Avotunturipyöräilyä

02.06.2021 | Tapani Leppänen

Urho Kekkosen kansallispuistossa alkaa nykyhistorian neljäs maastopyöräilykesä. Puiston ulkopuolisilla Kiilopään lähireiteillä poljettiin jo 1990-luvulla.

Maastopyöräilystä on tullut Lapin kesämatkailun piristysruiske. Voisi kai sanoa vihdoin, sillä siemen kylvettiin juuri täällä, Kiilopäällä, jo 90-luvun alussa.

Tuolloin paikalle ilmaantui ranskalainen Dominick Arduin pyörineen, ensin keittiöapulaiseksi ja pian oppaaksi, joka kehitti maastopyöräilystä matkailutuotteen seuraavien 10 vuoden aikana.

Tietenkään ei sovi unohtaa Tuomo Jantusta. Suomen Ladun pitkäaikainen toiminnanjohtaja vaistosi sekä Dominickiin että maastopyöräilyyn liittyvän potentiaalin.

Jantunen muistelee, kuinka Kiilopäälle hankittiin joka kevät tuliterä pyöräkalusto, joka sitten myytiin kauden päätteeksi hyvällä voitolla. Toiminnanjohtajalla oli kyky synnyttää ilmiöitä. Väsymätön ranskatar vastasi kaikesta muusta: hoiti vuokraamon, huolsi pyörät, opasti retket, kartoitti reitit – ja ajoi kaiken vapaa-aikansa.

Ei siihen aikaan kovin moni muu tunturissa ajanutkaan, tai vielä pitkään aikaan sen jälkeenkään. Perinteisiä retkeilijöitä oli vaikea saada pyörän selkään, mutta vähitellen paikalle ilmaantui uudenlaista porukkaa.

Jos vuonna 2004 naparetkellä menehtynyt Dominick Arduin olisi näkemässä millainen pöhinä Kiilopään vuokraamossa ja sen lähireiteillä on tänään, hän olisi epäilemättä hyvillään. Moni asia on muuttunut, kuten se, että Urho Kekkosen kansallispuiston merkityt reitit ovat avautuneet maastopyöräilylle.

Jos tarkkoja ollaan, pyöräily ei ollut kiellettyä Dominickin saapuessakaan. Sitä ei vain yksinkertaisesti ollut olemassa. Alkuaikoina ranskalainen tekikin pitkiä aina Luirojärvelle asti ulottuvia lenkkejä, ja ironista kyllä, juuri hänen ”ansiostaan” pyöräily silloin kiellettiin kansallispuiston alueella.

Siemen oli kylvetty, mutta aika ei vielä ollut kypsä.
 

Niilanpään poroerotuspaikalle kiipeävällä uralla saa hyvät alkulämmöt. Vähitellen maisema alkaa avautua, ensin takaviistoon Hammastunturiin ja pian tunturin yli kohti Sompion erämaita. Kuvaan kuuluvat myös kevyesti ohitse kampeavat päiväturistit, jotka häpeilevät kohteliaasti sähköpyöriään.

Ihan turhaan. Sähköavusteinen maastopyörä tarjoaa kuskista riippumatta jotain sellaista, mikä jäisi muuten saavuttamatta. Ensikertalaisen kannalta olennaista on tunnistaa omat rajansa.

Niilanpään rinteellä ne tulevat vastaan kohdassa, jossa reitti kurvaa ylös Raututunturiin. Kivikkoinen osuus on UK-puiston vaativinta, mutta samalla palkitsevinta maastoa. Ensikertalaiset kääntyvät paluumatkalle, mutta sikäli kun perustaidot ovat hallussa ja aikaa on vain yhdelle lenkille, tämä on se reitti.

Rautulammen kierros on avotunturipyöräilyä kaikilla herkuilla. Täällä maisema koostuu loputtomista kerroksista, sinisen sävyissä siintävistä tuntureista. Etelässä kohoavat Nattaset, ja lopulta maisema avautuu syvälle UK-puistoon aina Sokostille saakka.

