Elämyshiihtokoulu

02.03.2020 | Sauli Herva

Pallas on yksi maamme ensimmäisistä tunturikeskuksista ja Elämyshiihtokoulu Pallaksen Pöllöt valittiin Vuoden hiihtokouluksi 2019. On sopiva hetki tavata Pöllöt lumilla ja nähdä, kuinka ainutlaatuinen tunturihiihto-, latu- ja laskutarina sekä vuosikymmeniä pitkä tunturiperinne ja sen suomat mahdollisuudet hyödynnetään nykyajassa.

Pallastunturit on erityinen piste maailmankartalla ja Pallaksen hiihtokoulu ”Pöllöt” täysin omintakeinen joukko, jonka reviirinä on kansallispuiston laaja keroerämaa. Pöllöparven pesäpönttönä on heti sodan jälkeen ylös rakennettu matkailumaja.

Vanha kaunis hirsirakenteinen matkailumaja on takavuosien saatossa jo kauan sitten saanut jatkokseen rumat betonisiivet ja kasvanut nykymittoihin tunturihotelliksi. Nyt hotelli on päässyt jo pahasti rempalleen ja vaatisi kunnollista ja mittavaa peruskorjausta.

Pöllöjen kaltaiset kololinnut ovat erämaan eläjiä ja pökkelöpesijöitä, joiden elinympäristöön kelot ja lahopuut toisaalta myös kuuluvat. Vähän rähjäiset ja kulahtaneet komeaa historiaa huokuvat mestat istuvat pirtaan.

Kenellä onni on, se onnen kätkeköön.

Hotellin ja lähikerojen ohella voi Pöllöjä bongata yhtä lailla niin Montellista, Nammalasta, Pahakurusta kuin Paskakeroltakin.

Usein myös Romanssilta, Raattamasta ja Rihmakurulta tai jopa Pöytäkerolta, mutta harvemmin enää Hullu Porosta tai Pirtukirkosta, sillä sellaiset temppelit sijaitsevat Pallaksen reuna-alueilla.

Tähän saakka Pöllöt ovat saaneet ihan rauhassa kierrellä ja kaarrella tykkylumisissa tunturikuusikoissa tai kääntää suksea lumivalkoisilla kero- ja kururinteillä sydämiensä kyllyydestä ilman, että ovat herättäneet ulkopuolisessa maailmassa sen kummempaa huomiota tai pahennusta.

Vuosikymmeniä vallinnut tyyni rauha on kuitenkin pahan kerran rikkoutumassa.

”Someselfiedrone-maailma” on vääjäämättä tunkeutumassa kansallispuistojen syvimpiin ytimiin saakka. Digireaali nettiaika paljastaa surutta myös Pöllöjen onnen ja aarteet kertakäyttöyleisöjen ohikiitävään tietoisuuteen.

Kenellä onni on, se onnen kätkeköön. Vanha mietelause ja ohjenuora ei kerro enää tästä ajasta, mutta niin hyvin oli asiat ennen aikaan. Oi niitä aikoja!

Mutta ehkä juuri siksi Suomen Hiihtokeskusyhdistyksen ja Visit Finlandin toimesta nimettävä Vuoden hiihtokoulu titteli ja upea pysti kunniamainintoineen on viimeksi (2019) annettu vuodeksi Elämyshiihtokoulu Pallaksen Pöllöjen haltuun.  

Palkinto on herättänyt positiivista huomiota niin asiakkaiden kuin alan ammattilaistenkin keskuudessa, siteeraus:

”Valintaraadin ytimenä valinnan takana on ollut kokonaisvaltainen panostus laskettelijoiden suorituspaikkojen kehittämiseksi sekä ennakkoluuloton työ, jota Pallaksen Pöllöt ovat tehneet lajin harrastajien hyväksi. Tehdyt toimenpiteet edistävät hiihtokeskustoimialan lisäksi myös koko Suomen matkailua. Pöllöt on ainutlaatuisella tavalla tuonut perinteisen tunturihiihtokoulun nykyaikaan. Hiihtokoulu on hyödyntänyt alamäkilajien trendit ja kehittänyt uusia tuotteita niin vapaalaskuun kuin perinteiseen tunturihiihtoon. Hiihdonopettajat ovat vahvasti läsnä Pallaksella, ja itse asiassa juuri he luovat tunnelman tunturiin. Pallaksen Pöllöjen tekemisessä on lämpöä.”

Pallaksen Pöllöjen pitkä ikä ja elämä eivät ole olleet ristiriidattomia itsestään selvyyksiä. Kriittisiä aikoja on eletty vuosien varrella moneen otteeseen.

Luontoa, lunta, säätilaa ja omaa toimintaympäristöään herkeämättömän valppaasti tarkkailevat Pöllöt ovat kuitenkin joka kerta onnistuneet nousemaan ajoissa siivilleen ennen sopuleiden loppumista ruokapöydästä.

Pöllöt ovat eräänlainen muinaisjäänne menneestä Lapin matkailun ja tunturihiihdon kulta-ajasta, mutta samalla rohkaisevan ja hatun noston arvoinen osoitus kyvystä reagoida ajoissa ympäristön muutosten mukanaan tuomiin uhkiin ja mahdollisuuksiin.

Kaikkien muiden merkittävien hiihtokeskusten alkuperäiset hiihtokoulut on armotta lakkautettu tai niiden toimintaolosuhteita- ja periaatteita on radikaalisti muutettu jo aikoja sitten.

Bisnespaineiden myötä rakkautta lajiin ja hiihtokoulujen tekemän vapaaehtoistyö merkitystä ei nykyajassa osata enää arvostaa eikä edes entiseen malliin hahmottaa.

1960-luvulta lähtien, aina näihin päiviin saakka, Pöllöt ovat luoneet ja joutuneet aika ajoin myös puolustamaan Pallaksen henkeä ihan tosissaan.