Älä mene yksin jäille - oppeja retkiluistelijoilta

30.11.2022 | Terhi Ilosaari

Hankalat jäätalvet ovat lisänneet plutauksia eli retkiluistelijoiden putoamisia jäihin. Mitä voimme oppia?

Suomen Retkiluistelijat (SRL) kirjaavat ja analysoivat kaikki retkillään vahingossa tapahtuneet jäihin putoamiset, eli tuttavallisesti plutaukset. Vuosien ajan SRL:n turvallisuusraportit menneistä kausista kertoivat samaa: retkillä plutauksia sattuu noin kerran 10 000 luisteltua kilometriä kohden. Kaudella 2018–2019 onnistuttiin luistelemaan peräti 18 721 kilometriä per yksi plutaus. Luistelutalvi 2019–2020 ruuvasi tilastot uuteen asentoon. Yhtä vahinkouintia kohden kertyi luistelukilometrejä vain 4 800. Seuraava talvi seurasi edeltäjäänsä, luistelukilometrejä yhtä plutausta kohden kertyi enää 2 863.* Suomen Retkiluistelijoiden retkillä jokainen luistelija on aina varautunut vahinkoplutaukseen ja siksi valtakunnallisen hukkumistilaston sijaan luistelijan uintireissut koristavat vain seuran omia tilastoja.

Kymmenen vuotta sitten koputtelin jäätä honteloin ottein Suomen Retkiluistelijoiden (SRL) tulokaskurssilla. Laji vei mennessään ja kaksi vuotta myöhemmin osallistuin samaisen seuran omatoimiretkikurssille. Ennätykselliset plutaustilastojen kaudet vietin pääosin itäsuomalaisen suon vieressä ihmetellen etelän tapahtumia. Uteliaisuus jäätä kohtaan sai sukeltamaan saatavilla oleviin aineistoihin ja seuran sivuston jäsenilleen tarjoamiin tietoihin tämän tästä. Uteliaisuus heräsi entisestään oppiessani, että jäihin vajoavat niin aloittelijat kuin asiantuntijatkin. Mikä on siis muuttunut jäillä kahden viimeisen kauden aikana? Voisivatko kaikki jäillä liikkuvat oppia muutoksesta?

Pohdinnassani viittaan toistuvasti Suomen Retkiluistelijoiden jäsenenä saamiini oppeihin sekä seuran tilastoihin. Viitettä vailla olevat ajatukset ja johtopäätökset ovat omiani, eivät seuran tai kenenkään muunkaan virallisia kannanottoja.  

Plutauksia ja hukkumisia tilastollisesti synkkinä talvina

Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliitto (SUH) jakaa sivustollaan tiedot hukkumiskuolemista vuodesta 2010 lähtien. Vuosina 2010–18 talvikausina** suomalaisia hukkui keskimäärin 21 vuodessa. Talvikausina 2019–20 ja 2020–21 SUH:n tilastot synkistyivät merkittävästi keskimäärin 33 hukkumisella. Tilastoiduista vuosista synkin on kuitenkin talvikausi 2013–14, jolloin hukkui 33 henkilöä. Ilmatieteenlaitos raportoi synkästä talvesta 2014: ”Talvikuukausien keskilämpötila oli lähes koko maassa 2–4 astetta keskiarvojen yläpuolella. Sekä joulukuu että helmikuu olivat selvästi tavanomaista leudompia, mutta kylmä tammikuu toi talven keskilämpötilaa alaspäin.” Talvikauden 2013–14 osalta retkiluistelijoiden raportoidut jäihin vajoamiset eivät seuranneet hukkumiskuolemien tilastoja. SRL:n turvallisuusraportti tiivistää kauden: ”Talvi 2013–14 oli luisteluolosuhteiltaan poikkeuksellisen hyvä. Lumisateet olivat vähäisiä ja erityisesti järvien jäät pysyivät puhtaina ja sileänä teräsjäänä lähes koko maassa. Kausi oli pitkä innostaen jäsenistöä löytämään uusia luistelumaisemia. Ihanteelliset olosuhteet edesauttoivat myös luisteluturvallisuutta. Plutauksia oli suhteellisesti vähemmän kuin koskaan.” Talvikaudesta 2013–14 ei siis löydy yhtäläisyyksiä, mutta kahden viime talven lukemat seurailevat toisiaan. SRL:n turvallisuustoimikunta otsikoi artikkelinsa kaudesta 2019–20 ”Plutausten ennätyskausi” ja jatkaa seuraavana vuonna: ”Kauden 2020–21 aikana raportoitiin 8 % enemmän retkiä kuin edellisellä kaudella, mutta plutausten määrä kasvoi 80 %.” Turvallisuustoimikunta kerää vuosittain tilastot myös muista tapaturmista. Niiden lukumäärä on SRL:n retkillä säilynyt aikaisempien vuosien tasolla tarkasteltaessa tapaturmia luisteltua kilometriä kohden.

