Arvaamaton alkutalvi

02.12.2020 | Matti Mela

Aikaisemmin ihmisten mieleen jäivät leudot talvet poikkeuksellisina harvinaisuuksina. Nyt on toisin.

Eniten näyttävät ilmaston muutokset pohjoisessa vaikuttavan talven tuloon.

Mikäli talven alku lasketaan siitä, kun vedet jäätyvät kunnolla ja maa peittyy pysyvästi lumeen, voi tämä ajankohta vaihdella peräkkäisinä vuosina yli kuukaudella.

Sulan veden verkkokalastajana tulee seurattua järvien jäätymistä hyvinkin tarkkaan. Syksyn pyyntikausi huipentuu ruskan jälkeiseen aikaan, jolloin siika liikkuu pinnassa ja on hyvälaatuista.  Lyhimmillään sesonki on kestänyt vain pari viikkoa, kun pienet järvet ovat jo jäätyneet. 

Pari vuotta sitten ison Inarijärven suojaisat ja helposti jäätyvät rannatkin olivat sulana vielä joulukuun alkupuolella. Kolmekymmentä vuotta sitten suuret selät jäätyivät railoja paukahdellen marraskuun lopulla, kaamoksen alkaessa. Nykyisin Inarijärven keskiosien pitävän jään muodostuminen menee usein tammikuun puolelle, kaamoksen ollessa jo lopuillaan.

Toinen yleistynyt ilmiö on hyvin alkaneen talven keskeytyminen yllättäviin lämpöaaltoihin. Joulukuiset vesisateet sulattavat lumet jään pinnalta, pudottavat tykyt puista ja painavat hanget jääkuoreksi sammalpeitteen päälle.

Keskitalvi on usein liian lyhyt palauttamaan tilannetta ennalleen. Kunnon tykkyä ei ennätä muodostua helmikuun loppuun mennessä, jolloin lumet alkavat normaalistikin tipahdella puista. Maata vasten syntynyt jääkerros säilyy kevääseen asti porojen ja sopulien harmina.

Aikaisemmin ihmisten mieleen jäivät leudot talvet poikkeuksellisina harvinaisuuksina. Nykyisin kunnon pakkastalvia esiintyy enää vanhuksien muistelmissa. 

Kirjoittaja on Inarissa asuva biologi ja valokuvaaja, joka havainnoi tällä palstalla Lapin luonnon vuodenkiertoa.
mattimela.fi