Hiihtolomalukemista

02.03.2022 | Tapani Leppänen & Raija Hentman

Sesongin uutuuskirjat vievät näköalapaikoille ja Lapin matkailun historiaan.

Huiputuskirja

Suomalaisen tunturin päälle voi kävellä ilman suurempia suunnitelmia. Ehkäpä siksi aiheesta ei ole kirjoitettu juurikaan oppaita. Naapurimaissa topptur-kirjallisuutta on painettu sitäkin enemmän, laskettelijoille tosin.

Pepe Forsbergin Tunturit tutuiksi täyttää aukon. Kotimaan luontomatkailubuumi luo kysyntää uudenlaisille kirjoille. Näkökulma on tervetullut jo pelkästään siksi, että viime vuosina on julkaistu lähes yksinomaan kansallispuistoja listaavaa opaskirjallisuutta.

Tuntureissa on jotain kiehtovaa. Ne ovat aina retken kohokohtia ja toisinaan pääasiallisia kohteita.

Kirjan tunturit on luokiteltu vaikeusasteeltaan yhdestä viiteen. Käytännössä kyse on etäisyyksistä. Vaikeimmin tavoiteltavat ovat useiden päivämatkojen takana, helpoimmin saavutettavat taas teiden varsilla ja matkailukeskuksissa.

Yli 50 tunturin otos on onnistunut. On hyvä, että meillä on tuntureita, joiden valloitus vaatii vähän vaivannäköä. Samaan aikaan on kuitenkin hienoa, että niin monelle upealle näköalapaikalle voi nousta suoraan parkkipaikalta.

Nousureitit on merkitty kirjan karttoihin ja toisinaan myös maastoon. Pisteet tutuista ulkoilukartoista, jotka soveltuvat sellaisenaan lähituntureiden huiputukseen. Kaukaisemmissa kohteissa mittakaava ei enää riitä maastossa liikkumiseen, mutta kartat antavat hyvän yleiskuvan retken suunnitteluun.

Kiitosta ansaitsee myös kirjan kuvatoimittaja. Upeita tunnelmia. [TL]

Pepe Forsberg | Tunturit tutuiksi – retkeilijän opas | karttakeskus.fi

 

Lisää näköalapaikkoja löytyy Petri Hallbergin toimittamasta teoksesta Suomen huiput (29 €). Nämä ovat päiväretkikohteita kaikkialta Suomesta. Oikeastaan teos päättyy siihen, mistä Pepe Forsbergin kirja alkaa. Itsenäisenä teoksena tarkasteltuna – ja kirjan nimi huomioiden – Lapin osuus jää ontoksi, mutta eteläisemmästä Suomesta maisemabongarit löytävät taatusti uusia kohteita. [TL]

Petri Hallberg | Suomen huiput – Retkivinkkejä kallioilta tuntureille | karttakeskus.fi

 

Hiihtomatkailun historiaa

Nykyistä Levin hulinaa ja raittia katsellessa, on vaikeaa kuvitella miltä Sirkan kylä näytti matkailun ottaessa ensiaskeliaan 1930-luvulla.

Toivonen on kotoisin Sirkan kylästä, seikka, josta on varmasti ollut hyötyä tätä perusteellista selvitystä tehdessä. Kymmenet haastattelut, kyläläisten kuva-aarteet, alkuaikojen hiihtokurssien järjestäjien ja muiden tahojen arkistot on tarkkaan kammattu ja lähdeviitteet kirjattu.

Jo varhaisissa kulkijoissa ihastusta herättäneisiin Sirkankylän maisemiin ensimmäiset tunturihiihtäjät toi ruotsinkielinen hiihtoseura Svenska Finlands Skidförbund (SFS) vuonna 1936.

Suomen Naisten Liikuntakasvatusliitto (SNLL) ja Ruotsinkielinen naisvoimisteluliitto FFF järjestivät ensimmäisen hiihtokurssin vuonna 1928 Kuopiossa. SNLL otti käyttöön käsitteen tunturihiihto, ja vuonna 1934 ensimmäinen kurssi järjestettiin Pallaksella, FFF puolestaan vuonna 1935 Äkäslompolossa.

Samana vuonna perustettiin Tunturihiihtäjien kerho edistämään hiihtoretkeilyä. Suomen Latu oli perustettu vuonna 1938 hiihtotaitoa edistämään ja Tunturilatu perustettiin vuonna 1946 Suomen Ladun alayhdistykseksi jatkamaan Tunturihiihtäjien sarkaa tunturihiihdon parissa.

