Hiihtopääkaupunki

30.11.2022 | Tapani Leppänen

Hyvänä lumitalvena Helsingin, Espoon ja Vantaan yhteinen latuverkosto hakee vertaistaan. Tämän oppaan avulla löydät pääkaupunkiseudun parhaille laduille.

Talviurheilun paratiisi. Sillä nimellä tunnetaan toimittaja Axa Sorjasen ja Mikko ”Peltsi” Peltolan ideasta syntynyt some-ajan hiihtotapahtuma.

Sadan kilometrin reitti etenee Keravan Keinukalliosta Vantaan Hakunilan kautta Helsingin Mustavuoreen. Vuosaaresta yhdysladut jatkuvat lähes katkeamattomina kohti Hallainvuorta ja Viikin-Vanhankaupunginlahden latuja. Vantaanjokivartta hiihdetään Paloheinään ja Pitkäkoskelta Petikkoon. Sieltä reitti jatkuu Serenan, Luukin ja Pirttimäen kautta Oittaalle, josta edelleen kohti Espoon keskuspuistoa.

Tapahtuman nimi kertoo kaiken oleellisen pääkaupunkiseudun latuverkostosta. Olosuhteiden salliessa Helsinki ja Espoo ajavat kumpikin noin 200 latukilometriä, Vantaa jopa 250.

Hyvänä lumitalvena kaikki tässä jutussa esitellyt ladut ovat yhteydessä toisiinsa.

Toisenkinlaisia talvia tulee. Silloin hiihto keskittyy Helsingin Paloheinän, Espoon Oittaan ja Vantaan Hakunilan kaltaisiin keskuksiin.

Vaikka pakkasjaksot ovat lyhentyneet, Pääkaupunkiseudun hiihtokausi on pidentynyt. Entistä tehokkaammat lumetusjärjestelmät takaavat katkeamattomat olosuhteet joulukuulta huhtikuulle. Olipa hiihtokausi millainen hyvänsä, se alkaa ja päättyy näissä keskuksissa.

Tilanteet vaihtelevat paljon myös yhden talven sisällä. Kun elohopea keikkuu nollan molemmilla puolilla, olosuhteet tulevat ja menevät.

Tärkeintä ”lumetusjärjestelmää” kutsutaan Pietarin lumitykiksi. Sääilmiöllä tarkoitetaan kylmää itäistä ilmavirtausta, joka nostaa avoimelta Suomenlahdelta valtavia lumisateita.

Tällaisen myräkän jälkeen ladut on ajettu parissa päivässä.

Rennolla otteella järjestettävää Talviurheilun paratiisia ei ole järjestäjien mukaan vielä koskaan jouduttu perumaan, vaan korkeintaan siirtämään vuodella. Onpa satasta joskus hiihdetty Paloheinässä, kilometrin pituisella tykkiladulla.

Runsaslumisina talvina edellä mainitut yhdysladut ovat pääkaupunkiseudun latuverkoston suola. Niiden kautta melkein jokainen asuinalue liittyy valtavaan latuverkostoon, jota ei kaikilta osin edes löydy virallisilta kartoilta.

Monet ladut kysyvät paikallistuntemusta. Niin lähiliikuntapaikkoja kuin ne ovatkin, yhtenäisempi opastus palvelisi kokonaisuutta. Ulkoilureittien viitat kertovat lähinnä kaupunginosista, joita muualta tulevan on vaikea sijoittaa kartalle.

Hiihtopääkaupunki. Jutun otsikon voi ymmärtää monella tavalla. Sen voi ymmärtää myös väärin, mutta lahtelaiset älkööt vaivautuko.

Otsikko kertoo yli miljoonan ihmisen lähiliikuntapaikasta. Olosuhteiden salliessa kokonaisuus käsittää yli 600 kilometriä hoidettuja latuja, mikä on enemmän kuin Ylläksellä ja Saariselällä yhteensä.

Tässä jutussa on esitelty pääkaupunkiseudun tärkeimmät hiihtokohteet. Ne ovat latuja, joille kannattaa lähteä kauempaakin.

 

ESPOO

Oittaa & Pirttimäki

Oittaalla hiihdetään ensimmäisenä pääkaupunkiseudulla. Ennätys on alle vuorokausi siitä, kun elohopea painuu pakkasen puolelle.

