5 vinkkiä, joilla saat potkua melontatekniikkaasi

01.06.2022 | Terhi Ilosaari

Talven aikana kajakki on muuttunut kiikkeräksi kipoksi. Ensimmäiset vedot kauden avausretkellä muistuttavat lajin hienoudesta, mutta pian äänekäs lihas kyselee lepotaukoa. Jatkaisinko lajia keskinkertaisiksi taantuneilla taidoillani vai aloittaisinko kauden tuorein ajatuksin?

Voisivatko monet meret kolunneen kajakkikonkarin vinkit auttaa alkeiskurssin käynyttä melontaharrastuksen aallokossa eteenpäin?

Kun tuuliennuste saa muut säntäämään sisätiloihin, suuntaa Eva-Lotta Backman nauttimaan aalloista kajakkinsa kanssa. Hän on suorittanut British Canoeing:n tähtitutkinnoista 5 tähteä sekä saman järjestön alla Coach Level 3 -tason, on NIL-ohjaajayhdistyksen Pohjoismaiden tutkintomestari, Suomen Melonta- ja Soutuliiton kouluttaja sekä oman Elba Adventures -yrityksen omistaja.

Eva-Lotta on melonut niin Jäämerellä, Vienanmerellä kuin Walesin vuorovesissäkin. Hän on melonut kaikille Suomen majakoille ja ylittänyt Suomenlahden kajakilla jo 21 kertaa.

Tutkintoja ja merimaileja tärkeämpää on lajiremu, jota hänen retkikuvansa välittävät vuodesta toiseen vuodesta toiseen. Samaa riemua minäkin haluan päästä maistamaan.

Mieli palaa edellisen kesän paahteiseen päivään. Istuimme sukulaistytön kanssa liian isoissa lainakajakeissa. Edistimme etenemistämme hidasta jokeakin laiskemmin. Onneemme riitti pelkkä vesilläolo.

Tämän jutun vinkit ohjatkoot melojaa kohti omia oivalluksia ja itselle sopivia lajiriemuja.
 

01 | Jalkatuki

Merikajakkia meloessa jalkojen tulisi olla salmiakkiasennossa. Tämä ajatus iskostui mieleeni alkeiskurssilta. Sammakkoa imitoidessa ovat pakarat puutuneet monet kerrat. Kajakin kannen alla olen salaa hivutellut jalkoja suorempaan asentoon miettien samalla ketä yritänkään tässä huijata.

Ensimmäiseksi listalleen Eva-Lotta nostaa jalkatuen tärkeyden.

Voisiko jaloista lähtevään voimaan vaikuttaa muullakin kuin jalkatukien etäisyyden säädöllä? Eva-Lotan vinkistä innostuneena etsin muidenkin näkemyksiä jalkojen tuennasta. Hämmästyksekseni yksi ja toinenkin kehottaa melomaan jalat lähes yhdessä. Jotkut ovat jopa rakentaneet jalkatukien väliin poikkituen, jotta saavat jalat lähemmäs toisiaan.

Eva-Lotta jatkaa jalkavinkkiään: ”Merikajakilla – erityisesti, kun on tarjolla aallokkoa ja tuulta – voi polvilla ottaa tukea istuinaukon reunoilta. Näin saa hyvän kontaktin kajakkiin ja pystyy ohjaamaan kajakkia kallistamalla. Voima tulee jaloista, mutta kajakki pysyy stabiilina. Sisävesillä on vähemmän aaltoja ja monet melovatkin isoaukkoisella kajakilla, polvet suoraan ylöspäin.”
 

02 | Kaikki lihakset käyttöön

”Melonnassa käytetään koko kehon lihaksia. Kädet toimivat vipuvarsina, vartalon kierto antaa vauhtia sekä tukevuutta. Voima tulee jaloista”, muistuttaa Eva-Lotta.

Ulkopuoliselle vedessä vaivattomasti lipuileva meloja näyttää tekevän työn käsillään, mutta lajin todellinen kauneus on peräisin jalkojen suurista lihaksista.

