SOME
Eräelämää puhelimessasi
20.04.2018 13:23 | Marinella Himari
Mikä on niin lumoavaa, että voi samanaikaisesti joko pelastaa maailman upeimmat luontokohteet tai pakkomielteisesti tuhota ne? Instagram. | Teksti Marinella Himari
Kymmenen vuotta sitten ei kännykästä löytynyt WhatsAppia, AirBnb:tä, Siriä tai Bitcoineja – eikä Instagramia, tuota tämän hetken ylivoimaisinta hakukonetta, joka kertoo aina tuoreimman tiedon ja parhaat kuvauskohteet seuraavasta reissukohteesta.
Moni on mennyt lankaan, minäkin
Retkeily on ollut aina muodissa metsissä ja tuntureilla viihtyvien piireissä. Meidät nuoremmat tämä eräilybuumi saavutti kuitenkin vasta muutama vuosi sitten, kun uuden sukupolven luontokuvaajat alkoivat jakaa upeita otoksiaan nimenomaan Instagramiin sopivalla formaatilla – suunnitellusti, hiotusti ja harkitusti.
Niin karulta kuin se kuulostaakin, eivät ne perinteiset valokuvat, eli sellaisenaan kauniit ja käsittelemättömät taltioinnit esimerkiksi karhuista, vetoa Insta-kansaan samoin kuin VSCO-filtteriohjelman läpi ajetut valokuvat, joiden sävyt luovat aivan omanlaistaan salaperäistä tunnelmaa.
Telttakuvia fiilistellään keijuvaloilla ja oviaukosta aukeavalla mielettömällä maisemalla, kahvit juodaan komeista kuksista – ja sadetakin on tietenkin oltava keltainen.
Mutta ei sovi valittaa, kyllähän täällä riittää lääniä meille kaikille, ja jos sosiaalinen media onkin saanut aivan uuden kävijäkunnan hankkimaan ne ensimmäiset vaelluskengät, niin hyvä niin!
Asioilla on kuitenkin aina kaksi puolta, eikä lieveilmiöiltä voi välttyä. Häshtägit eli tunnisteet #wildernessculture, #neverstopexploring ja #intothewild, noin muutamia mainitakseni, nivovat helposti löydettävään, selattavaan ja tallennettavaan muotoon kohteita, joihin jokaisen on pakko päästä.
Kun Instagramista on tullut osalle elinehto oman valokuvauspainotteisen yritystoiminnan tai toisille vain tunnettuuden tavoittelun työkaluksi, välillä unohdetaan, miten hauras luonto voikaan olla.
Sen vuoksi Lohjalla sijaitsevan upean puuvanhuksen, Paavolan tammen ympärille on onneksi pystytetty aitaus , jotta sen juuria ei poljettaisi, eikä Saksassa Saksin alueella sijaitsevalle The Devil’s Bridge -sillalle (Rakotzbrücke), tuolle upealle ja kuvaukselliselle kivikaarelle, saa enää kiivetä.
Täydellisyyden tavoittelu on mennyt siihen pisteeseen, että kuvista rajataan esiin vain se näyttävin osuus. Moni on mennyt lankaan, minäkin.
Etelä-Tirolin yksi tunnetuimmista ja kuvatuimmista nähtävyyksistä, turkoosina hehkuva ja komeista puuveneistään tunnettu Lago di Braies oli ympäristöineen kaikkea muuta kuin osasin koskaan kuvitella. Toki sieltä sai otettua juuri ne klassiset ja somessa toimivat kulttikuvat, jotka ovat kaikilla samanlaiset – enää en ihmettele, miksi. Olisi pitänyt arvata.
Tämän yhden Instagramin kulutetuimman kuvakulman arvoon nousseen laiturikuvan takaa löytyy valtava hotelli, kaksi karua parkkialuetta ja kourallinen ravintoloita. Aivan kauhea paikka. Paitsi kuvissa.
Valokuvaajilla on käsissään valtava moraalinen vastuu, samoin Instagramin suurimpien outdoor-tilien ylläpitäjillä – minullakin, vaikkei @suomiretki vielä olekaan kivunnut miljoonalukuihin. Haluan kuitenkin uskoa, että mitä enemmän me vietämme aikaa luonnossa, sitä enemmän me myös opimme arvostamaan ympäröivää kauneutta.
Toivon myös, ettei retkeily meidän nuorempien keskuudessa jää vain trendiksi vaan muovautuu rakkaaksi harrastukseksi meistä jokaisen retkikuviaan somettavan kulkijan sydämeen.
Kommentointi