Comojärven yllätykset

21.10.2024 | Eki Karlsson

Comojärvi ei ole vain kaunis kuva postikortissa. Se on täydellinen kohde aktiivilomailijalle.

Aurinko nousee Comojärven rannalla sijaitsevan pienen Lenno-nimisen kylän ylle, kun suuntaan ensimmäiselle patikkaretkellemme Greenway del Lago di Como -reitille. 

Cappuccinon tuoksu leijuu ilmassa Lennon kylän kapeilla kujilla, ja paikalliset tervehtivät meitä hymyillen: "Buongiorno!". 

Tämä on vasta alkua viikon mittaiselle seikkailulle Comojärvellä.

Reittimme kulkee läheltä Villa Belmontea Giulinossa, missä diktaattori Benito Mussolini vietti viimeiset hetkensä ennen kiinni jäämistään vuonna 1945. Talo seisoo hiljaisena muistuttaen Italian myrskyisästä historiasta, kontrastina järven nykyiselle rauhalliselle tunnelmalle. On hätkähdyttävää ajatella, miten paljon dramaattisia tapahtumia nämä idylliset maisemat ovat todistaneet.

Tämä extreme-seikkailu Valtellinan laaksossa on yksi matkani kohokohdista.

Heti tämän jälkeen kuljemme läheltä pientä kirkkoa, jonka kellot herättävät meidät Mussolini-mietteistämme. 

Huvittuneena kuuntelen oppaan kertomusta asunnon valinnasta Italiassa. Hän paljastaa, että yksi ensimmäisistä asioista, joita paikalliset tarkastelevat uutta kotia etsiessään, on kirkonkellojen etäisyys. Kukaan ei halua asua liian lähellä kirkonkelloja niiden aiheuttaman melun vuoksi. Opas kertoo hymyillen, että monet italialaiset tarkistavat ensin, ettei lähistöllä ole kirkonkelloja, ja vasta sitten keskittyvät muihin tekijöihin, kuten sijaintiin ja hintaan.

Jatkamme matkaa, ja Greenwayn polku osoittautuu yllättävän haastavaksi. Jyrkät nousut saavat hien virtaamaan, mutta vaiva palkitaan. Ossuccion pyhältä vuorelta, joka on Unescon maailmanperintökohde, avautuvat näkymät järvelle ovat henkeäsalpaavat. 

Tämä 1500-luvulta peräisin oleva pyhiinvaelluskohde koostuu 14 barokkikappelista, jotka kuvaavat Jeesuksen elämän mysteereitä. Kappeleiden arkkitehtuuri ja niiden sisältämät taideteokset ovat vaikuttavia, mutta yhtä hämmästyttävä on niiden sijainti vuoren rinteellä, mistä aukeaa panoraamanäkymä Comojärvelle. 

Pysähdymme hetkeksi ihailemaan sekä historiallista kohdetta että upeaa maisemaa, ja huomaan, kuinka stressi alkaa sulaa pois: 16 kilometrin ja 7 tunnin patikointi on juuri sitä, mitä tarvitsin hektisen työjakson jälkeen.
 

Seuraavana aamuna nousemme lautalle Comojärven ylitystä varten. Lautta lipuu tyynesti eteenpäin, ja maisema ympärillämme on kuin elokuvasta. Vuoret kohoavat jylhinä järvestä, ja niiden rinteillä näkyy värikkäitä taloja ja kauniita huviloita, joissa maailman kuuluisuudet ovat vierailleet. Aurinko kimmeltelee veden pinnalla, ja tunnen olevani keskellä postikorttia.

Opin myös alueen erikoisuudesta, missoltinosta. Kyseessä on kuivattu Comojärven sillisukuinen kala ja perinteinen herkku. Kalat pyydystetään yleensä touko-kesäkuussa kutuaikaan, suolataan ja kuivataan auringossa puisissa kehikoissa. Kuivauksen jälkeen ne prässätään ja säilötään tiiviisti tynnyreihin tai purkkeihin oliiviöljyn kanssa. Koko prosessi kestää kolmesta neljään kuukautta. Lopputuloksena on voimakkaan makuinen kala, jota käytetään monissa paikallisissa ruoissa. Tätä pitää päästä maistamaan. 

Bellanossa kohtaamme matkan todellisen helmen – vesiputousrotkon. Lyhyen patikkaretken jälkeen saavumme paikalle, joka saa henkeni salpautumaan. Rotkon seinämiltä ryöppyää vettä kuin satoina hopeisina nauhoina. Pääsemme aivan vesiputousten viereen, ja niiden voima on käsin kosketeltavissa. Vesitihku laskeutuu kasvoillemme, ja ilma on raikasta ja kosteaa. 

