Eläköön ilves!

29.05.2024 | Pertti Koskimies

Yli 99 prosenttia suomalaisista ei todennäköisesti ole koskaan nähnyt ilvestä luonnossa, ei luontoharrastajistakaan.

Ilveksen valokuvaaminenkin on onnenkauppaa, sillä ilveksiä eivät haaskaruokinnat houkuttele toisin kuin karhuja, susia ja ahmoja. Noista kolmestahan kuvia saa jokainen, jolla on tarpeeksi rahaa maksaa kaupalliselle piilokojuvuokraajalle. Tosin kuvat niistä ovat toistensa kopioita, joissa eläin tallustaa luonnottomasti mustalle muralle poljetulla suolla tai kuluneella mäntykankaalla lohenroippeet suupielissä.

Ilves on säilynyt metsän salaperäisenä kissana, jonka kuka tahansa voi kuitenkin sattuman oikusta nähdä. Onneaan voi edistää liikkumalla luonnossa ylenpalttisesti, vaan mitään takeita ei ole.

Olen tarkkaillut lintuja 57 vuotta ja kulkenut luonnossa päätoimisena maastobiologina puolet vuoden päivistä 50 vuotta, valtaosin itärajan pinnassa. Silti olen nähnyt vain neljä ilvestä, viimeksi tänä keväänä vaimoni kanssa niitynlaidassa alle puolensadan metrin päässä, kun kiikaroimme kevätlintuja kauppareissun pienellä lisälenkillä Porkkalantien varrella. Ilves oli kahdeskymmenes spontaanisti näkemäni suurpeto.

Ilves on säilynyt metsän salaperäisenä kissana.

Suomalaiset suhtautuvat ilvekseen suopeammin kuin muihin suurpetoihin. Kun Riistakeskus monisti 300 ilveksen tappolupaa viime talveksi, täyttyivät mielipidepalstat ilvesten puolustuspuheista, ja kansalaiset lahjoittivat Suomen luonnonsuojeluliitolle kymmeniä tuhansia euroja valitusten tekemiseen hallinto-oikeuksille.

Oikeudessa Riistakeskuksen tappoluvat ja niiden perustelut todettiin lainvastaisiksi, kuten on käynyt kymmenet kerrat aiemminkin myös muiden suurpetojen tappoluvissa.

Minua ällistyttää, miten löperöitä ja laittomia lupaperusteluja keksiville vastuuhenkilöille ei koidu edes vuosien myötä minkäänlaisia seuraamuksia. Paitsi se, että kansalaisten luottamus Riistakeskukseen ansaitusti huononee. Kysehän on alun perin metsästäjien edunvalvontaorganisaatiosta, jolle annettiin viranomaisille kuuluvia valtuuksia siinä uskossa, että tämä omintakeinen hallintoelin katsoisi eläimiä muutenkin kuin kiikaritähtäimen läpi.

Vaikka eläinten jako hyödyllisiin ja haitallisiin on vanhanaikaista, ja jokaista lajia on suojeltava sen itseisarvon vuoksi, on ilveksistä kiistaton hyöty ihmisen hyysääminä runsastuneiden valkohäntä- ja metsäkauriiden vähentäjänä. Yksi kauris kuljettaa paikasta toiseen jopa tuhansia punkkeja, suomalaisille vaarallisimpia eläimiä, ja kauriit aiheuttavat yli 10 000 kolaria vuosittain, puhumattakaan vahingoista viljelykasveille ja mustikanvarvikoille.

Ilves pyytää myös koko joukon metsissä ja pelloilla luuhaavia kissoja, jotka tappavat Suomessa useita miljoonia lintuja joka vuosi. Riistantutkijoiden lähettimin seuraamat koti- ja navettakissat kulkivat kilometrimääriä yössä, ja kissa saalistaa luonnossa, vaikka se saisi kotona ylenpalttisesti ruokaa. Globaalien tutkimusten mukaan kissat tappavat lintuja monin kerroin enemmän kuin liikenne, ikkunat, metsästäjät tai mitkään muut ihmisestä johtuvat syyt. Luonnossa ei todellakaan ole liikaa ilveksiä vaan kissoja, jotka eivät ole metsästys-, eläinsuojelu- ja terveydensuojelulain edellyttämällä tavalla omistajansa valvonnassa.