Eränkävijänä maailmalle

01.03.2023 | Sauli Herva

Eränkävijät on sohvaperunoille ja monille luonnossa liikkuville ulkoilmaihmisillekin tuttu tv-ohjelma. Eränkävijät on tehnyt alalla merkittävän kansainvälisen läpimurron. Entä millainen eränkävijä idean isä ja luova tuottaja Teemu Hostikka itse on, sen harvemmat yleisössä tietävät – vai onko hän erämies ensinkään?

Parikymmentä vuotta sitten Teemu Hostikka, 44, työllisti itsensä graafisella suunnittelulla, kitaransoitonopettamisella ja verkkosivujen teolla. Tänään hän on muun muassa Eränkävijät ja Vaietut arktiset sodat -ohjelmia tuottavan 23 henkilöä vakituisesti työllistävän NTRNZ Media Oy:n luova tuottaja ja pääomistaja.

Mies muutti joitakin vuosia sitten pysyvästi Lappiin ja asustelee nyt yhdessä avovaimon ja kahden terrierin kanssa Kittilän Rauhalassa tuntureiden kupeessa.

Lapista löytyy kaikki se, mitä he tarvitsevat ja kaipaavat: upea luonto avautuu kotiovelta, edelleen selkeät vuodenajat, korkeuseroja ja puhtaita vesistöjä.

”Hyvät liikenne- ja datayhteydet mahdollistavat työskentelemisen joka puolelle maailmaa. Ja kun lyö läppärin kiinni, on ympärillä vain luonnon hiljaisuutta.”

Ainakaan omien sanojensa mukaan Teemu ei kaipaa kaupungista enää mitään.

Nuorukaisena Teemu harrasti kaikkea mahdollista liikuntaa jalkapallosta koripalloon, mutta hiihto ja suunnistus olivat mielenkiintoisimpia.

Myöhemmällä iällä miehen harrastuskuvioihin on tullut mukaan muitakin ulkoilmalajeja, kuten maastopyöräilyä, polkujuoksua muutamine ultramatkojen kokeiluineen ja melontaa. Splitboard-vapaalaskun innostus syttyi lumilautailun kautta.

Mutta metsästystä ”herra eränkävijä” ei ole koskaan harrastanut ja perhokalastustakin vain satunnaisesti. Siinä muodossa, miten TV-sarja esittelee suomalaista eräkulttuuria Teemu Hostikka ei itse koe olevansa varsinaisesti eränkävijä.

Mielestään hän on ehkä enemmänkin outdoor-ihminen – ja vahva luonnon puolesta puhuja.

Vuoden vaihteen tienoilla kiireinen mediayrittäjä oli pannut muutamaksi päiväksi läppärien lisäksi kännykät kiinni. Yhtenä vapaapäivänä ohjelmassa oli kuivan sydäntalvipuuterin pöllyttämistä Lommol-tunturissa.

Allekirjoittaneelle tarjoutui hieno tilaisuus liittyä laskuseuraan, vaihtaa ajatuksia ja kuulostella tv-ohjelmien tekemisestä. Kiireettömässä kaamossydämessä ehdittiin pohtia maailman menoa rauhallisemmin ja ehkä syvällisemminkin.

Parasta aikaa Eränkävijöitä kuvataan kahdeksatta tuotantokautta. Teemun mukaan tekijät pyrkivät olemaan ajan hermolla koko ajan niin, että ohjelma olisi aina jopa askeleen edellä siitä, mitä ihmiset ajattelevat eränkäynnin olevan.

Tavoitteena on esitellä ennakkoluulottomasti kaikkea sitä, mitä ihmiset harrastavat ja miten he näkevät luonnon ja eränkäynnin.
 

Ainakaan omien sanojensa mukaan Teemu ei kaipaa kaupungista enää mitään.

Geopark Challenge seikkailu-urheilukilpailusta kertovan kokonaisen TV-ohjelman tuottaminen oli tavallaan ratkaiseva hetki, joka johti Teemun outdoor-sisältöjen pariin laajemmin. Aluksi hän teki kiipeily-, koskimelonta- ja polkujuoksu-tyyppisiä pätkiä YLE:lle Eränkävijöitä edeltäneeseen Erätulilla-ohjelmaan.

