Eräoppaat

02.12.2020 | Sauli Herva

Suomi on erä- ja luontomatkailun luvattumaa, näin ainakin väitetään. Kysyimme kolmelta alan huippuosaajalta, mitä he tekevät ja työstään ajattelevat.

Jaakko Heikka, 34, on kokoaikainen eräopasyrittäjä Taipalsaarelta. Mielenkiinnon ja harrastuksen kohteena hänellä juuri tällä hetkellä on kestävän ja luonnonläheisen elämäntavan kehittäminen. Jaakko asuu Saimaan rannalla yhdessä samanhenkisen avopuolison kanssa.

Maaseudulta kotoisin olevalle Jaakolle luonto on aina ollut keskeinen osa elämää. Pikku pojasta saakka hän on kulkenut aluksi isän mukana kalassa tai metsällä ja mummon matkassa sieniretkillä. Teini-iässä alkaneet omat reissut muuttuivat vähitellen ympärivuotisiksi.

Jaakko opiskeli, ja piirua vaille valmistuikin tuotantotalouden DI:ksi. Huomatessaan katselevansa enemmän ikkunasta ulos kuin työaseman näyttöä, mies päätti vaihtaa orastaneen akateemisen uran erä- ja luonto-oppaaksi opiskeluun.

Kaikille sellainen ei varmasti sovi, mutta Jaakko on tyytyväinen.

Valmistuttuaan vuonna 2012 Jaakko aloitti ensin eräoppaana rekikoirayrityksessä. Jo pari vuotta myöhemmin hän loikkasi yksityisyrittäjäksi Ankarat avotunturit -toimintaan mukaan – ja hiihtää samalla ladulla edelleen.

 

Jaakon ensimmäinen hiihtoretkikunta Huippuvuorille toteutui vuonna 2011 ja siitä alkaen hän on tehnyt yhden tai kaksi pitkää arktista hiihtovaellusta vuosittain.

Tähän mennessä mies on ehtinyt hiihdellä pitkin poikin avotuntureita, mene ja tiedä, ehkä enemmän kuin kukaan toinen suomalainen.

Pitkillä reissuilla syntyy kiehtova illuusio elämän yksinkertaisuudesta päivittäisen elämän pyöriessä perusasioiden äärellä. Jos jokin on huonosti, se kannattaa korjata. Ja jos sitä ei voi korjata, ei siitä kannata murehtia.

Jaakon työ on kausiluontoista. Vaativissa reissuissa on myös paljon suunnittelua ja etukäteisvalmistelua. Yrittäjänä vastuu ja vapaus korostuvat.

Talvikaudella mies painaa pitkiä päiviä ja on kotoa pois toista kuukautta yhteen menoon. Kesällä hän opastaa vaelluksia ja packraft-melontaa. Syksyllä Jaakko voi ottaa rennommin ja keskittyy kasvimaahan ja luonnonantimien hyödyntämiseen.

Kaikille sellainen ei varmasti sovi, mutta Jaakko on tyytyväinen.
 

Omaksi kovimmaksi saavutuksekseen Jaakko nostaa ensimmäisen suomalaisen kaupallisen Grönlannin ylitys hiihtoretkikunnan järjestämisen vuonna 2016.

Mieleenpainuvin on sen sijaan ollut Huippuvuorten hiihtovaellus vuonna 2015, sillä se oli hänen ensimmäinen itse opastama pitkä arktinen retkikunta. Vatnajökull-jäätikön ylitys Islannissa 2012 on puolestaan jäänyt mieleen, koska se oli Jaakon ensimmäinen omatoiminen vaativa hiihtoretkikunta.

Ammatillisesti parhaat muistot tulevat sen sijaan niistä hetkistä, kun hän on huomannut asiakkaan vaikuttuvan syvästi jostain luonnossa kokemastaan.

”Hyvä eräopas on jonkinlainen välittäjä ihmisen ulkopuolisen luonnon ja luonnosta etääntyneiden ihmisten kesken”, Jaakko pohtii.

Jaakon mielestä luonto ei kuulu kenellekään.

”Yhtenä luontokappaleena muiden joukossa ihmisellä on oikeus ottaa sen verran kuin tarvitsee, muttei enempää.”