Kauden alussa tai alun pitkittyessä Oittaalle tullaan kauempaakin. Ensimmäiset hiihtäjät ovat ladulla ennen työpäivää, viimeiset pikkutunneilla. Valot toimivat liiketunnistimilla läpi yön.

Alkuillan tunteina ensilumenlatua hiihdetään katkeamattomassa jonossa. Oittaan vetovoima ei kuitenkaan perustu vain tykkilatuihin. Etenkin viikonloppuisin se on suosittu ulkoilualue.

Kartanon kivinavettaan rakennetusta ulkoilukeskuksesta löytyy ravintola ja saunat. Samassa rakennuksessa toimii suksikauppa, vuokraamo ja hiihtokoulu. Omia eväitä voi nauttia tulipaikoilla.

Oittaan kuntoradat ovat mukavasti vaihtelevia latuja. Haastettakin löytyy, mutta tiukimmat nousut ja laskut pystyy halutessaan ohittamaan.

Kun luonnonlunta on riittävästi latu sukeltaa Kunnarlantien ali ja haarautuu etelään kohti Espoon keskuspuistoa (8 km) sekä Pohjoseen kohti Pirttimäkeä (8 km). Jäätilanteen salliessa Pirttimäkeen voi hiihtää myös Bodomjärven jäälatua.

Oittaalta käsin Pirttimäki sopii taukopaikaksi, mutta toimii toisinkin päin retken aloituspisteenä. Helsingin kaupungin omistamalla ulkoilualueella on kahvila ja useampia keittokatoksia.

Pirttimäen ladut soveltuvat ainoastaan perinteisen hiihtoon. Kun olosuhteet osuvat kohdalleen, ne ovat pääkaupunkiseudun upeimpia metsälatuja: rauhallisia ja erämaisia. Täältä latu jatkuu Solvallaan (7,5 km). Jos Pirttimäen maastot ovat mäkisiä, korkeuserot kasvavat entisestään. Määränpäässä on luontokeskus Haltia.

Pirttimäestä löytyy yhteys myös Luukkiin. Reitti 2000:tta seuraileva erämaalatu (8 km) vaatii hieman seikkailumieltä. Helpompi latu kulkee Röylän peltojen ja Kalajärven kautta.

Oittaan Ulkoilukeskus Kunnarlantie 33 | Bussi 246

MUISTA MYÖS NÄMÄ

Espoon keskuspuisto ei ole yhtä tunnettu kuin Helsingin vastaava, mutta hienoa metsää yhtä kaikki. Keskuspuiston ladut ovat leveitä ja valaistuja, luisteluhiihtoon soveltuvia reittejä. Mäkisempien kuntoratojen lisäksi reitistö koostuu tasaisemmista yhdysladuista. Keskuspuistosta on yhteys Latokaskeen, Suomenojalle, Kivenlahteen, Kauniaisiin ja aina Oittaalle asti. Kahvipaikaksi tai kauempaa saapuvan lähtöpaikaksi sopii Puolarmaarin ulkoilukeskus.

Puolarmaarin ulkoilukeskus Puolarmaari 12 | Bussit 125, 531

Leppävaara on Espoon kilpahiihtokeskus, mutta sen haastavat ja huippukuntoiset ladut kuuluvat kaupungin suosituimpiin jo pelkästään sijaintinsa vuoksi. Vuonna 2017 rakennettu sprinttilatu (1 km) on näyttävä 9 metriä leveä baana. Varsinainen kilpalatukin on hieno, korkeuseroiltaan vaativa 5,4 km kuntorata. Lyhyemmät 2,0 ja 2,7 km lenkit ovat pykälää helpompia. Nämä kuuluvat sprinttiradan ohella lumetuksen piiriin. Rauhallisempaan menoon sopiva Kuntokihara (1,3 km) kiertää stadionin vieressä olevat pellot. Hyvänä lumitalvena löytyy lisää peltolatuja Karakallioon johtavan yhdysladun varrelta. Lumitilanteen salliessa Leppävaarasta löytyy yhteys Tapiolaan sekä Petikon kautta Paloheinään.