Jos vartalo ei pääse kiertymään oikealla tavalla jalkojen väärän asennon vuoksi tai jalat eivät saa tukea kajakista, jäävät melojen vedot voimattomiksi. Kunnon jalkatuen tärkeyttä on helppo perustella, mutta miten homman saa toimimaan käytännössä?

Jalkatuet on säädettävä niin, että polvet jäävät hieman koukkuun päkiöiden ollessa vankasti tukia vasten. Asentojen ja säätöjen ollessa kohdillaan, kertovat konkarit olevansa ikään kuin yhtä ja samaa pakettia kajakkinsa kanssa.

Jotta vastuu etenemisestä ei vahingossa siirtyisi käsilihaksille, voi välillä leikitellä ja meloa kädet suoriksi jäykistyneinä. Näin vartaloon saa toivotun kierron ja käsien lihakset eivät pääse varastamaan työvuoroa.

03 | Mittasuhteet kohdilleen

Tekniikan lisäksi Eva-Lotta kehottaa miettimään varusteita: ”Hyvästäkään tekniikasta ei saa kaikkea irti, jos kajakin, melojan ja melan mittasuhteet eivät ole kohdillaan.”

Jalkatuen kautta asiaa pohtien oivallan hiljalleen, miksi kalustovajalta lainaamani kapea grönlantilainen on ollut erityisen mieluisa paatti. Turhan kookas kajakki ei tarjoa tukea melojan jaloille, ja voima jää puolitiehen.

Kokeneimmatkin saattavat liikkua melontaseurojen yhteiskäytössä olevilla kajakeilla, mutta useilla heistä on oma mela mukanaan. Viisaita kuunnellessani huomaan, ettei kukaan mainitse liian lyhyestä melasta. Liian pitkään tai turhan suurella lavalla varustettuun kertoo monikin alkuinnostuksessa sortuneensa.

Ensimmäistä omaa melaa hankkiessa lienee viisasta valita katkovartinen mela, jolloin niin pituutta kuin kääntösädettäkin pystyy muuttamaan. Jos valinta ei heti osu oikeaan, saa katkovartisesta toimivan varamelan.

Olipa kyse melan tai kajakin koosta, on ohje aina sama: oikea löytyy ahkerasti kokeilemalla.
 

04 | Ryhdikäs istuma-asento oikealla korkeudella

”Matala istuin pitää tasapainon vakaana. Pieni ristiseläntuki on hyvä, mutta korkea selkätuki estää selän kierron ja liikkuvuuden”, kertoo Eva-Lotta.

Kilpamelojat istuvat retkimelojaa ylempänä. Näin he pääsevät ikään kuin hyökkäämään kiinni veteen. Matkaa melovalle liiallinen korkeus tuo tarpeetonta kiikkeryyttä. Pieni lisä saattaa olla paikallaan, jos käytössä on kovin kupikas penkki tai lyhytselkäinen meloja. Retkipatjapalan avulla voi etsiä helposti itselleen oikeaa istumakorkeutta.

Istumakorkeuden lisäksi kannattaa kiinnittää huomio lantion asentoon. Lieväkin takakeno, lysy tai notko ruodossa tyssäävät voiman matkan jaloista vetoihin. Oikeassa istuma-asennossa selkä on suorassa tai lievästi eteenpäin nojaava. Lantio kääntyy vedoille suotuisaan asentoon, kun jalkojen välistä pyrkii työntämään olemattoman hännän hieman eteenpäin.

05 | Pieni paino ja oikea pakkaus auttavat tuulessa

Vinkkilista ei olisi Eva-Lotalta peräisin, jos mukaan ei lisättäisi hieman tyrskyjä ja tekemisen meininkiä! Eva-Lotta muistuttaakin, että tuulessa ja aalloissa meloessa kannattaa pitää painoa kajakissa.

Vaikka et melontalenkillesi tarvitsisi vankkoja varusteita, pakkaa mukaan hieman ylimääräisiä varusteita kuivapusseihin. Aallokossa kajakki pysyy paremmin vakaana ja oikeassa suunnassa, kun mukana on ylimääräistä painoa. Lisäpaino tulee pakata mahdollisimman keskelle. Kuitenkin laipioiden sisään ja niin, ettei lasti liiku meloessa.