Ensilumi sataa pohjoisessa lokakuun aikana, monesti lähellä kuun puoliväliä. Ylhäällä tunturissa saattaa olla jo suksen kantava hanki, vaikka alempana juurakot vielä pilkistävät kuurapeitteen alta. On syytä varautua monenlaiseen keliin. Kevon luonnonpuisto, 2020. Kuvat: Milja Fromholtz

Aurinko raahautuu vaivoin taivaanrannan yläpuolelle ja paistaa viistosti puiden oksien läpi. Joinain päivinä kolea sumu hävittää maisemat näkyvistä, ja seuraavana päivänä pakkanen liimaa lumikiteet kiinni varvikkoon. Aakenus, 2018.

Lokakuu on revontulien harrastajalle juhla-aikaa. Ilta syvenee varhain, ja taivaan värit heijastuvat komeasti vielä avoinna virtaavista vesistöistä. Urho-Kekkosen kansallispuisto, 2017.

Ensilumi tuo tunturiseinämiin kontrastin, jonka perässä silmä – kamerasta puhumattakaan – ei tahdo pysyä. Hiljaisen, talvea odottavan luonnon ääressä on vaikea olla olematta onnellinen. Kevon luonnonpuisto 2020.

Lämpötila on lokakuussa Lapissa jo talvinen. Usean kymmenen asteen pakkaslukemat ovat mahdollisia, mutta liikkuessa tulee silti hiki. Kerrospukeutuminen sekä lämmin taukotakki kannattaa pakata reppuun. Termospullo pitää kertaalleen sulatetun tai kuumennetun veden lämpimänä seuraavallekin tauolle.

Lokakuussa päivänvaloa riittää vielä reilulle päivämatkalle. Hämärä yllättää kuitenkin reilusti aikaisemmin kuin syyskuussa, ja lumi voi peittää tutut maamerkit näkyvistä. Ensilumen vaelluksella reittisuunnittelu on tärkeää, ja kartanlukuun on kiinnitettävä tavanomaista enemmän huomiota. Kevon luonnonpuisto, 2020.

Milja Fromholtz on hiljattain kuusamolaistunut ulkoilun moniottelija. Hän työskentelee pohjoisen matkailun parissa ja kirjoittaa sekä kuvittaa Pipo silmillä -blogissaan vapaalasku-, vaellus- ja retkeilyaiheisia tarinoita. Albumin kuvat ovat ensilumen vaelluksilta vuosilta 2017–2020, jolloin hän kävi lokakuussa vaeltamassa Urho Kekkosen kansallispuistossa, Aakenuksella sekä Kevon luonnonpuistossa. piposilmilla.fi