Raututunturin takana on tarjolla puiston parasta single trackia, muutama pieni puron ylitys ja lopulta reitistön kovin nousu ja sen vauhdikkain lasku Kiilopään rinteillä.
 

Rautulammen kierros on avotunturipyöräilyä kaikilla herkuilla.
 

Kiilopään vuokraamossa on uusi emäntä. Rovaniemeläisen Roll Outdoorsin johdolla pyöräilytuote on lähtenyt uuteen lentoon.

Raili Rajala kertoo, että asiakaskuntakin on muuttunut melkein kokonaan. Se ei tosin johdu pelkästään maastopyöräilystä, vaan koronasta, jonka vuoksi iäkkäämpi hiihto- ja patikkaväki on jäänyt kotiin. Tilalle on tullut nuorempaa porukkaa, joka on kiinnostunut kokeilemaan uusia lajeja.

Kun liikkeellä on paljon ensikertalaisia, vuokraamon vastuu korostuu. Aloittelevien maastopyöräilijöiden lisäksi Rajala on antanut vinkkejä sähköpyöristä innostuneille Saariselän alueen matkailuyrittäjille.

Kysymys on perusasioista kuten rengaspaineista ja reitinvalinnoista, maastopyöräilyn etiketistä. Vauhdinkipeä turisti ja sähköpyörä ovat haastava yhtälö. Jos yrittäjällä ei ole lajitaustaa, liikutaan aika heppoisilla eväillä.

Kansallispuistossa pyöräilijät ovat suurennuslasin alla. Reitit kestävät kyllä pyöräilyä, mutta herkässä tunturimaastossa pitää ymmärtää, että niillä on myös pysyttävä. Monin paikoin vuosikymmenten kulutus on nostanut kivet esiin. Polun vieressä oleva tunturinummi houkuttelee sekä pyöräilijöitä että kävelijöitä, mutta jokainen sivuaskel tai renkaanjälki johtavat reittien leventymiseen. Jos ajaminen ei onnistu polulla, on paikallaan jalkautua ja taluttaa.

Vaihtoehtona on reittien kestävöinti. UK-puistonkin suosituimmilla reiteillä, esimerkiksi Rumakurussa, se tarkoittaa käytännössä polun muuttumista hiekkatieksi. Sitä tuskin haluavat sen enempää maastopyöräilijät kuin muutkaan retkeilijät.
 

UK-puistossa pyöräily on sallittua kaikilla maastoon merkityillä ulkoilureiteillä pois lukien Kiilopään huipulle johtavalla Kiirunapolulla. Ajettavaa löytyy runsaasti myös puiston ulkopuolelta, kaiken tasoisille pyöräilijöille.

Reittien vaativuusluokittelu ei ole aina yksiselitteistä. Polku itsessään on vain yksi tekijä. Haastavuuteen vaikuttaa myös reitin pituus ja paikoin suuret korkeuserot. Tuntureiden takana ollaan erämaassa, puhelimen kuuluvuusalueen ulkopuolella. Sääkin voi vaihtua nopeasti ja keskellä kesääkin melko haastavaksi. Pisimmillä reiteillä tarvitaan energiaa sekä lämmintä ja vedenpitävää taukovaatetta.

Opaskartoissa luokittelu lähtee yleensä siitä, että reitti on yhtä vaativa kuin sen vaativin osuus. Toisaalta vaikeakulkuisen tai jyrkän maastonkohdan taluttaminen on aina mahdollista ja palkitsee usein maisemilla, joiden vuoksi kannattaakin nähdä vähän vaivaa.

 Kiilopään viikko-ohjelmasta löytyy myös yhteislenkkejä. Ilmaisten neuvojen lisäksi vuokraamon palveluihin kuuluvat opaspalvelut ja kurssit. Lisää löytyy Saariselän matkailukeskuksen laajasta tarjonnasta.
 

Kiilopää. Oman maastopyöräharrastukseni kipinä syttyi vuosia sitten juuri täällä. Se oli harmiton tapaus, jossa sattumallakin oli sijansa. Palasimme tunturivaellukselta, muistaakseni Hammastunturin erämaasta, syystä tai toisesta päivää suunniteltua aikaisemmin.