Vastatessaan YLE:n tarjouspyyntöön uuden metsästys- ja kalastusohjelman kehittämisestä Teemu päätti tehdä itselleenkin mielenkiintoista sisältöä. Hän tarjosi metsästyksen ja kalastuksen ohella mukaan muitakin ulottuvuuksia.

Teemu halusi kuvata eri puolilla maata ja rikkoa pinttyneitä stereotypioita. Etelä-Suomessa esimerkiksi ovat vedet sulat ja lehti puussa, kun Pohjois-Suomessa vielä hiihdetään ja pilkitään. Eivätkä kaikki metsästäjät ole suinkaan keski-ikäisiä keskivartalolihavuudesta kärsiviä miehenköriläitä.

Kuvaustyyliin haettiin vaikutteita outdoor-sisällöistä ja kerrontaan kansanvälisistä sarjoista.

Tapahtumat päätettiin näyttää sellaisena kuin ne oikeasti tapahtuvat. Mitään ei järjestetty tai lavastettu. Myös epäonnistumiset päätyivät katsojille tv-ruutuihin.

Sarjan saavuttaman menestyksen ohella Suomessa puhuttujen murteiden kirjo ja suursuosioon nousseet koirat pääsivät yllättämään tekijätkin.

Nimenomaan aitous oli ehkä se seikka, mikä resonoi kilpailu- ja realitysarjoihin kyllästynyttä yleisöä.

Tekijät eivät varmuudella tiedä vieläkään, miksi sarjasta tuli niin valtavan suosittu.

Eränkävijät pähkinän kuoressa? Aitoja ihmisiä aidossa ympäristössä tekemässä sitä mitä rakastavat, ja joita yhdistää rakkaus luontoon.

Teemu Hostikka arvelee, että Eränkävijät-ohjelman menestys on leimannut häntä tiettyyn suuntaan, joka on vain osa totuutta. ”Herra Eränkävijä” hän ei koe olevansa, vaikka sarjan muoto ja formaatti ovatkin pitkälti hänen käsialaansa muita tekijöitä tokikaan unohtamatta.

Sen sijaan hän haluaa tehdä merkityksellistä sisältöä monipuolisesti. Mahdollisesti vielä niin, että suuri kansainvälinenkin yleisö voisi löytää sen.  

Eränkävijöiden kautta ohjelman tekijät ovat voineet avata suurelle yleisölle, mitä nykypäivänä metsästys ja kalastus tarkoittavat, ja miten eräkulttuuri on Suomessa kehittynyt jopa sarjan tuotantokausien aikana.

”Samalla toivomuksena on, että Eränkävijät herättäisi ihmisiä miettimään luontosuhdettaan, ymmärtämään luonnon kiertokulkua, ihmisen toiminnan vaikutuksia luontoon ja sitä kautta sitä, miten luonnon muuttuminen heijastuu suoraan takaisin ihmiseen.”

Kaikesta teknologiasta huolimatta Ihminen on kuitenkin luonnosta riippuvainen.

Eränkävijät on avannut Teemulle ja muille ohjelman tekijöille monia ovia ja tuonut uusia mahdollisuuksia. Koskaan hän ei ole mieltänyt itseään pelkästään suomalaisen sisällön tekijäksi, vaan toivoo voivansa tehdä omia arvojaan noudattavia mielenkiintoisia sisältöjä pohjoisesta koko maailmalle.

Sarjan kansainvälistä versiota kuvattiin vuosina 2018 ja 2019 Italiassa, Itävallassa, Venäjällä, Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa. Sillä tekijät todistivat pystyvänsä tuottamaan kansainvälisen tason sisältöä.

Kaikkien pohjoismaiden lisäksi muun muassa The Walt Disney Companylle, National Geographicille, AL Jazeeralle ja monelle muulle myyty Untold Arctic Wars (Vaietut arktiset sodat) -dokumenttisarja on muuttanut pelin hengen niin Suomessa kuin kansainvälisestikin täysin ja avannut ovat kansainvälisille markkinoille.

Teemun ja kumppaneiden ”bändi” ei ole enää yhden hitin ihme, vaan musiikkitermein vaikea kakkoslevy räjäytti potin. Tällä hetkellä tekijöiden toiveena on, että heidät nähdään korkeatasoisen ja moniulotteisen sisällön tuottajina arktisella twistillä.