Tilastomöyhinnässäni etsin viisautta SRL:n jäihin vajoamisista sekä SUH:n talvisista hukkumiskuolemista. SRL:n järjestetyiltä retkiltä ei ole tilastoitu hukkumiskuolemaa, numerot koskevat ainoastaan vahinkovajoamisia.

Onko selvä muutos tilastoissa leudompien talvien aiheuttama? Ilmatieteenlaitoksen raportit jäätalvista eivät nopealla vilkaisulla tue ajatusta:
”Talven laajimman jäätilanteen mukaan luokiteltuna jäätalvi 2013–2014 oli leuto.”
”Kaikkien aikojen leudoin jäätalvi 2019–2020”
”Jäätalvi 2020–2021 oli keskimääräinen”

SUH tiivistää talven 2020–21: ”Koronavuosi oli petollinen jäällä liikkujille. Mittaushistorian lämpimin vuosi, lisääntynyt luonnossa liikkuminen sekä heikot jäät lisäsivät merkittävästi jäihin vajoamisen seurauksena hukkuneita.”

Kansainväliset jäät

Marraskuussa 2020 julkaistiin Nevadan yliopistossa koostettu kansainvälinen tutkimus, jossa analysoitiin 10 eri maan hukkumistilastoja 26 vuoden ajalta. Tutkimuksessa keskityttiin maihin, joissa on perinteisesti liikuttu talvisin jäillä. Loppupäätelmässään tutkijat vetoavat niin valtioihin kuin erilaisiin yhdistyksiinkin ja kehottavat lisäämään kansalaisten tietoisuutta siitä, miten muuttuneet talviolosuhteet vaikuttavat jääturvallisuuteen erityisesti maissa, joissa väestön ei ole historiallisesti tarvinnut olla huolissaan talviolosuhteista.

Ennen talvikautta 2019–2020 suomalaiset plutasivat karkeasti pyöristettynä kolme kertaa harvemmin kuin ruotsalaiset lajin rekisteröityneet harrastajat. Ruotsissa lajin harrastajamäärät ovat moninkertaiset ja järjestäytyneesti retkiluistelua on harrastettu jo yli sadan vuoden ajan. Kahtena viimeisenä talvikautena suomalaiset luistelijat ovat kirineet ruotsalaiskollegat näissä tilastoissa. Vertailun vuoksi plutausten määrä on siis suhteutettu luisteltuihin kilometreihin.

Hankalat jäätalvet 2019–20 ja 2020–21

Vaaranpaikkoja jäälle aiheuttavat mm. virtaukset tai kohdat, joissa haihtuminen on hidastunut esimerkkinä siltojen alitukset. Hankalampia havaittavia ja huonommin paikkansa säilyttäviä ovat tuuliavannot. Harjaantunut jäänlukija valpastuu aina havaitessaan tunnetun vaaranpaikan tai minkä tahansa muutoksen jäässä. Jäällä liikkuessa tulee tietoa kerätä taukoamatta ja kaikin aistein. Jääsauva on jäällä liikkujan tärkein tuntosarvi, jonka viestejä tukevat niin näkö kuin kuulohavainnotkin.