Ahnehtiminen johtaa luonnossa yleensä jonkinasteisiin katastrofeihin, eikä hän usko ihmisen olevan siinä poikkeus. Lyhyesti sanottuna luonto on kaikki, olemme osa luontoa ja samalla täysin riippuvaisia luonnosta.

Jaakko uskoo, että ilman stabiilia ja resilienttiä ympäröivää luontoa, meillä ei ole järjestäytyneitä yhteiskuntia.

Luonto paitsi mahdollistaa selviytymisen ja hyvän elämän, on sillä myös oma itseisarvonsa. Huippuvuorilla hylkeitä pyytävä jääkarhu on arvokas itsessään, vaikka kukaan meistä ei koskaan sitä näkisikään tai ripustaisi valkoista karhuntaljaa seinälleen.

Tulevaisuutta ajatellen Jaakkoa kiinnostaa ekologisesti kestävämpien vaativien vaellusten järjestäminen.



 

Erkki Karjalainen, 56, on Kuusamon poikia, ollut sitä koko ikänsä. Eki asustaa yhdessä vaimon ja kahden suomen pystykorvan kanssa kotitaloaan Kuontijärven rannassa lähellä Rukatunturia. Perheen viisi tytärtä ovat lentäneet kaikki jo pois kotoa.

Jo lapsena Eki kulki isän kanssa kalalla ja metsällä, luonto kiinnosti nuorukaista jo silloin. Metsästyskortin hän sai 15 vuotta täytettyään.

Eki valmistui aluksi metsuriksi, mutta toimi pari vuotta työllisyysvaroin palkattuna rajavartijana. Varteenotettavana vaihtoehtona oli tuolloin päällystöopisto ja rajavartijan ura.

Sen sijaan mies kuitenkin valitsi eräopaskoulutuksen, mikä tuolloin järjestettiin Kuusamossa ensimmäistä kertaa.

Eräopaskoulutukseen kuului työelämäjakso, mikä Ekin kohdalla toteutui Rukapalvelut Oy:ssä ja sitä jatkui yhteen soittoon 20 vuotta. Eki on toiminut eräoppaana vuodesta 1989 lähtien ja sen jälkeen yksityisyrittäjänä Rukaproguides Oy:ssä vuodesta 2010 alkaen.

Virallisen eräoppaan ammattitutkinnon hän suoritti vasta vuonna 2012 Rovaniemellä.

”Asiakaspalvelu- ja vuorovaikutustaidot tulee olla hyvät.”

Koillis-Suomen Aikuiskoulutus Oy:n hakiessa eräopaskouluttajaa päätti Eki tarttua tilaisuuteen. Hän suoritti opettajan pedagogiset opinnot ja on tällä hetkellä toiminut eräopaskouluttajana jo yli 10 vuotta.
 

Ekin kohdalla harrastukset ja työ, kalastus ja metsästys ovat melkein sama asia. Eräretkeilyä mies on harrastanut koko ikänsä ja liikkuu luonnossa viikon jokaisena päivänä.

Pääasiassa Eki metsästää pystykorvien avulla kanalintuja ja kulkee hirvijahdissa yhdessä oman kylän miesten kanssa Kuontilan metsästysseurassa.

Kalastusharrastus on monipuolista, heitto-, katiska-, koukku-, perho- ja verkkokalastusta sekä vetouistelua harrastetaan kaikkia sopivassa suhteessa.

Eniten häntä harmittaa ehkä vanhojen metsien hakkuut, joita pystykorvilla metsästäessään Eki aivan erityisesti arvostaa:

”Luonto kuuluu kaikille, mutta kaikki eivät vain kunnioita luontoa. Luonto pärjää kyllä ilman ihmistä, mutta ilman luontoa ei olisi ihmisiäkään.”
 

Ekin mielestä hyvä eräopas vie asiakkaansa luontoon turvallisesti ja asiantuntevasti. Eräopas toimii luotettavasti ja vastuullisesti ja on esimerkkinä muille luonnossa liikkujille.

”Asiakaspalvelu- ja vuorovaikutustaidot tulee olla hyvät.”

Kesällä päätuotteita kalastuksen ohella ovat melonta Oulangan kansallispuistossa ja koskenlasku Kitkajoella, lisäksi vaellusretkiä mm. Oulangan ja Paanajärven kansallispuistoissa, syksyllä erityisesti kanalintumetsästys.