Leppävaaran urheilupuisto Veräjäpellonkatu 17 | Juna A, E, L, U, S, Y (1 km) | Bussit 114, 200, 214, 215, 224

 

 

HELSINKI

Paloheinä & Keskuspuisto

Paloheinää on sanottu maailman vilkkaimmaksi maastohiihtokeskukseksi. Sitä se voi hyvin olla, sillä aurinkoisena talvipäivänä laduilla käy parhaimmillaan yli 10 000 hiihtäjää.

Paloheinän ulkoilumajalta lähtevät kuntoradat (1,8, 3, 5,2 ja 7,5 km) ovat parhaimmillaan tai pahimmillaan haastavia. Pisin lenkki kiipeää jätemäen huipulle. Näistä 1,8 lumetetaan alhaalla kiertävän ensilumenladun jatkoksi.

Kilpalatujen katveessa kiemurtelee Haltiapolku, leppoisampi metsälatu, joka soveltuu perinteisen hiihtoon. Jätemäen takana oleva rullasuksirata on usein huippukunnossa, kun kovin moni ei taida sen olemassaolosta edes tietää.

Aurinkoisina päivinä Niskalan kautta Pitkäkoskelle kiertävä peltolatu on ehdoton ja usein priimaa jo melko vähälläkin lumella. Edestakaisin tulee reilu kymppi.

Pitkäkosken legendaariselle ulkoilumajalle pääsee myös metsän kautta. Lyhimmillään matkaa tulee vain pari kilometriä. Peltoja pitkin pääsee Haltialaan, jossa sijaitsee kolmas kahvila, Wanha Pehtoori. Herkkusuut puhuvat kolmen munkin kierroksesta.

Etelässä keskuspuisto jatkuu Pirkkolaan ja Maunulan ulkoilumajan kautta Laaksoon, jossa Helsingin latuverkosto ulottuu lähimmäs kantakaupunkia. Keskuspuiston kapeat latupohjat soveltuvat ainoastaan perinteisen hiihtoon, mutta Pirkkolasta ja Maunulasta löytyy myös vapaan hiihtoon soveltuvat kuntolenkit.

Laaksosta Paloheinään tulee vajaa kymppi. Hyvinä lumitalvina Pitkäkoskelta löytyy yhteys Vantaan Petikkoon ja Haltialasta Vantaanjokivartta etelään.

Huonompanakin hiihtotalvena Paloheinässä on kolmisen kilometriä tykkilatua viimeistään vuodenvaihteesta huhtikuulle.

Latujen lähtöpisteessä, Paloheinän ulkoilumajan edessä olevalla ”hiihtostadionilla” on Suomen Ladun suksihuolto ja -vuokraamo.

Paloheinän ulkoilumaja Pakilantie 124 | Bussit 66 ja 560

MUISTA MYÖS NÄMÄ

Herttoniemi. Takavuosina Helsingin lumitykit pauhasivat Herttoniemessä. Vaikka painopiste on sittemmin siirtynyt Paloheinään, on Herttoniemen ja Vanhankaupunginlahden alue hyvänä lumitalvena hieno hiihtokohde. Urheilupuiston 1, 2, 3 ja 5 km kuntoradat ovat kapeita ja mäkisiä metsälatuja, parhaimmillaan hienoja, mutta ladun pitäjälle haastavia. Heikompina talvina ne tapaavat olla vähälumisia ja roskaisia. Urheilukentän ohella parasta baanaa löytyy melkein aina Mäyrämetsän mukaan nimetyltä peltoladulta, virallisen latukartan ulkopuolelta. Kaikki edellä mainitut ladut soveltuvat molemmille hiihtotavoille, mutta urheilukentän lisäksi vain ykkönen on kokonaan valaistu. Vanhankaupunginlahden luontohelmi on Viikin arboretumin läpi kulkeva Kivinokka-Viikki perinteisellä. Tämä latu jatkuu edelleen Vanhankaupunginkoskelle ja Hermanniin. Perinteisellä tyylillä Herttoniemestä pääsee myös Hallainvuoren ohi ajettavaa yhdyslatua Kivikkoon, jossa on 3,8 kilometrin lenkki (P+V).

