30.11.2021 | Susanne Blomqvist
Hiihtotekniikan oppiminen vaatii monenlaisia motorisia taitoja, joihin pienellä lapsella ei ole valmiuksia. 2-–3-vuotiaan lapsen kanssa hiihto on pieniä tuokioita suksilla, jolloin totutellaan tähän uudenlaiseen tapaan ulkoilla. Noin 3–4-vuotiaan on mahdollista pikkuhiljaa oppia perinteisen hiihdon tekniikkaa.
Luistelutekniikan oppimiseen motoriset valmiudet ovat riittävät noin eskari-ikäisestä eteenpäin. Toki lasten välillä on suuria eroja, joten jokaisen vanhemman tulisi suurella herkkyydellä havainnoida omaa lastaan, mitä häneltä voi odottaa.
Kun lapsi on ensimmäistä kertaa suksilla, sauvat kannattaa jättää kokonaan pois. Mitä vähemmän on asioita, joihin lapsen pitää keskittyä, sitä parempi.
Ensin opetellaan, miltä suksilla oleminen liukkaalla alustalla tuntuu ja sitten edetään vähitellen vuorohiihdon opetteluun. Aluksi pieni lapsi kävelee sukset jalassa, liuku ja potku tulevat vasta myöhemmin mukaan.
Valmis latu-ura on pienen lapsen mittasuhteisiin liian leveä, joten ensimmäiset hiihtokokeilut kannattaa tehdä vaikka omalla pihalla, jossa on pieni kerros lunta. Liian kovalla alustalla tai syvässä hangessa hiihtäminen ei onnistu.
Vain mallia ottamalla lapsi tietää, mitä suksilla ja sauvoilla on tarkoitus tehdä.
Aikuisen kannattaa varautua yhteiseen hiihtohetkeen riittävän lämpimillä vaatteilla ja rennolla mielellä – ja laittaa itsekin sukset jalkaan.
Vain mallia ottamalla lapsi tietää, mitä suksilla ja sauvoilla on tarkoitus tehdä. Yhteisestä perheulkoilusta ei kannata kuitenkaan tehdä opetustuokiota, vaan ennemminkin harjoitella suksilla olemista, suksen liukua ja tasapainon hakemista vaikka erilaisten leikkien avulla.
Tasaisella alustalla hippaleikit ilman sauvoja, yhdellä suksella potkuttelu ja seuraa johtajaa -leikit kehittävät tasapainoa ja hiihtämisessä tarvittavia muita motorisia taitoja aivan huomaamatta, eivätkä tee pahaa aikuisellekaan.
Jokainen kaatuu suksilla joskus. Kun lapsi ymmärtää, että pienet pyllähdykset kuuluvat lajiin ja kaatumista ja ylösnousua on harjoiteltu etukäteen, ei kaatuminen tunnu epäonnistumiselta.
Kaatumista kannattaa harjoitella yhdessä niin, että aikuinen näyttää mallia. Kellahdetaan yhdessä maahan, käydään hetkeksi köllöttelemään selälleen ja nostetaan suksen pohjat kohti taivasta. Tämän jälkeen siirretään sukset vierekkäin toiselle puolelle ja noustaan kyykyn kautta ylös.
Olipa lapsi minkä ikäinen tahansa, kannattaa kilometrien nieleminen varsinkin aikatavoitteiden kanssa unohtaa. Edetään kaikessa rauhassa ja nautitaan talvisesta luonnosta, rupatellaan mukavia ja ihmetellään vaikka lumisia puita tai eläinten jälkiä.
Hyvät, lapselle mieluiset eväät lämpimän juoman kera kuuluvat ehdottomasti pidemmille hiihtoretkille, mutta pienemmillekin hiihtotuokioille kannattaa varata vaikka voimarusinoita taskuun tiukkoja tilanteita varten.
Ensimmäisillä hiihtoretkillä kannattaa myös välttää mäkistä maastoa. Alkuvaiheessa lapsen tasapainotaidot eivät välttämättä ole riittävät isojen mäkien laskemiseen eikä taito- ja kuntotaso mäkien kapuamiseen ylös.
Niin lapsen kuin aikuisenkin hiihtokokemus riippuu paljon välineistä. Hyvät sukset lapselle eivät ole liian pitkät eivätkä liian lyhyet. Pitopohjasukset ovat hyvä valinta, jotta pidon kanssa ei tarvitse tuskailla.
Alkuvaiheessa luisto-ominaisuuksilla ei ole kovin suurta merkitystä, joten lapsen itsensä pituiset sukset toimivat oikein mainiosti. Sen sijaan, jos sukset ovat enemmän kuin 15 cm lasta pidemmät, on pitoa lähes mahdoton saada, suksia on hankala hallita ja tästä seuraa kaatuilua ja turhautumista.
Hyvät sukset lapselle ovat sellaiset, joissa on kunnon kärkiside ja hiihtokenkä. Remmisiteelliset sukset, jotka kiinnitetään lapsen omaan talvijalkineeseen soveltuvat ainoastaan taaperovaiheen leikkeihin, jolloin totutellaan suksiin. Hiihtotekniikan oppimista remmiside ei mahdollista.
Myöskään sauvat eivät saa olla liian lyhyet tai pitkät. Ihanteellinen sauvan pituus lapselle on noin rinnan korkeudella. Sauvat pitää myös alusta lähtien opetella laittamaan käsiin oikein, eli rukkanen pujotetaan lenkistä alhaalta ylöspäin niin, että lenkin kiinnityskohta jää peukalonhankaan. Silloin lapsen ei tarvitse koko ajan puristaa sauvaa, jotta se pysyy vauhdissa mukana.
Juttu on julkaistu ensimmäisen kerran 20.1.2021.
Kommentointi