Kun valtaosa Sirkassa majoittuneista turisteista oli alkuvaiheessa ”herrasväkeä” ja suurin osa heistä ruotsinkielisiä, merkitsi majoittaminen ja kestitseminen suurta haastetta kylän emännille. Emännille järjestetyt ruoanlaittokurssit keräsivät paljon osanottajia. Isäntäväki usein siirtyi tilapäismajoitukseen, jotta tilaa riitti turisteille. Sirkkalaisten kuvaukset toiminnasta ovatkin kiinnostavaa luettavaa nykymatkailijalle.

Vaikka suuri osa alkuvaiheen tunturihiihdosta keskittyi lasketteluun eli sen aikaisin termein ”luikerteluun”, alkoi myös laturetkeily saavuttaa suosiota. Talvisota ja jatkosota katkaisivat majoitustoiminnan. Lapin sodan vetäytymisvaiheessa saksalaiset polttivat Sirkan kylän, mutta jo kolme vuotta sodan päättymisen jälkeen toiminta virisi uudelleen.

Kylän taloissa oli vuonna 1957 120 majoituspaikkaa. Ensimmäinen laskettelurinne avattiin 1964. Ensimmäinen kapulahissi kuljetti 150 henkeä tunnissa. Matkailun iso pyörä pyörähti 1980-luvulla. Muutos on ollut huima: nykyisin vuodepaikkoja on noin 24 000, hissejä on 27 ja rinteitä 43. Levi on ulkomailla tunnetuin Suomen hiihtokeskuksista. Tämän reilun 80 vuoden kehityskaaren alkutaival on nyt talletettu tuleville polville. [RH]

Marja Toivonen | Levin matkailun synty - Kotimajoitus Sirkassa 1930–1980-luvuilla | vaylakirjat.fi

 

Majavan mailla

Teos kertoo pääasiassa kirjoittajapariskunnan toimista majavaprojektinsa parissa Lammin Evolla, sekä heidän ideastaan syntyneen, ja suurta kiinnostusta herättäneen YLEn Majavaliven vaiheista. Myös ehdotus Evon tiedekansallispuiston perustamisesta on kytköksissä näihin tapahtumiin.

Majavista on tekstin lomaan ripoteltu pieniä mutta kiinnostavia tietoja. Muuten eläimet esiintyvät päiväkirjamerkinnöissä tarkkailtavina päivittäisissä toimissaan. Majavaliven tekninen toteutus oli ollut haastavaa, ja se saa paljon tilaa kirjan sivuilla, kuten muukin julkisuus. Kirjan lopussa esitellään Evon reittejä.

Eniten majavista on uimakuvia, sitten riistakameran tai Majavaliven kuvia. Elinympäristöstä esiintyy lähinnä otoksia pesäkummuista. Reittien esittelyssä ei ole ainuttakaan kuvaa esitellyistä kohteista, mutta henkilöistä eri puuhissa kylläkin. [RH]

Pepe Forsberg, Paula Forsberg | Majavan mailla | minervakustannus.fi
 

Lapin ja Ruijan kuvaaja

Kenraalimajuri Kurt Martti Wallenius (1893–1984) oli erittäin lahjakas, karismaattinen, räväkkä ja omapäinen persoona. Lapsena tytöksi puettu Mishka lähti ensimmäisten joukossa jääkärikoulutukseen Saksaan, ja se saneli pitkälti hänen tulevaisuutensa. Dosentti Lasse Laaksosen perusteellinen elämäkerta Walleniuksesta valottaa nykyisin ehkä paremmin eräkirjailijana muistetun kenraalin luonnetta ja vaiheita runsaan lähdeaineiston valossa.

Rakettimainen sotilasura katkesi osallisuuteen äärioikeistolaisen Lapuan liikkeen toimiin, jotka veivät Walleniuksen vankilaan. Ensimmäinen romaani Ihmismetsästäjiä ja erämiehiä syntyi osittain vankilassa Lapissa Moskun, poromies Aleksi Hihnavaaran kanssa koetusta ja kuullusta. Vankilan jälkeen Wallenius toimi Petsamossa kalajauhotehtaan johtajana, sitten Aasiassa sotakirjeenvaihtajana, ja sodan syttyessä hän hakeutui takaisin puolustusvoimiin. Alun menestyksen jälkeen Lapissa seurasi erinäisten vaiheiden jälkeen upseerin syrjäyttäminen Viipurinlahdella.

Sotilasuran lopullinen päättymisen jälkeen Wallenius palasi kirjailijaksi sodan jälkeen. Noiden teosten parissa vieläkin Lappi ja Ruija avautuvat kiehtovina maailmoina, joita ei enää sellaisina ole olemassa. Elämäkerta piirtää tarkan kuvan monipuolisesta, mutta levottomasta ja ristiriitaisesta persoonasta. [RH]

Lasse Laaksonen | Kynän ja miekan kenraali Wallenius | docendo.fi