Huvipuistossa

31.05.2023 | Raija Hentman

Jokamiehenoikeudet ja velvollisuudet perustuvat kymmeniin lakeihin, asetuksiin ja muihin sääntöihin. Toimitaanko seuraavassa tarinassa sallitun rajoissa vai meneekö jotain pieleen?

Linnansaaren kansallispuisto on mahtava paikka! Olen taas menossa sinne juhannuksen viettoon meloen, mutta samalla voisi harrastaa muutakin liikuntaa. Kiehtoisi kokeilla juoksun ja uinnin yhdistämistä. Olen kartasta katsonut, että päälaiturille vievältä polulta voisi laskeutua rantaan, ja Eevansaarille olisi lyhimmillään vain nelisen sataa metriä uintia. Siitä sitten saaresta toiseen, pienen luodon ja Surmanluotojen kautta Vehkasille ja lopuksi Perpulanluhdan tulentekopaikalle ja polkua takaisin majoituspaikkaan. 

Talvellakin olisi kiva tulla. Kaverini oli viime maaliskuussa ollut pyöräilemässä Haukivedellä. Kun jäällä ajaminen alkoi tuntua tylsältä, pääsaaresta luoteeseen oli toinen toistaan jännempiä saaria, joissa sai haastetta riittämiin tasaisella pyöräilyn lomaan. Sitä paitsi Paavalinsaaressa on nuotiopaikka ja voi kokeilla yöpymistä riipparissa talvella.

Toinen suosikkini on Oulangan kansallispuisto, jossa kävin viime kesänä. Vuokrasin ensin reppulautan ja meloin Jäkälämutkaan. Juuri ennen Jäkälämutkaa oli upea hiekkaranta Kitkaniemen puolella. Siellä oli pari paikallista kalastajaa leiriytyneenä. Sain niiltä kyydin kanootilla Jäkälämutkan puolelta Kitkaniemen puolelle, sillä vuokraväline piti jättää joen itärannalle.

Olihan se nousu Pesosvaaran yli aika raskas juosta. Päähkänänkallion komeasta maisemasta olin kuullut niin paljon, että sielläkin piti kipaista. Loppumatkasta olinkin jo aika väsynyt. Ei enää riittänyt puhtia käydä kurkkaamassa Lammasvuomaan, kun edessä oli Kallioportin portaat.
 

Oikein vai väärin?

Kansallispuistot ovat luonnonsuojelualueita, jotka on perustettu ensisijaisesti säilyttämään ja suojelemaan erilaisia luontotyyppejä, eläimiä ja kasveja. Yleisinä luonnonnähtävyyksinä ne on tarkoitettu myös virkistyskäyttöön, mutta ajatuksissa ei ole ollut huvipuisto luonnon helmassa. Kansallispuistot on jaettu erilaisiin vyöhykkeisiin, millä ohjataan virkistyskäyttöä kestävällä tavalla ja turvataan herkimmät luontoarvot. Jokamiehenoikeuksien perusteella voidaan toimia vain, jos se on suojelualueen rauhoitussäännöksissä ja järjestyssäännössä sallittua. Sama koskee kaikkia muitakin luonnonsuojelualueita, sillä kaikilla suojelualueilla pääosassa on luonto eikä ihmisten mielimä toiminta. Aluekohtaiset ohjeet ja säännöt tärkeimmillä valtion retkikohteilla liikkumiseen ja mahdollisiin jokamiehenoikeuksien rajoituksiin löytyvät luontoon.fi- ja retkikartta.fi-sivuilta.  

Linnansaaren kansallispuisto, kuten monet muutkin alueet Saimaan vesistössä ovat uhanalaisen saimaannorpan elinaluetta. Norppien selviytymistä tuetaan erilaisin rajoituksin eri vuodenaikoina. Vesistöalueen eri osille on laadittu kartat pesimäalueista ja saarista, joihin maihinnousu on kielletty 1.1.–30.4. Kartoissa näkyvät myös laajempina rajauksina norpan pesinnälle erityisen tärkeät alueet, joilla talviaikaista liikkumista luotojen ja rantakinosten tuntumassa tulisi välttää. Joukossa on myös saaria, joihin ei saa nousta maihin niin norppien kuin rantalinnuston suojelemiseksi. Niissä rajoitusaika on 1.1.–15.7. Koko kansallispuistossa leiriytyminen on kielletty 1.1.–30.4.

