistuksessa naiset saattavat jaksaa keskittyä hieman paremmin suunnistuspuoleen, kun miehet paikkaavat virheitä kovalla ajamisella. Naisena on mukava samalla radalla päihittää fyysisesti kovempi mies,” Marika virnuilee.

Pyöräsuunnistusta voi kuka tahansa käydä kokeilemassa iltarastien tai kilpailujen yhteydessä järjestettäville fillarirasteille. Tavallinen maastopyörä ja jonkinlainen suunnistustaito riittävät.

”Aloitin kilpahiihtourani 16-vuotiaana. Maastopyöräilystä innostuin mieheni yllyttämänä 10 vuotta sitten: aluksi pitkänmatkanhiihdon kesäharjoituslajina, mutta pian rohkaistuin myös maastopyöräilykisoihin. Nyt lajit ovat minulle tasavertaisia: hiihto tukee pyöräilyä ja toisinpäin”, kertoo kestävyysurheilija Sini Alusniemi, 36.

Maastopyöräilyssä Siniä viehättää luonnossa olemisen ja fyysisen tekemisen yhdistyminen.

”Maastoajaminen vaatii täydellistä keskittymistä ja antautumista tekemiseen ja siksi se on tehokasta mielen tyhjentämistä ja tässä hetkessä elämistä. Lajin haastavuus, oman kunnon ja ajotaitojen jatkuva kehittäminen sekä omien rajojen koetteleminen pitävät yllä jatkuvaa mielenkiintoani.”

Sini ajaa eniten maastopyöräilyn maratonajoa (XCM) ja toisinaan hän kisaa myös olympialajissa (XCO).

”Pyörän valitsen aina ajettavan maaston tai kisan mukaan: helpommat reitit ajan jäykkäperäisellä ja teknisesti vaativammat maastot täysjoustolla. Pyöräilen myös päivittäisen 20 km työmatkani ja ajelen yhdessä ekaluokkalaisen poikani kanssa.”

”Maastoajamisen voi aloittaa helpoilta reiteiltä ja taidon kasvaessa siirtyä vähitellen vaativammille poluille – tai sitten lisätä vauhtia tai matkaa – kukin tyylillään. Vasta-alkajille suosittelen ohjattuja yhteislenkkejä, joilla pääsee tutustumaan lajiin ja oppii paikallisia reittejä ja hyviä polkuja”, ohjeistaa Sini lajista kiinnostuneita.