Vaietut arktiset sodat -dokumentti muistuttaa, että historiaa pitää tuntea. Ja muistaa, jotta historia ei toistaisi itseään ainakaan näiden synkkien asioiden osalta. Sarja toivottavasti herättää pohtimaan sotien juurisyitä laajemmin ja näin ollen ehkä ymmärtämään käynnissä olevia konflikteja paremmin.

Laajemmalla ymmärryksellä sotia toivottavasti pystyttäisiin jopa ennaltaehkäisemään.

Valta tässäkin asiassa kuitenkin loppujen lopuksi on rahvaalla, meillä tavallisilla ihmisillä.

Nuoruudesta asti Teemun tunteena ja unelmana on ollut tehdä jotain merkittävää. Sellaista, mikä voisi muuttaa asioita ja ehkä koko maailmaa paremmaksi paikaksi. Se, mitä se tarkalleen voisi olla, hänen ei ole koskaan tullut määritellyksi itsellekään.

Kenties musiikkia, jos hän olisi ollut siinä lahjakkaampi. Tai mahdollisesti kuvataidetta, jos elantoa olisi sieltä löytynyt. Piirtäminen ja visuaaliset taiteet ovat aina kiinnostaneet kuvaamataidossa kympin oppilasta.

Vuosien ajan hän osallistui sarjakuvapiirtokursseille. Hankitut tarinankerronnan taidot osoittautuivat myöhemmin todella hyödylliseksi harjoitteluksi TV-uraa ajatellen.
 

”Koti, ulkoilma ja Lapin tunturierämaat. Luonnossa ihminen oppii lopulta ymmärtämään omaa paikkansa.”

Teemun kohdalla tunneunelma työn merkityksellisyydestä on kaiketi löytynyt ja toteutuu parhaillaan jo vireillä olevissa TV-tuotannoissa. Entä sitten ihmisenä olemiseen liittyvät unelmat?

”Koti, ulkoilma ja Lapin tunturierämaat. Luonnossa ihminen oppii lopulta ymmärtämään omaa paikkansa.”

Ne merkitsevät hänelle elämää.

”Luonnonlakeja ei kannata uhmata. Kuinka pieni ihminen onkaan suurten tuntureiden, vuoristojen ja erämaiden rinnalla.”

Monesti häntä on pohdituttanut, miksi pitää vuorista niin kovin paljon. Yksi syy on ehkä löytynyt: ihminen pystyy pilaamaan mahtijoet ja hakkaamaan metsäerämaat, mutta vuoristoille ei ihminenkään voi mitään. Vuorten mittakaava on liian suuri, kokonaisten vuorten pois louhiminen ei ainakaan vielä ole onnistunut.

”Luonto pistää ihmismielen nöyräksi. Luontoa ei kannata koskaan haastaa, vain itseään. Tästä näkökulmasta katsottuna aina löytyy vaikeampia ja haastavampia reittejä. Luonnon tarjoamat haasteet eivät lopu kesken, ainoastaan omat kyvyt loppuvat.”

”Luontoa tarkkailemalla voi tajuta maailmaa paremmin. Luonnossa kulkemalla ja itseään haastamalla voi oppia ymmärtämään paremmin itseään ja koko maailmaa.”

Lapissa nyt jo hieman pidempään asustelleena Teemu haluaa nostaa esille tärkeän asian: pohjoisen metsien avohakkuut ja kaivosteollisuuden päästöt luontoon aiheuttavat sellaista tuhoa, joka ei välttämättä korjaannu sadoissakaan vuosissa.

”Ihan kaikkien meistä olisi syytä nyt herätä luontokatoon ja ymmärtää, että näin emme kerta kaikkiaan voi jatkaa.”

”Lähtökohtaisesti ihminen ei voi omistaa maata ja luontoa, vaikka keskinäisin sopimuksin olemme niin päättäneetkin. Luonto antaa meille elämisen edellytykset, ja siksi meidän tulisi toimia kestävästi ja kunnioittavasti luontoa kohtaan jokaisella osa-alueella.”

”Luonto kuuluu luonnolle ja ihminen on vain osa luontoa. Jokamiehenoikeudet ovat hieno ja kannatettava asia velvollisuuksia unohtamatta. Luonnossa ei saa tai voi vapaasti kulkea läheskään kaikkialla maailmassa.”

Teemun motto kuuluu: mikä tahansa on mahdollista, jos uskomme siihen oikeasti ja teemme tarpeeksi työtä sen eteen.