Ylimääräiselle päivälle piti keksiä ohjelmaa. Pyörät seisoivat pääoven pielessä juuri niin kuin Dominick oli aikoinaan opettanut. Tällä tavoin hän kuuleman mukaan houkutteli ihmisiä kokeilemaan maastopyöräilyä, ja niin se toimi nytkin.

Tuolloin kalusto oli vähän mitä oli, mutta paremmasta en tiennyt. Viimeistään Ahopään lakimailla ymmärsin, että jotain peruuttamatonta oli tapahtunut.

Avotunturipyöräily on elämys, jota ei voi selittää. Olen ajanut Suomessa parempiakin polkuja, mutten koskaan yhtä hienoissa maisemissa.

Viimeistään kansallispuiston avautuminen antoi syyn palata tänne, paikkaan, josta kaikki alkoi.

 

[01] Sivakan lenkki 12+ km

helppo

Kiilopään lähireiteistä Niilanpään kautta ajettavaa Sivakan lenkkiä voi suositella ensikertalaisellekin. Nautinnollista ajettavaa riittää silti kokeneemmallekin kuskille ja kysymys on oikeasta maastopyöräilystä. Niilanpään poroerotukselle johtava leveähkö sorapintainen osuus nousee avotunturiin. Niilanpäästä alkaa puolestaan pitkä ja vauhdikas lasku. Pidempää lenkkiä kaipaava voi jatkaa helppokulkuista reittiä Kakslauttaseen asti. Kiilopään suuntaan mielivä valitsee kuitenkin pohjoiseen johtavan Ruijanpolun, jota pitkin tullaan ensin Sivakkaojan laavulle. Kartalla näkyvä alempi, Sivakkaojalta Kiilopäälle johtava polku on hieman vaativampi mutta samalla nautinnollisempi reittivalinta. Helpoin reitti Kiilopäälle kulkee leveämpiä latupohjia pitkin.

 

[02] Rumakurun kierros 18 km

keskivaikea

Rumakurun ja Luulammen kautta kulkeva kierros seurailee enimmäkseen helppokulkuisia retkeilyreittejä ja latupohjia. Reitin teknisin osuus on Ahopään kivikkoinen mutta palkitseva ylitys. Ylhäältä tunturista avautuvat silmiä hivelevät maisemat Sompion, Hammastunturin ja Saariselän suuntiin. Ahopään takana meno alkaa helpottua. Rumakurua kohti kääntyvä latupohja on aluksi kivikkoinen, mutta vaihtuu pian mukavasti rullaavaksi paripoluksi. Ennen tupia polku yhtyy Saariselältä tulevaan ulkoilureittiin ja jatkuu sileänä hiekkatienä Luulammelle saakka. Luulammelta noustaan taas ylös tunturiin, Kiilopään rinteelle. Nousun alkuosa on hyvin jyrkkä, mutta ylhäällä kulku helpottuu. Tämän jälkeen jäljellä on vielä vauhdikas ja nautinnollinen lasku, joka päättyy Kiilopään pihaan.

 