Seison hetken paikallani, silmät kiinni, ja annan veden kohinan täyttää mieleni.

Kolmantena päivänä on vuorossa sähköpyöräily. Olen aluksi hieman skeptinen – eikö se ole vähän huijaamista? Mutta kun jyrkkä nousu kohti Madonna del Ghisallon kappelia alkaa, olen kiitollinen sähköavustuksesta. 

Tämä legendaarinen paikka on pyöräilyn ystäville pyhiinvaelluskohde, sillä vuonna 1949 paavi Pius XII julisti Madonnan del Ghisallon pyöräilijöiden suojeluspyhimykseksi.

Matka on silti haastava, mutta palkitseva. 754 metrin korkeudessa sijaitseva kappeli on ollut osa Giro di Lombardian klassikkokisaa jo vuodesta 1919. Sisällä kappelissa näen seinillä roikkuvia polkupyöriä, pelipaitoja ja muita pyöräilymuistoesineitä. Nämä ovat kunnianosoituksia suurille pyöräilijöille ja traagisesti menehtyneille kilpailijoille.

Viereisessä Museo del Ciclismossa uppoudun syvemmälle pyöräilyn historiaan. Museo esittelee yli 200 vuoden ajalta pyöräilyn kehitystä, sisältäen vintage-pyöriä, kuuluisien pyöräilijöiden paitoja ja lukemattomia valokuvia. Löydän itseni tutkimasta pyöräilyn historiaa ja pyörien teknistä kehitystä innostuneena kuin pikkupoika. Tämä paikka henkii pyöräilyn intohimoa ja perinteitä tavalla, joka koskettaa jokaista pyöräilyn ystävää.
 

Seuraavana päivänä sähköpyöräilemme Sorsasson viinitilalle. Tilan omistajan tytär kertoo intohimoisesti viineistään, ja vaikka en ole viiniasiantuntija, hänen intonsa meinaa tarttua.
Viininmaistelusta saan oppia Italian viiniluokitusjärjestelmään: kyseessä on prosesseihin liittyvä laatuluokitus, ei makuluokitus. Korkeimmalla on DOCG, joka edustaa tiukimmin säädeltyjä ja usein laadukkaimpia viinejä. Seuraavana tulee DOC , joka myös noudattaa tarkkoja sääntöjä, mutta on hieman vapaampi. Kolmantena on IGT, joka sallii tuottajille enemmän luovuutta, mutta silti korostaa alueellisia ominaisuuksia.

"Muista, että hyvä viini voi löytyä mistä tahansa luokasta – tärkeintä on, että se maistuu sinulle", oppaamme muistuttaa.

Viimeisenä päivänä suuntaamme Valtellinan laaksoon koskenlaskuseikkailuun. Sydämeni hakkaa jännityksestä, kun puemme märkäpuvut ja pelastusliivit yllemme. Vaikka opas vakuuttaakin kaiken olevan turvallista, ensimmäisen kosken kohdalla adrenaliini alkaa virrata suonissani. 

Kumilautamme sujahtaa vaahtoaviin aaltoihin, ja kylmät vesipisarat roiskuvat kasvoilleni. Kuulen itseni nauramaan ääneen jännityksestä ja ilosta samalla, kun yritän pysyä kyydissä.
Heti matkan alussa hän esittelee meille vuoristosta virtaavan kirkkaan veden, jonka lämpötila on vain 10 astetta ja kysyy kuka haluaa uida vedessä. Hetken arkailun jälkeen yksi sun toinen päättää ottaa kaiken irti vedestä ja lähtee kokeilemaan, miten kylmää vesi on.

Retken puolivälissä opas yllättää meidät kääntämällä kumilautan väärin päin, ja pompimme veteen kirkuen ja nauraen.

Vuoristoveden kirkkaus ja sen viileys tekevät kokemuksesta unohtumattoman. Koskenlaskun huuma ja luonnon kauneus saavat minut tuntemaan oloni eläväksi ja energiseksi. Tämä extreme-seikkailu Valtellinan laaksossa on yksi matkani kohokohdista.


Illalla istun Lennon kylän pienessä trattoriassa ja pohdin kulunutta viikkoa. Olen väsynyt mutta onnellinen. Comojärvi on paljon enemmän kuin vain kaunis maisema – se on seikkailu, joka haastaa ja palkitsee.

Comojärvi ei ole vain kohde postikortissa. Se on paikka, jossa voit haastaa itsesi, ylittää rajojasi ja samalla nauttia Italian parhaista puolista, erinomaisesta ruoasta ja viinistä.