Herttoniemen urheilupuisto Siilitie 12 | Bussit 81 ja 79

Mustavuori. Itä-Helsingin parhaat ladut löytyvät Vuosaaresta, Mustavuoren luonnonsuojelualueelta. Valaistut 1 ja 2 km lenkit ovat maastoltaan vaihtelevia ja soveltuvat molemmille hiihtotavoille. Näistä yhden kilometrin latua lumetetaan. Olosuhteiden salliessa Mustavuori liittyy Hakunilan latuverkostoon. Yhdyslatua (P+V) pitkin Hakunilaan tulee viitisen kilometriä. Aurinkoisena päivänä idän helmi on Mustavuoresta Talosaareen johtava peltolatu (P+V). Edestakainen matka on reilu kymppi. Mustavuoresta tehdään yhdysladut myös Mellunmäkeen ja Vartiokylänlahdelle.

Mustavuori Niinisaarentie | Bussit 96 ja 560

 

VANTAA

Hakunila & Bisajärvi

Hakunilasta löytyy pääkaupunkiseudun kovin kilpalatu, vaikka tammikuussa järjestettävän Suomen Cupin urheilijat sitä joskus pilkkaavatkin helpoksi. Ladun vaativuuden voi jokainen arvioida itse, mutta yhtään lennokkaammalla kelillä sitä ei voi suositella aloitteleville hiihtäjille.

Kilpahiihto on kuitenkin vain Hakunilan toinen puoli. Latumiesten prioriteetteihin se toki alkutalvesta vaikuttaa, mutta lumitilanteen salliessa liikuntapuiston alueelle ajetaan kymmeniä kilometrejä eritasoisia latuja.

3,6 kilometrin pituinen kuntorata ja siitä erkaneva 2,4 kilometrin lenkki ovat mukavia latuja. Oman lisänsä tuovat peltoladut. Niitä on Hakunilassa useampia.

Latukartan haltuun ottaminen vie vain oman aikansa. Reitit kiemurtelevat toistensa lomassa, ja opasteiden suhteen olisi toivomisen varaa. Monelta nämä mainiot takalenkit jäävät käymättä.

Hyvänä lumitalvena Hakunilasta pääsee Sipoonkorven halki Keravan Keinukallioon asti. Bisajärven lenkki (10 km) on klassikkoreitti, jolle tulee Hakunilasta käsin mittaa toinen mokoma. Reitille pääsee myös Kuusijärveltä, jonka uusi kevyenliikenteensilta on yhdistänyt kiinteämmin sekä kansallispuistoon että osaksi latuverkostoa.

Kuusijärvellä ulkoilijoita palvelevat ravintola ja savusaunat. Se soveltuu hyvin sekä hiihtoretken aloituspaikaksi että taukopaikaksi Hakunilasta käsin.

Hakunilan urheilupuistossa ei ole pukuhuoneiden lisäksi muita palveluja.

Hakunilan urheilupuisto Luotikuja 2 | Bussi 717

MUISTA MYÖS TÄMÄ

Petikko tuntuu olevan parhaimmillaan aina, mutta aivan erityinen hiihtokohde se on aurinkoisina kevätpäivinä. Silloin se on pääkaupunkiseudun Lappi. Taustalla kohoava ”tunturi” on Petikon täyttömäki, vielä keskeneräinen, mutta tulevaisuudessa osa virkistysaluetta. Ympäröivällä luonnonsuojelualueella ulkoillaan vaihtelevissa maastoissa. Tasaista tykkilatua on suuntaansa kilometri. Leveällä ja haastavalla kuntoradalla (4,8 km) hiihdetään luonnonlumella usein ensimmäisenä pääkaupunkiseudulla. Kaikki reitit sopivat molemmille hiihtotavoille. Yhdyslatu Serenaan (8 km) on klassikko. Lisäksi Petikko on yhteydessä Keimolaan. Kaiun majalla toimivan latukahvilan takana on lisää haastavia kuntoratoja (1,9, 2,7 ja 4,8 km) ja edessä leppoisammin kumpuileva golfkentän latu kuin paratiisi. Kevätaurinkoa tarjoilevaa peltolatua on Petikossa kilometrikaupalla. Monelle juuri tämä on se juttu. Kun yöpakkanen kovettaa hangen, voit hiihtää missä vaan.

Petikon luontovirkistysalue Tallimäentie 15 | Bussi 322