[03] Rautulammen kierros 24 km

keskivaikea / vaativa

Rautulammen retkeilyreitti nousee Niilanpään poroerotusaidalle leveänä sorapohjaisena urana. Alkumatka on helppokulkuista loivahkoa rinnettä, mutta Niilanpään jälkeen reitti haarautuu vasemmalle ja nousee avotunturiin kapeampana ja kivisempänä polkuna. Raututunturin rinteellä on kolme tiukkaa nousua ja laskua, joista erityisesti ensimmäinen, paikoin rakkainen alamäki, on vaativa. Ylhäältä maisemat avautuvat aluksi etelään kohti Nattasia ja lopulta kansallispuiston suuntaan aina Sokostille saakka. Väliin osuu kaksi ajamalla ylitettävää puroa. Ylhäällä maisema on parasta mitä UK-puisto pyöräilijälle tarjoaa. Puhelimen kenttä katoaa. Viimeinen lasku Rautulammelle on pitkä ja osin tekninen. Vuonna 2019 palaneen Rautulammen päivätuvan paikalle rakennetaan parhaillaan uutta. Täältä matka jatkuu kohti Luulampea. Ruksireitin yläpuolella tunturikoivikossa kiemurteleva hiekkapohjainen polku on UK-puiston parasta antia. Ennen Luulammen päivätupaa ylitetään vielä puro, jossa saattaa joutua kastelemaan jalkansa. Luulammen päivätuvalla on sesonkiaikaan kahvila. Takaisin Kiilopäälle on kaksi vaihtoehtoista reittiä. Kiilopään rinteelle nouseva talvireitti erkanee jo ennen kämppää. Se on vaihtoehdoista vaativampi ja paikoin kostea. Kämpältä nouseva kesäreitti on sama kuin Rumakurun reittikuvauksessa, alkuosaltaan jyrkkä nousu ja lopulta vauhdikas sorastettu lasku. Koska reitillä on paljon kävelijöitä vauhti on syytä pitää aisoissa.

 

[04] Vellinsärpimän lenkki 30+ km

vaativa

Vellinsärpimän lenkki vie pyöräilijän syvälle UK-puistoon, puhelimen kuuluvuusalueen ulkopuolelle. Reitille voi lähteä Kiilopäältä tai Saariselältä ja sen voi ajaa molempiin suuntiin. Vastapäivään kuljettaessa Kiilopäältä kannattaa seurata Rumakurun vanhalle kämpälle johtavaa retkeilyreittiä. Kokeneelle maastopyöräilijälle tunturin ylitys on mukavasti ajettavaa mutta teknistä polkua, joka nousee hetkeksi puurajan yläpuolelle. Rumakurun kämpältä ajetaan pieni pätkä hiekkatietä, kunnes Taajoslaavulle kääntyvä reitti on taas mukavaa single trackia. Matkalle mahtuu muutamia kosteita kohtia, samoin kuin Taajoslaavun ja Vellinsärpimän väliselle osuudelle, joka on kuitenkin enimmäkseen nautinnollista neulaspolkua. Maisema on UK-puistolle tyypillistä komeaa mäntymetsää. Vellinsärpimältä polku jatkuu ensin kivikkoisempana, mutta kääntyy pian hiekkatielle kohti hiihtokeskusta. Kiilopäälle voi palata useita vaihtoehtoisia reittejä.

 

[05] Kulmakuru 25+ km

vaativa

Hammastunturin puolella sijaitseva Kulmakuru on vaikuttava paikka. Saariselän rauhallisemmalla puolella saa ajella rauhassa, mutta erämaa-alueen merkitsemättömillä reiteillä on syytä pysytellä kartalla. Reitin vaativuutta lisää Tolosjoen ylitys, joka tulee eteen kahteen otteeseen. Tavallisesti Kulmakurun kierros alkaa Saariselältä, huoltoaseman alikulkutunnelista, ja palaa maantielle Laanilassa. Kierroksen voi silti tehdä toiseenkin suuntaan. Saariselältä reitti alkaa kelkkaurana ja jatkuu Tolosjoen varteen johtavana hiekkatienä. Puolisen kilometriä ennen tien päättymistä on kahlaamo, jonka kohdalla polku jatkuu joen toisella puolella. Jokilaakso on syvä, mutta varsinainen ylitys tuottaa harvoin ongelmia. Kesällä vesi yltää maksimissaan polven korkeudelle. Jokivarteen laskeudutaan jyrkästi taluttaen ja sieltä noustaan reitin tiukin osuus Kulmakurun näköalapaikalle. Komeassa mäntymetsässä kiemurteleva polku on paikoin jyrkkä, mutta muutoin helposti ajettava. Näköalapaikan jälkeen se kääntyy viiden kilometrin mittaiseksi nautinnolliseksi laskuksi, joka päättyy Pikku-Harriojan kodalle. Taukopaikan jälkeen valitaan vasemmalle nouseva polku. Pienen nyppylän jälkeen Tolosjoki kahlataan uudestaan.