Talvikaudet 2019–20 ja 2020–21 eivät olleet säätilastojen valossa toistensa kaltaisia, mutta jään muodostumisessa tai oikeastaan muodostumattomuudessa on löydettävissä yhtäläisyyksiä. Erityisesti jälkimmäistä kausista vaivasi lumisateiden ja pakkauskausien vaihtelu, jolloin kovaa teräsjäätä ei päässyt muodostumaan vaan vesistöjä peitti paksu, hauras kerros. Kantavan jään ja hauraamman kohvan rajat olivat hankalasti havaittavissa.  

Opettavaisia virheitä

Plutaustilanteessa luistelija ei voi syyttää hankalaa talvea. Syynä on aina virhe omassa ajattelussa ja arvioinnissa. Siksi jäihin vajoaminen tarjoaa aina oivan mahdollisuuden oppia. SRL:n jäsenet laativat jokaisesta retkestä retkiraportin, johon mahdolliset plutaustapahtumat kirjataan.

Tavallisesta retkestä turvallisuusmielessä poikkeavat tilanteet kirjataan myös erillisiin poikkeamaraportteihin, joiden tietoja käytetään turvallisuustoimikunnassa turvallisuuskäytäntöjen parantamiseen.

Joku saattaisi ajatella, että SRL:n sivuston parasta antia olisivat jäsenien jakamat jäätiedot, mutta vähintään yhtä tärkeää on saada mahdollisuus oppia poikkeustilanteista sekä lukea konkareiden pohdiskeluja tapahtumien ympärillä.

Vaikka retki jatkuukin vahinkoplutauksen jälkeen ja jälkipyykki tarjoaa oivan mahdollisuuden oppia, tulee luisteluretkillä silti välttää tahatonta uintia kaikin mahdollisin keinoin. Plutaustilanne lisää aina tapaturmien sekä paleltumien riskiä.

Valoa synkkien lukujen takana

Lähes poikkeuksetta jäihin hukkuneet tai sieltä ulkopuolisin avuin pelastetut ovat liikkuneet jäillä yksin. Suomen Retkiluistelijoiden ohjeistus jäsenilleen on, ettei luisteluretkelle lähdetä koskaan yksin. Tämän viisauden soisi iskostuvan ihan kaikkien jäillä liikkuvien mieleen.

Vahinkouintien ohessa on raportoitu pieniä paleltumisia, läheltä piti -tilanteita sekä tapaturmia, mutta vakavammilta vahingoilta on vältytty. Tärkeänä tekijänä tässä ovat varusteiden lisäksi myös taidot. Seuran jäsenille suositellaan säännöllisiä plutausharjoituksia, joissa testataan niin varusteita kuin luistelijoiden taitoja. Retkenvetäjille harjoitukset ovat pakollinen osa koulutusta.

Joskus on voinut ehkä kysyä: ”Kantaako jää jo?” Viimeiset talvet ovat olleet jäiden osalta jopa konkareille erittäin vaikealukuisia. Siksi jokaisen jäällä liikkujan tuleekin ymmärtää, että jään kantavuus on analysoitava joka hetki ihan itse.

Voisiko synkkien tilastojen talvissa olla myös valoa? Henkilökohtaisesti voin ainakin lopettaa ruotsalaisluistelijoiden ahkeralle uimakulttuurille vinoilun. Suomalaisten luistelijoiden tilastoja tutkiessa voi iloita siitä, että harrastajamäärä on saavuttanut uuden tason, jolloin myös tunnusluvut muuttuvat luonnollisesti lähemmäs sitä, mitä ne ovat pitkän luisteluhistorian maassa Ruotsissa. Mitä enemmän lajiin perehtyneitä harrastajia on, sitä enemmän on myös innokkaita jäänlukutaidon sanansaattajia.

*Luvut ovat Suomen Retkiluistelijat ry:n vuosittaisista turvallisuusraporteista. Luvuissa on mukana sekä seuran nk. viralliset retket eli koulutettujen retkenvetäjien järjestämät retket että jäsenten raportoimat omatoimiretket.

**Kauteen laskettu mukaan edellisen vuoden lukemat marras- ja joulukuun osalta sekä seuraavan talven luvut tammikuun alusta maaliskuun loppuun.