Hiihtokunto kantaa pitkälle

26.02.2025 | Pauliina Toivanen

Muusiikkilavoilta hiihtoareenoille siirtyneellä Antti Tuiskulla on aina ollut vahva luontosuhde. Se valkeni hänelle vasta aikuisena, kun hän huomasi kaipuunsa takaisin metsään ja mäkisiin maastoihin.

Rovaniemeltä lähtöisin oleva Antti Tuisku vietti lapsena lähes kaiken vapaa-aikansa mökkipaikkakunnallaan Raanujärvellä. Vaikka 90-luvun muistoissa kirvelee koulukiusatuksi tuleminen ja laman niukkuus, muutto Etelä-Suomeen, hektinen artistiura ja sittemmin hiihtokuviot ovat tuoneet aikaan sekä perspektiiviä että kultareunuksia.

”Vanhemmiten olen oppinut arvostamaan omaa lapsuuttani ilman älypuhelimia ja somea. Silloin pääsääntöisesti kaikki aktiviteetit tehtiin vähintäänkin ulkona, yleensä metsässä”, Tuisku sanoo.

Tuiskun lapsuuden parhaat ystävät olivat hänen mökkinaapurissaan asuneet Raino ja Rolf. Kun pojat tulivat 60 kilometrin päähän Rovaniemelle täyttämään jääkaappinsa sisältöä, myös Tuisku haettiin kyytiin.

”Rakensimme majoja heinäseipäiden alle ja nukuimme siellä. Olimme alle 10-vuotiatia, kun vanhempamme heittivät meidät 20 kilometrin päähän keskelle erämaata pienen jokipuron varteen päiväksi kalastamaan. Nykyajan maailmassa sitä saatettaisiin pitää omituisena, jos sen ikäiset lapsukaiset vietäisiin keskelle mettää kalastamaan”, Tuisku muistelee.

Koska rahaa oli vähän, lomamatkat tehtiin lähimaastoon.

”Siskon, äidin, isän, mummon ja papan kanssa kolusimme kuuteen pekkaan Lapin tuntureita ja asuimme samassa asuntovaunussa. Vasta myöhemmin olen tajunnut, miten hienoa se oli”, Tuisku sanoo.

Omaa rahapussiaan Tuisku kerrytti marjastamalla. Länsi-Lapissa parhaat hillapaikat olivat ja ovat edelleen varjeltu salaisuus eikä niistä kerrota edes naapureille.

”Koska olin niin läheinen naapureidemme kanssa, minut otettiin mukaan heidänkin apajilleen. Äitini ja isäni arvuuttelivat, että missähän ne käyvät. Tunnen mökkimme marjametsät edelleen läpikotaisin”, Tuisku kertoo.
 

”En ole koskaan eksynyt metsään.”

Viimeiset 20 vuotta ovat olleet Tuiskun elämässä hektisiä artistiuran ja Etelä-Suomeen muuton vuoksi. Ensin hän asui vuoden Helsingin Ullanlinnassa ja sen jälkeen kolme vuotta Lauttasaaressa.

Vaikka Lauttasaaressa oli luontoa ja merta, hän tajusi, ettei ole ison kaupungin keskustassa eläjä ja muutti Keski-Uudellemaalle.

Kun ensimmäinen koira Viljo tuli Tuiskun elämään, asuinpaikkaa alkoi määrittää yhä enemmän ympäröivät lenkkimaastot.

Viime vuosina Tuisku on asunut osan vuodesta Espanjassa. Hän myi hiljattain merenrannalla sijainneen kattohuoneistonsa päästäkseen myös siellä lähemmäs sellaisia luontopaikkoja, joissa koirat voi päästää irti. Nykyisin koiria on kaksi.

”Se tuottaa suurinta iloa myös minulle, kun ne pääsevät vapaana temmeltämään.”

Omaa luontosuhdettaan Tuisku ei pitänyt mitenkään erityisenä ennen kuin otti siihen etäisyyttä. Viedessään Etelä-Suomessa kasvaneita ystäviään Lapin mökilleen, hän tajusi, miten kotonaan ja turvassa hän on luontoympäristössä.

Kaverit saattoivat esimerkiksi säikähtää metsäneläinten jälkiä ja tuoksuja tai ihmetellä, kun Tuisku suunnisti suvereenisti pimeässä metsässä koiriensa kanssa maastokartan ja otsalampun avulla.

”Tykkään mennä umpimetsään maastokartan kanssa ja etsiä uusia paikkoja kiintopisteistä. Jos minut tiputtaisi keskelle metsää ja minulle annettaisiin riittävästi aikaa, pystyisin auringon liikkeistä, muurahaiskeoista ja puista päättelemään ilmansuunnat. En ole koskaan eksynyt metsään.”

Antti Tuisku lopetti artistiuransa kesällä 2023. Viime vuonna hän vietti yhteensä seitsemän kuukautta kotikonnuillaan Lapissa hiihtotreenien parissa.

Kilpahiihtäjän urakokeilunsa hän päättää myöhemmin tänä keväänä, minkä jälkeen hän siirtyy perustamansa AT Ski Teamin taustajoukkoihin.

750 tuntia määrätietoista harjoittelua vuodessa on tuonut Tuiskulle aivan uudenlaisia mahdollisuuksia luonnossa liikkumiseen. Kun nuorempana Tuisku kävi hiihtämässä Ounasvaaran Isorakalla kymmenen kilometrin lenkkejä, tänä päivänä kevytkin treeni voi olla 40–50 kilometriä.

”Kunto antaa mahdollisuuden nähdä erilaisia paikkoja, kun voi tehdä tosi pitkiä päivävaelluksia. Huippu-urheilijakupla on karaissut myös siinä mielessä, että lenkkiä ei jätetä koskaan tekemättä. Ei ole vielä ollut kertaakaan niin kovaa pakkasta tai koiranilmaa, etteikö harjoitus tai lenkki olisi ollut antoisa.”

Loppukeväästä kutsuvat jälleen uudet maisemat, kun Tuisku muuttaa ympärivuotisesti Espanjaan.

”Vaikka rakastan talvea, olen vetänyt tämän hiihtokuvion nyt sen verran överiksi, että luulen pärjääväni ainakin pari vuotta ilman”, hän nauraa.

Missä ikinä Tuisku liikkuukin, häntä kiehtovat maastot, joissa voi kavuta ylös erikokoisten nyppylöiden rinteitä. Jyrkkiä vuoria on eri puolilla maailmaa, mutta kaunein ja myös eksoottisin maisema löytyy silti Kilpisjärveltä.

”Viime toukokuussa olin Kilpisjärvellä viikon leirillä. Kun kantohangilla pystyi hiihtämään missä vain, tuntui kuin olisin ollut avaruudessa jollain toisella planeetalla hiihtelemässä pilvenhattaroiden päällä”, Antti Tuisku sanoo.

Samanlaista tundra- ja tunturimaisemaa ei löydy mistään muualta.