Talvella päätuotteita ovat moottorikelkkasafarit Kuusamossa ja Venäjällä ulottuen aina Vienanmerelle saakka, lisäksi pilkkiretkiä ja talviverkkojen kokemista.

Yhteistyökumppaneinaan Eki hyödyntää parhaiden osaamista. Laadukasta majoitusta ja ruokaa tarvitessaan hän varaa sen yleensä Oivangin Lomakartanosta.

Antti Siltalan, 35, kotipaikka on nykyään Pyhäjärven kylässä Pelkosenniemellä, missä hän elää yhdessä puoliso Venlan ja koirien Hilun ja Tupun kanssa. Aikaisemmin he ovat reissanneet pitkin poikin, eläneet autossa, kesämökeillä ja muuttaneet vaikka kuinka monta kertaa, kunnes vihdoin löysivät kivan ja sopivan paikan Pyhältä, jota parhaillaan yhdessä remontoivat.

Suunnitelmissa on kunnostaa uudelle kotitilalle pieni majatalo ja tarjota erä- ja luonto-ohjelmia sen ympärillä.

Antin eräopastyöt ovat pääosin erilaisia opastuksia Pyhä-Luoston kansallispuiston alueella ja sen ympäristössä.

Erityisosaamista ovat maastopyöräily-, packraft- ja sup-vaellukset. Talvella lumisurffausleirit ja -kurssit ovat tällä hetkellä lähinnä sydäntä ja se kaikkein mielenkiintoisin työ.

Antti on ollut kiinnostunut luonnosta lapsesta saakka ja sieltä asti luonto on ollut osa elämää. Nuoruudessa etenkin kalastus oli mieleinen ajanviettotapa. Retkeilykipinän Antti sai kuitenkin vasta armeijassa laskuvarjojääkärikoulutuksessa. Jalan ja suksin vuoden aikana ehdittiin liikkua paljon maastossa.

Matkan varrella Antti on ehtinyt harrastaa yhtä ja toista, esimerkiksi kiipeilyä, vuoristovaelluksia, laitesukellusta ja varjoliitoa.
 

Toiselta ammatiltaan Antti on kirvesmies. Timpurin hommia hän on tehnyt 15 vuotta ja moni rohkaisi kouluttautumaan rakennusinsinööriksi. Antti haki opiskelemaan alaa, mutta veri veti ulos. Insinöörikoulu ja tietokoneen naputtelu ei ollut häntä varten.

Hän käänsi katseensa merelle ja lähti sukellusoppaaksi Khao lakiin Thaimaahan. Sukellusoppaan työstä Antti nautti aivan suunnattomasti ja samalla heräsi ajatus, että eräopaskurssille hakeutuminen ja oppaan työ olisivat häntä varten.

Vuosi eräopaskoulussa oli erittäin mielenkiintoinen ja se vahvisti miehen tunnetta oikean alan löytymisestä.

Koulun jälkeen Antti päätyi Lappiin. Ensimmäiset neljä eräopastalvea ovat vierähtäneet Luostolla ja seuraavat viisi Pyhällä.
 

Antti pohtii, että luonnossa on tilaa ajatella ja rauhoittua, olla vaan tai kokea hienoja elämyksiä. Sieltä saa ravintoa ja mielen ravintoa.

”Jokaisella on oikeus kokea tätä kaikkea, mutta vain harvalla on mahdollisuudet ja edellytykset siihen.”

Antin polulle mahtuu hyviä keikkoja, mutta mieleenpainuvin on ollut ensimmäisen Grönlannin halkijuoksu, jossa hän toimi oppaana ja huoltajana.

Kaikkein tärkein saavutus on silti Venla-puolison löytäminen. Ensi kerran kohdatessaan molemmat olivat eräoppaan työtehtävissä, Venla husky-tarhalla oppaana vastassa, kun Antti toi sinne safariasiakkaita valjakkoajelulle.
 

Lue lisää: Packraft-lautta ja SUP-laudat ovat jännittävä, mielenkiintoinen ja kenties vaivattomin tapa tutustua jylhään Nuorttin erämaajokeen.