01.03.2023 | Terhi Ilosaari
”Hiihtohan on luontoliikuntaa parhaimmillaan! Karvasukset ovat tehneet perinteisen hiihdolle todella paljon hyvää, ja niiden myötä moni on löytänyt hiihdon ihanuuden”, riemuitsee joensuulainen suksiproffa Tomi Surakka.
Tomin into on tarttuvaa. Hänen juniorivuotensa vierähtivät kilpahiihdossa. Latu suksiasiantuntijaksi kulki valmennuskoulutusten ja -kokemuksen kautta ja lopulta välinetiskin toiselle puollelle. Takana on lähes 30 vuotta suksiasiantuntijuutta.
Nykyisin parhaat hetket suksilla ovat mehutermoksen kanssa koetut pitkät ja rauhalliset lenkit luontoa havainnoiden. Tomi lupautui kertomaan, millä ajatuksilla hiihtoon löytää mukavan kepeyden.
”Ensin on varmistettava, että välineet ovat oikean pituiset ja jäykkyiset. Usein vika ei ole suksen päällä”, hän muistuttaa.
”Jos joutuu miettimään, toimiiko suksi, jää hiihtäjä helposti sohvalle. Oikeanlaisen karvasuksen kanssa jokainen voi keskittyä hiihtämiseen.”
”Suurin virhe perinteisen hiihdossa löytyy asennosta. Monet hiihtävät voimakkaassa etukenossa ja päkiällä kuten Juha Mieto ja Thomas Wassberg tekivät. Asennon tulisi olla ryhdikäs kuin Iivolla”, Tomi opastaa.
Erityisesti karvasuksilla hiihtäessä ryhdin tärkeys korostuu. Painon ollessa liikaa etukenossa, karva tökkii latua. Kun asento on oikea, paine asettuu oikeaan kohtaan ja pito on taattu.
Jukka Keskisalon ohje juoksijoille toimii myös ladulla: ajattele, että takkisi sisällä on henkari. Alkuun voi hiihtää tikkusuorana seisten ja hakea hiljalleen oikeaa asentoa.
Sivusta katsoen asennon näkee parhaiten. Kannattaakin houkutella kaveri mukaan hiihtolenkille pientä tekniikka- ja kuvaustuokiota varten.
Jotta potkuun käytetty voima veisi hiihtäjää eteenpäin, tulee paino viedä rohkeasti liukuvalle sukselle.
”Monella paino jää hiihtäessä kahdelle jalalle. Kävellessä paino on aina yhdellä jalalla kerrallaan. Oikean potkun ja painonsiirron oppii parhaiten hiihtämällä sauvoitta”, neuvoo Tomi ja lisää: ”Voit myös heittää toisen suksen pois ja leikkiä potkukelkkaa.”
Molemmat harjoitukset kannattaa aloittaa lyhyistä liu’uista. Jos sauvoitta hiihtäessä suksi ei tunnu löytävän pitoa, kannattaa varmistaa, että potkaisevan jalan varpaat hakeutuvat selvästi liukuvan suksen varpaiden etupuolelle.
”Kädet eivät roiku kuin pulkan narut, vaan tekevät rytmikkäästi töitä. Hartiat pysyvät rentoina ja työ tehdään ojentajalla sekä olkapäällä”, Tomi ohjeistaa.
Harjoitteeksi hän vinkkaa tehokkaan vaikkakin hullunnäköisen harjoitteen.
”Laita jalat tikuiksi yhteen ja sauvo vuorotahtia eteenpäin.” Näin edeten on pakko käyttää käsiä.
Sivusta katsoen asennon näkee parhaiten. Kannattaakin houkutella kaveri mukaan hiihtolenkille pientä tekniikka- ja kuvaustuokiota varten.
Tomi kannustaa ladulla liikkujaa keskivartalon käyttöön.
”Hiihtäjällä on vatsa- ja selkälihakset. Ne pitää saada töihin!”
Keskivartalo kutsutaan töihin pienieleisen harjoituksen avulla. Ladulle asetutaan jalat yhdessä ja suorina. Kyynärpäät painetaan kylkiin, ja kädet lukitaan 90 asteen kulmaan. Sitten käsketään vatsalihaksia puristamaan koko pakettia kasaan niin, että sauvat työntävät hiihtäjää eteenpäin.
Lisävinkkejä udellessa Tomi kannustaa menemään rohkeasti hiihtokouluun.
”Asiantunteva opettaja opastaa jokaisen pois omista virheistään ja konkretisoi opetusta videokuvan avulla. Koskaan ei ole liian myöhäistä oppia uutta”, hän sanoo.
Pienikin täsmäohje antaa hiihtoon uuden ulottuvuuden. Hiihtokoulun opettajan opit jäävät mieleen huutelemaan kannustavia ohjeita vuosien ajaksi. Yksi on löytänyt koulusta potkulle oikean paikan ja tätä kautta suksiinsa pidon. Toinen oppi vuosien arastelun ja aurailun jälkeen laskemaan mäkiä ja oivalsi ladun muuttuneen laskutaidon myötä turvallisemmaksi.
”Niistä tulee ihan höpelöitä!” Tomi hihkuu kertoessaan lajin riemut löytäneistä hiihtäjistä.
Kommentointi