Näiden rajoitusten valossa juhannusreissun uinti- ja juoksusuunnitelmat on syytä unohtaa. Eevansaarille maihinnousu on tuolloin kielletty eikä sitä suositella muuallakaan virallisten rantautumispaikkojen ulkopuolella ennen kuin lintujen pesäpoikaset ovat selviytyneet siivilleen. Haudonta-aikaan liikuttaessa emon karkottaminen pesältä saattaa merkitä pesän hylkäämistä, pesärosvoille ateriaa tai pesinnän epäonnistumista muusta syystä. Fillariretken maaliskuussa tehnyt kaveri ei selvästikään ollut lukenut Linnansaaren kansallispuiston järjestyssääntöä. Kaikki ne kiinnostavat pikkusaaret olivat maihinnousukiellossa, sillä rantakinoksissa saattoi piileskellä saimaannorppien pesiä. Pienikin häiriö voi aiheuttaa isoa vahinkoa vähäiselle norppakannalle. Vaikka Paavalinsaaressa onkin Metsähallituksen huoltama nuotiopaikka ja leiriytymisalue, ei sinne ole asiaa kuin vapunpäivästä vuoden loppuun.

Oulangan kansallispuisto on maisemiltaan, harrastusmahdollisuuksiltaan ja luontotyypeiltään tavattoman monipuolinen. Vuonna 2021 sinne perustettiin uusia rajoitusalueita uhanalaisten lajien varjelemiseksi. Järjestyssääntöä täytyy lukea tarkkaan, sillä paikkakuntalaisilla on eri oikeuksia kuin matkailijoilla.

Niinpä tarinan paikkakuntalaiset kalastajat saivat leiriytyä Oulankajoen Kitkanniemen alueelle, mutta muualta tulleet retkeilijät saavat pystyttää telttansa vain siihen osoitetuille paikoille. Kannattaa kiinnittää huomiota myös siihen, että Kitkaniemen alueella tulet saa tehdä vain virallisille tulentekopaikoille ja sielläkin vain paikalle tuodusta polttopuusta – ei siis maapuusta. Kansallispuistossa pyritään luonto säilyttämään mahdollisimman luonnonmukaisena, ja myös maapuu on osa lahopuuston muodostumista.

Kulku Kitkanniemen Pesosvaaran yli Oulankajoelta Karhunkierroksen reitille ei ole kiellettyä, mutta ei mitenkään suositeltavaa. Alueelle on muodostettu rajoitusosa nimenomaa varjelemaan kulumisherkkää maastoa. Päähkänänkallion rajoitusalue taas varjelee 1.4.–15.8. aran ja uhanalaisen petolinnun pesintää jyrkänteillä.

Juuman vuomien rajoitusalueella ei poiketa poluilla 1.4.–31.12. välisenä aikana herkästi vaurioituvan kasvillisuuden varjelemiseksi. Pienestä Karhunkierroksesta on rajoitusalueella osuus, joka alkaa alle sata metriä Harrisuvannon laavulta kohti Kallioporttia ja jatkuu vielä melkein puoli kilometriä Pyöreälammen tulentekopaikalta Myllykosken suuntaan. Rajoitusalue tarkoittaa yleensä sitä, että kaikki ja kaikkien liikkuminen rajoitusalueella on säädettynä aikana kiellettyä, järjestyssäännössä mainittuja poikkeuksia lukuun ottamatta. 

Tarinan retkeilijä saa laiskanläksyksi kaikkien Suomen kansallispuistojen järjestyssäännöt, sillä keväällä ja kesällä lyhytkin häirintä voi aiheuttaa vahinkoa eläimistölle.

Artikkelia varten on haastateltu Metsähallituksen maankäyttöpäällikkö Arto Vileniä.