Hiljainen saaristo

07.09.2020 | Markus Sirkka

Vilkkain melontakausi on lokakuussa jo kaukana takana, mutta aivan turhaan. Tammisaaren saaristo tarjoaa tuulensuojaa ja ruskan sävyttämiä maisemia. Rauha on käsin kosketeltava, kun äänimaiseman muodostaa vain etelään suuntaavat hanhiaurat.

Tammisaaren saaristo kansallispuistoineen tarjoaa merestä pitävälle melojalle lähes kaiken, mitä Suomen merialueet voivat. Suojainen, lukuisten saarten muodostama sokkeloinen sisäsaaristo tarjoaa mielenkiintoista tutkittavaa, kuten vaikkapa syksyisin rantavesiin ilmestyvät korvameduusat.

Sisäsaariston reunalla saariston suoja vaihtuu rannattomaan ulappaan ja vaativaan ulkomereen, jonka kruununa kohoaa Sundharun paljaalla kallioluodolla seisova Jussarön teräsbetoninen majakka. Palvelutkin ovat ensiluokkaiset, kun useilla saarilla on nuotiopaikkoja, joiden ääreen leiri on hyvä pystyttää.

Matkailuyrityksien tarjoamia palveluja on niitäkin, mutta sesonki on ohi ja ovet säpissä.

Luontopolkuja on parilla muullakin saarella, Modermaganilla ja Jussarössä.

Etukäteen varaamalla saattaa onnistua saamaan yösijan tai vaikkapa saunan, mutta läheisellä Byxholmin saarella saunominen onnistuu ympäri vuoden. Saunavuorot ja lämmitys jaetaan saunojien kesken, muita varauksia ei tarvita.

Uudenmaan virkistysalueyhdistyksen ylläpitämällä retkisaarella on avoimen saunan lisäksi tulipaikkoja ja vessoja.

Kivenheiton, vaivaisen 2,5 kilometrin, päässä on Älgön saarella sijaitseva kansallispuiston pääopastuspaikka, Rödjanin vanha kalastajatila. Aikanaan tilalla asui Thorvald Strömberg, Helsingin olympialaisissa 10 000 metrin kajakkimelonnassa kultaa voittanut meloja.

Päärakennuksessa sijaitsevan luontotuvan ovi on sekin säpissä, mutta saarella kiertävä luontopolku on aina avoinna.

Luontopolkuja on parilla muullakin saarella, Modermaganilla ja Jussarössä.

Jussarössä polku kiertää muun muassa komeassa kuusikossa, mutta kansallispuistoon kuuluva saaren länsiosa on rajoitusaluetta, missä polulta ei voi poiketa, joten paksun sammaleen sisältä kurkistelevat mustavahakkaat on jätettävä niille sijoilleen.

Onneksi muista saarista löytyy meheviä tatteja ja jokunen keltavahvero leivänpäällisiksi.

Älgön polun varrella on sisäjärvi, jonka paikoin soiselta rannalta poimin karpaloita. Luonto on muutenkin vahvasti läsnä, etenkin uloimmilla saarilla pääsee näkemään muuttomatkalla levähtäviä pikkulintuja, kuten hippiäisiä ja punarintoja.

Luodoilla näkyy merimetsoja ja merikotkia, taivaalla satojen valkoposkihanhien muodostamia helminauhoja.

Ihmiset loistavat poissaolollaan. Sisäsaariston rantautumispaikoilla on muutama myöhäinen veneilijä, ulkomeren äärellä ei enää ketään.
 

Jussarön saari on mielenkiintoinen kudelma monitahoista historiaa ja monipuolista luontoa. Saaren länsiosa oli luonnonpuistoa aina vuoteen 1989 saakka, jolloin se liitettiin osaksi vastaperustettua Tammisaaren saariston kansallispuistoa.

Soma siellä on syysiltaa istua.

Saaren säilyneet vanhat metsät ovat vielä vanhempaa jatkumoa, sillä kauas näkyvä, metsäinen saari oli tunnettu maamerkki jo 1200-luvulla.

Majakka Jussarön saarelle pystytettiin vuonna 1891, mutta rapistunut ja sijainniltaan huonoksi osoittautunut majakka korvattiin uudella, kun Jussarön edustan pienelle Sundharun luodolle pystytettiin majakka vuonna 1922.

Uusi majakka oli Suomen ensimmäinen miehittämättömäksi suunniteltu majakka.
 

Otan majakalta suunnan Jussaröön. Majakan siluetti ja sen hämärässä vilkkuva valo sulautuvat auringonlaskuun ja taivaanrannan taa kaartuvaan horisonttiin. Kajakista käsin se on mahtava elämys. Kovemmalla tuulella haastavakin, mutta iltaa kohden tuuli on entisestään tyyntynyt, on melkein pläkä.

Jussarön kallioperän magneettikompassit sekoittava rautapitoisuus on ollut tiedossa jo vuosisatoja, mikä on johtanut useisiin haaksirikkoihin. Raudan louhiminen aloitettiin saarella 1800-luvulla, mutta mittakaava muuttui, kun saarella toimi rautakaivos 1950–60-lukujen taitteessa.

Nyt rautakaivoksen jäljiltä olevat, hylätyt ja ränsistyneet rakennukset ovat kuin aavekaupunki.

Hyönteistutkijoiden valopyydyksen valo heittää repaleisen kerrostalon kylkeen pitkiä varjoja. Aikanaan asuintalona toiminut, rapistunut rakennus on muuttunut reikäjuustoksi ajan ja rakennuksessa kaupunkisotaa harjoitelleen Puolustusvoimien käsittelyssä.

Kesäaikaan saarelta saa yhä kurkunkostuketta ja syötävääkin, sillä saaren satama on suosittu veneilykohde palveluineen.

Yksi kansallispuiston hienoimpia leiripaikkoja on Modermagan, joka kuuluu tarkoittavan äidin kohtua. Saaressa on nimensä veroinen turvasatama. Tulipaikkakin on sijoitettu hienolle paikalle saaren kallioiden syliin muodostuneen laguunin rannalle.

Soma siellä on syysiltaa istua tähtien ja kuun valon heijastuessa tyynestä vedestä.

luontoon.fi/tammisaarensaaristo
uuvi.fi/fi/kohde/byxholmen
jussaro.net